Tanja Hautala on valmistunut terveystieteiden maisteriksi Tampereen yliopistosta vuonna 2007. Tämän jälkeen hän on työskennellyt ammattikorkeakoulussa hoitotyön opettajana, ja väitöskirjatutkijana Tampereen yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa ja ollut samaan aikaan mukana kasvatustieteellisen tiedekunnan Higher Education in Transition (HET) -tutkimusryhmän toiminnassa. Kaiken tämän lisäksi Hautala on aikaisemmin työskennellyt myös sairaanhoitajana ja kouluttautunut ammatilliseksi opintojen ohjaajaksi.
– Väitöskirjatutkijaksi päädyin sopivan osaamisen ja oman kiinnostuksen kautta. Sanoisin, että kiinnostava aihe löysi minut. Pohdin opo-opintojen aikana, että miten opintojen ohjaus oikein suomalaisissa korkeakouluissa järjestetään, kun opinto-ohjaajakoulutuksessakaan korkeakouluja ei käsitelty mitenkään erityisellä tavalla. Huomasin myös, että opinto-ohjauskäytännöt olivat keskenään hyvin erilaisia korkeakoulujen välillä ja myös niiden sisällä. Aihe kiinnosti minua erittäin paljon ja huomasin, että aiheesta oli vain vähän aiempaa tutkimusta, Hautala taustoittaa.
Väitöskirjassaan Opintojen ohjauksen toimijoiden ja opetushenkilöstön kokemukset ammatillisesta toimijuudesta ja asiantuntijuudesta: yhteys korkeakouluorganisaatioiden hallinnollisiin piirteisiin ja johtamiseen Hautala tutki korkeakouluorganisaatioiden henkilöstön ammatillisen toimijuuden ja asiantuntijuuden kokemusta edistäviä hallinnollisia piirteitä. Tulosten perusteella eniten ammatillista toimijuutta ja asiantuntijuuden kokemusta haastoivat tiukkakytkentäiset hallinnolliset piirteet. Eniten ammatillisen toimijuuden ja asiantuntijuuden kokemusta tuki hybridimallinen johtamistapa, joka koostuu sekä väljä- että tiukkakytkentäisistä hallinnollisista piirteistä.
Hautalan tutkimuskohteena oli korkeakoulujen opinto-ohjauksen toimijat, mutta ammatillisen toimijuuden ja asiantuntijuuden kokemukset ovat hyvin yleisiä ilmiöitä, joten tehdyistä tuloksista voi olla hyötyä myös muussa kontekstissa. Väitöskirjan tutkimushaastatteluista tehtyjen tulosten perusteella hybridimallisen johtamistavan lisäksi organisaatioiden kannattaisi varmistaa muun muassa henkilökunnan mahdollisuus autonomiaan, tuki päätöksenteolle, vaikuttamismahdollisuudet, mahdollisuudet hyödyntää innovatiivisuutta, mahdollisuus yhteistyöhön, selkeät ja jaetut käytänteet, tunnustukset ja luottamuksen osoitukset, tiedonkulun toimivuus ja uusien henkilöiden riittävä perehdytys. Lisäksi organisaatioiden menestymistä edistää, että kaikilla olisi ymmärrys organisaation asiantuntijuuden ja toimintojen osa-alueista eli siitä, mitä kaikkea osaamista organisaation toimintaan liittyy.
Organisaatioiden kannattaisi panostaa osaamisen kehittämiseen ja horisontaaliseen urakehitykseen
Osaava, ammattitaitoinen ja motivoitunut henkilö on organisaation tärkein voimavara ja osaaminen ei ole muodoltaan staattista, vaan dynaamista. Sen sijaan että keskitytään siihen, minkälaista osaamista organisaatiossa on, kannattaisi pohtia myös sitä, minkälaista osaamisen potentiaalia organisaatiossa voisi olla ja minkälaista osaamista tarvitaan tulevaisuudessa. Vertikaalisen urakehityksen ohella myös horisontaalinen urakehitys on tulevaisuuden osaamisen ylläpitämisen kannalta tärkeää.
– Organisaatiot voivat kehittää omaa osaamistaan ihan uuteen suuntaan henkilöstön asiantuntijuuden kehittämisen tukemisella. Tehokas tapa kehittää organisaation osaamista ei ole yksi ja sama koulutuspolku, jonka koko henkilöstö käy läpi. Kun henkilö saa itse valita suunnan mihin kehittää itseään, syntyy hänellä aito halu tehdä myös oma parhaansa organisaationsa hyväksi, jolloin molemmat hyötyvät. Henkilöstön tukeminen oman osaamisen kehittämisessä on kuin laittaisi rahaa pankkiin, Hautala selventää.
– Korkeakouluissakaan ei voida laskea sen varaan, että ikään kuin aikuiset opiskelijat tietäisivät mitä tehdä korkeakouluissa ja miten, sekä miten huomioida lisäksi myös oma jaksaminen. Opintojen, työn ja perhe-elämän yhdistäminen voi olla haastavaa. Yhtä lailla myös korkeakouluissa on mielenterveyden ja jaksamisen haasteita, sekä tarvetta opintojen ohjaukselle. On kaikkien etu, että opinnot etenevät suunnitellulla tavalla. Korkeakoulut ovat niitä paikkoja, joissa tulevaisuuden asiantuntijat koulutetaan, minkä takia korkeakoulujen henkilöstön tukeminen on erityisen tärkeää, Hautala kertoo.
Omakohtainen kiinnostus tutkimusaiheeseen kannatteli koko tutkimusprosessin ajan
Hautala kertoo, että väitöskirjatutkijan työssä mielenkiintoinen aihe on ehdottoman tärkeä, kannattele voimavara. Häntä aiheen mielenkiintoisuus kannatteli läpi koko tutkimusprosessin ajan ihan prosessin loppuun asti. Aiheen mielenkiintoisuuden ohella valmistuneen väitöskirjan yhteiskunnallinen vaikuttavuus voi vahvistaa merkityksellisyyden kokemusta.
– Sanoisin, että jos olet löytänyt jonkin mielenkiintoisen aiheen, jota haluat lähteä tutkimaan, ja tiedät, että haluat aikaasi siihen panostaa, niin suosittelen tutkimusprosessin käynnistämistä ja tutkimustyötä, joka on hyvin antoisaa. Väitöskirjatyö antaa paljon projektiosaamista ja muuta geneeristä osaamista, joilla on arvoa myös työmarkkinoilla akateemisen maailman ulkopuolella, Hautala kertoo.
– Ennen kaikkea kannattaa panostaa tutkimussuunnitelmaan. Tutkimussuunnitelmaan laitettu aika maksaa itsensä moninkertaisesti myöhemmin takaisin. Kannattaa kirkastaa itselleen, mikä on väitöskirjan tarkoitus ja tavoite. Väitöskirjan yhteiskunnallista merkittävyyttä voi pyrkiä hahmottamaan esimerkiksi yksilön, organisaation ja yhteiskunnan näkökulmasta, Hautala vinkkaa.
Väitöskirjan kirjoittaminen on pitkä prosessi, joka vaatii keskeytyksetöntä työaikaa. Monet tekevät väitöskirjatutkimusta, kuten Hautala, muun työn ohella. Työnä se vaatii sinnikkyyttä, koska tutkimus on osittain kovaa, mekaanistakin puurtamista, mutta myös luovaa ajattelua vaativaa innovointia. Täytyy olla myös kyky hahmottaa kokonaisuuksia ja rohkeutta luottaa omaan kykyyn ja intuitioon kirjoittaa tehty analyysi väitöskirjan tuloksiksi.
Pitkässä tutkimusprosessissa työn edistymistä auttoivat selkeät tavoitteet, niiden aikatauluttaminen ja aikataulussa pysyminen. Ylipäänsä väitöskirjatyö vaatii kykyä ohjata omaa toimintaa ja asettaa selkeitä tavoitteita. Tutkimustyö on työnä hyvin antoisaa ja työnä sen tyyppistä, että siinä pystyy käyttämään hyvin laajasti erilaisia vahvuuksia. Hautala suosittelee tunnustelemaan, voisiko pitää tutkimustyötä itselle ja omalle persoonallisuudelle sopivana.
– Kannattaa kartoittaa omat vahvuudet ja omat resurssit. Ei ole kyse pelkästään teoreettisesta osaamisesta tai hyvästä menestyksessä opinnoista, vaan kaikilla meillä on erilainen kokonaisuus erilaisia vahvuuksia. Tutkijan työ voi olla ensi kertaa tilaisuus, jossa omat vahvuudet pääsevät loistamaan ihan uudella tavalla. Väitöskirjaprosessiin mukaan rinnalle kulkijaksi kannattaa hyväksyä huono omatunto, joka tulee siitä, ettei kaikkea vapaa-aikaa käytä väitöskirjan työstämiseen. Selkeä jako vapaa-ajan ja väitöskirjan työstämisen välillä auttaa jaksamaan, Hautala kertoo.
Kannattaa kartoittaa omat mahdollisuudet, joita on aina erilaisia jokaisen omasta tilanteesta riippuen. Vaikka väitöskirjatutkimusta tekisi itsenäisesti, ei tutkimustyötä tarvitse tehdä yksin vaan voi hakea vertaistukea esimerkiksi sosiaalisesta mediasta. Väitöskirjatutkimuksensa loppupuolella Hautala liittyi Tutkivat opettajat -ryhmään Facebookissa, jonka kautta hän kokee saaneensa merkittävää vertaistukea samassa tilanteessa olevilta ihmisiltä.
– Apurahahakemusten ohella kannattaa selvittää myös omat mahdollisuudet opintovapaaseen tai aikuiskoulutustukeen. Tätä kautta on mahdollista saada itselleen mahdollisuus keskeytyksettömään työaikaan, joka on tärkeää syventymistä vaativassa työssä, Hautala vinkkaa.
Itse väitöstilaisuus oli hieno tapahtuma, johon kaikki huipentui
Hautalan artikkeliväitös tarkistettiin Tampereen yliopistossa kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnassa huhtikuussa 2022. Vastaväittäjänä toimi professori Sanna Vehviläinen Itä-Suomen yliopistosta ja kustoksena kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnan dosentti ja väitöskirjan toinen ohjaaja, Jaakko Helander HAMK Edu:sta.
– Väitöskirjan kirjoittamisesta noin puolet on kovaa puurtamista ja noin puolet luovaa ajattelua, oivalluksia ja innovointia. Kova puurtaminen tarkoittaa siis aineiston käsittelyä, esimerkiksi haastattelujen litterointia, tietokantojen selaamista, aiemman tiedon etsimistä ja läpikäyntiä. Tutkimustyö itsessään on kuitenkin niin antoisaa, että jälkikäteen ajateltuna lähtisin kyllä prosessiin uudestaan, Hautala sanoo.
– Väitöstilaisuus oli upea. Tilaisuus ja koko väitöspäivä oli kohokohta, johon prosessi huipentui ja teki kaikesta uurastuksesta sen vaivan arvoista. Kaikessa jännittävyydessään oli mahtavaa päästä keskustelemaan omasta tutkimusaiheesta toisen asiantuntijan kanssa. Tilaisuus itsessään oli myös oppimisprosessi, josta sain paljon ajatuksia. Tämä auttoi ideoimaan jatko-opintoihin liittyvää tutkimusaihetta, joka tulee liittymään asiantuntijuuden kehittymiseen, Hautala paljastaa.
– Olen kiitollinen saamastani mahdollisuudesta tehdä tutkimuksellista yhteistyötä Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnan kanssa ja HET-tutkimusryhmän kanssa. Olen aloitellut jo ideoimaan tutkimusaihettani jatko-opintoihin, ja toivon hyvin toimineen yhteistyön mahdollistuvan myös tulevaisuudessa, Hautala sanoo.
Tällä hetkellä Hautala työskentelee koulutuksen, tutkimuksen ja kehittämisen erikoissuunnittelijana Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskuksessa. Hän myös toimii tänä keväänä julkaistun uusimman kansallisen Asiakas- ja potilasturvallisuusstrategian sen toisen strategisen kärjen, Hyvinvoivat ja osaavat ammattilaiset -kärjen, kärkikoordinaattorina.
– Erikoissuunnittelijaksi päädyin sopivan osaamisen ja väitöstutkimusprosessina aikana tekemäni tutkimustyön, sekä hyvien sattumusten kautta. Ystäväni huomasi rekrytointi-ilmoituksen ja sanoi, että tämä kuulostaa ihan sinulta. Minä olin samaa mieltä, ja tulin onnekseni valituksi, Hautala sanoo.
Teksti: Helka Hirvonen ja Tanja Hautala
Kuvat: Tanja Hautala
Väitöskirja:
Hautala, T. (2022). Opintojen ohjauksen toimijoiden ja opetushenkilöstön kokemukset ammatillisesta toimijuudesta ja asiantuntijuudesta: yhteys korkeakouluorganisaatioiden hallinnollisiin piirteisiin ja johtamiseen. Tampereen yliopisto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2341-7
Lue lisää:
Hautala, T., Helander, J. & Korhonen, V. (2020). Opintojen ohjauksen organisointi suomalaisissa ammattikorkeakouluissa – kokonaisvaltaista ohjausta vai hajautettuja toimia? Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 22(3), 48–67. https://journal.fi/akakk/article/view/99275
Tiedote väitöstilaisuudesta: https://www.tuni.fi/fi/ajankohtaista/tanja-hautala-korkeakoulujen-johtamisella-kannattaa-tukea-henkilokunnan-ammatillisen
Asiakas- ja potilasturvallisuusstrategia ja toimeenpanosuunnitelma 2022-2026. Sosiaali- ja terveysministeriö. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/163858