Maailma tuntuu suistuvan raiteiltaan ja turvattomuuden tunne on yleinen kokemus niin politiikassa kuin arjessakin. Turvallisuutta tavoitellaan sotilain, hävittäjin ja ohjuksin samaan aikaan kun liberaalien demokratioiden määrä maailmassa on jatkuvasti supistunut viimeisen viidentoista vuoden aikana. Nykyään vähemmistö maailman maista on täysiä demokratioita. Vaikka nimellisesti demokratiaa halutaan suojella turvallisuusuhilta, näihin uhkiin vastaaminen saattaa vaatia demokratian työntämistä syrjään — ihmisoikeuksista, yhteiskunnallisesta keskustelusta ja näkökulmien kirjon kuulemiselle jää vain vähän tilaa, jos kollektiivisessa mielikuvituksessamme tikittää aikapommi. Kiireen varjolla tehdään isoja päätöksiä suomalaisen yhteiskunnan varjelemiseksi, esimerkiksi ydinaseiden sijoittaminen Suomeen yksinkertaisen hallitusenemmistön voimin.
Toisaalta tulevaisuudessa on odotettavissa aivan aitoja turvallisuusuhkia: Ilmastonmuutos, geopoliittisten voimasuhteiden murrokset, luontokato ja luontokadon myötä esimerkiksi lisääntyvät pandemiat. Puhtaasti sotilaallisiin uhkiin keskittyminen voi kadottaa näkyvistä aivan vähintään yhtä vakavat ympäristökriisiin liittyvät uhat. Lisäksi kun kuvittelemme uhkiin varautumista ikään kuin sotilaan silmin, kuvittelemme helposti myös epädemokraattisia ratkaisuja, selkeitä komentosuhteita, nopeita päätöksiä ja kansalaisoikeuksien rajoittamista poikkeustilassa. Kuitenkin monet tutkimukset osoittavat, että tehokas ympäristökriisiin vastaaminen vaatii pikemminkin demokratian laajentamista kuin supistamista. Miten siis tehdä aidosti demokraattista turvallisuuspolitiikkaa maailmassa, jossa sekä soditaan tai uhataan sodalla että tuhotaan ympäristöä?
Turvallisuudesta ja demokratiasta eivät puhu ainoastaan pukumiehet illan A-Studiossa, vaan aihe sopii Puistofilosofian paneelikeskusteluksi. Tampereen yliopiston Demokratiatutkimusverkosto osallistuu Ikaalisten Puistofilosofian ohjelmistoon toistamiseen ajankohtaisella tutkijoiden keskustelupaneelilla ”Turvallisuus ja demokratia?”.
Panelisteina toimivat feministi, akateeminen sekatyöläinen ja yhteiskunnallinen keskustelija YTT Saara Särmä; väitöskirjaansa viimeistelevä suomalaisen turvallisuuspolitiikan tarinallistamisesta kirjoittanut FM Riikka Pirinen; Väitöstutkimuksessaan lähiöitä ja lähiöiden kohtaamispaikkoja ikääntymisen ja osallisuuden näkökulmista tarkastellut YTM Anniriikka Rantala sekä turvallisuustutkimuksen yliopisto-opettajana ja SAFER-maisteriohjelman akateemisena johtajana Tampereen yliopistossa toimiva FT Tapio Juntunen. Keskustelua johtaa ympäristö- ja yhteiskuntafilosofian tutkija sekä Tampereen yliopiston demokratiatutkimusverkoston aktiivi FT Lauri Lahikainen.
