Jeesus tunnetusti neuvoi antamaan keisarille sen, mikä keisarille kuuluu. Demokratiassa ei ole keisareita, tai ei ainakaan pitäisi olla. Demokratian ja uskonnon suhde on kuitenkin monin tavoin jännitteinen.
Teoriassa liberaaleissa demokratioissa on uskonnonvapaus, ja uskonto on ihmisten yksityisasia. Kuitenkin monet kiperimmät poliittiset kiistat liittyvät myös uskontoon. Millaiset perheet tunnustetaan perheiksi? Miten pitäisi suhtautua uskonnollisten yhteisöjen sisäiseen vallankäyttöön? Miten toimia, jos uskonnollinen vakaumus ja demokraattisesti tehdyt päätökset ovat ristiriidassa keskenään? Pitäisikö valtio ja kirkko erottaa toisistaan? Vai pitäisikö valtion päinvastoin puuttua tiukemmin uskonnon harjoittamiseen, jos siihen liittyy demokraattisten oikeuksien kannalta ongelmallisia piirteitä? Pitäisikö uskonnollisten johtajien osallistua poliittiseen keskusteluun?
Entä miten erilaiset teologiset käsitykset ihmisen paikasta maailmassa ja demokraattiset ajatukset tasavertaisuudesta ja yhteisestä päätöksenteosta sopivat yhteen? Sisältääkö esimerkiksi kristillinen ajattelu vapauden ja vastarinnan siemeniä?
Tässä keskustelutilaisuudessa tarkastellaan demokratian ja uskon välistä suhdetta. Erityisesti pureudumme suomalaiseen yhteiskuntaan, sen nykyhetkeen ja historiaan. Panelistit ovat aiheen asiantuntijoita työnsä ja tutkimuskohteidensa puolesta. Keskustelun herättelijänä toimii paneelikeskustelua edeltävä elokuvanäytös.
PUHUJAT:
- Uskotieteilijä Titus Hjelm
- Historian tutkija Raisa Toivo
- Dokumentaristi Otso Tiainen
- Matias Heikkilä (Tampereen yliopiston demokratiatutkimusverkosto)