Yliopistojen suurimmissa luentosaleissa istuu näinä päivinä jännittynyttä väkeä. Paikalla on tämän kevään ylioppilaita, kolmatta kertaa sisään yrittäviä, huippumotivoituneita, kokeilemaan tulleita, valmennuskurssin käyneitä ja uranvaihtoa pohtivia. Yliopiston portteja kolkutellaan monenlaisista lähtökohdista ja elämäntilanteista käsin. Pelkästään Tampereen yliopistosta opiskelupaikkaa tavoitteli tänä vuonna 20 748 hakijaa. Aloituspaikkoja on tarjolla reilu 1 400.
Suomalaisen koulutusjärjestelmän merkittävänä tasa-arvoa lisäävänä periaatteena on pidetty järjestelmän avoimuutta. Koulutuspolut eivät sisällä umpiperiä, vaan opiskelijoilla on aina mahdollisuus jatkaa opintojaan eteenpäin, myös korkeammalle tasolle. Esimerkiksi toisen asteen ammatillisen tutkinnon suorittaneen on mahdollista hakeutua korkeakouluopintoihin, myös yliopistoon.
Käytännössä liikkuvuus ammatillisen ja akateemisen väylän välillä on kuitenkin melko vähäistä. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2016 yliopisto-opiskelun aloittaneista vain n. 2 % oli taustallaan ammatillinen tutkinto. Pidempi reitti yliopistoon saattaa myös käydä toiselta asteelta ammattikorkeakouluun, ja vasta sen jälkeen yliopistoon. Tätä reittiä oli hyödyntänyt vuonna 2016 yliopisto-opintonsa aloittaneista alle 10 %. Ammattikorkeakoulujen puolella 23 % opintonsa aloittaneista oli suorittanut ammatillisen tutkinnon ja 13 % ammatillisen ja ylioppilastutkinnon yhdistelmätutkinnon.
Peruskoulun jälkeisellä valinnalla ammatillisen ja lukiokoulutuksen välillä vaikuttaa siis olevan suuri merkitys yksilön tulevaisuuden opinto- ja urapoluille. Vaikka väylä ammatillisen koulutuksen puolelta onkin auki yliopistoon saakka, hyvin harva tätä reittiä kuitenkaan hyödyntää. Peruskoulun viimeisenä vuotena tehdään tärkeitä valintoja. Nuoret tekevät valintoja peruskoulun jälkeisistä opinnoista tilanteissa, joissa niin perhe, kaverit, asuinympäristö kuin silkka sattumakin vaikuttavat päätöksentekoon.
Korkeakoulujen opiskelijavalintoja ollaan parhaillaan uudistamassa. Uudistuksen tarkoituksena on lisätä ylioppilastutkinnon merkitystä ja todistusvalintoja opiskelijavalinnoissa, vähentää välivuosia toisen asteen ja korkea-asteen opintojen välillä sekä nopeuttaa siirtymistä korkeakouluista työelämään. Yliopistojen kohdalla uudistus merkitsee sitä, että vuoteen 2020 mennessä nykyistä merkittävästi suurempi osa uusista opiskelijoista valitaan ylioppilastutkinnon arvosanojen perusteella.
Peruskouluaan päättävä nuori on kinkkisessä tilanteessa. Kuinka monella 15-16-kesäisellä on selkeänä mielessään, millaista työtä haluaa tulevaisuudessa tehdä tai millaisia vaihtoehtoja oppilaitoksissa ja korkeakouluissa on tarjolla? Kuka tuntee itsensä ja koulutusjärjestelmän sen verran hyvin, että osaa strategisesti valita esimerkiksi sellaisia lukiokursseja, joilla on mahdollista kirjoittaa tiettyjä aineita ylioppilaskirjoituksissa ja päästä opiskelemaan tiettyä alaa korkeakoulussa? Onko vanhemmilla hyvät näkymät oppilaitos- ja kurssivalintoihin, vai jääkö heidän apunsa vähäisemmäksi, jos he eivät itse tunne lukio- ja korkeakoulumaailmaa? Entä, jos koko suvussa tai lähipiirissä ei ole ketään, joka osaisi kertoa, millaista työtä tekee sosiologi, koulutussuunnittelija tai liikkeenjohdon konsultti? Millaisin resurssein ja millaiseen tietoon tukeutuen koulutusvalintoja tehdään, ja millainen mahdollisuuksien horisontti nuoren eteen avautuu hänen senhetkisessä elämäntilanteessaan? Entä millaisia mahdollisuuksia jää näkökentän ulkopuolelle vaikkapa perhetaustaan tai asuinpaikkaan liittyvien tekijöiden vuoksi?
Osalla ajatus korkeakoulutuksesta kypsyykin vasta myöhemmin. Elämäntilanteet ovat saattaneet nuoruudessa olla hankalia, tulevaisuuden kuvat vaikuttaa hämäriltä, tai sitten vasta työelämässä vietetyt vuodet ovat kypsyttäneet ajatuksen toisenlaisista työtehtävistä tai uran vaihtamisesta. Ylioppilastutkinto mittaa osaamista tietyssä tilanteessa, tiettyjen olosuhteiden alla. Sen merkityksen korostaminen valintakriteerinä yliopisto-opintoihin ei välttämättä anna tilaa yksilön elämänmittaiselle oppimis- ja kasvuprosessille. Korkeakouluopintojen vaatima kypsyys ja valmiudet eivät välttämättä ole valmiina vielä nuoruudessa, vaan kasvua ja kehittymistä tapahtuu läpi elämän. Eräs vastikään yliopisto-opintonsa aloittanut kuvasi mietteitään tähän tapaan:
”[L]ukioarvosanoilla mul ei ollu mitään asiaa mihinkään, ja se rajotti itseasias aika paljon mun sitä mihin mä voin hakea. Et se oli sellanen tosi iso tekijä myös, että mikä pisti miettimään, mihin mä voin ylipäätään päästä niin huonoilla arvosanoilla, et lukion keskiarvo tais olla jotain kutosen pintaan.”
Valintakokeet tarjoavat toisen mahdollisuuden myös niille, jotka eivät ole ylioppilastutkintoa suorittaneet tai niissä menestyneet, ja motivaatio hakeutua yliopisto-opintoihin on herännyt vasta myöhemmin, työelämässä vietettyjen vuosien jälkeen:
”[T]avallaan se et, et se oli mahdollista päästä sillä valintakokeella niin oli ainoo mahollisuus oikeesti päästä tänne. (–) Et se on kyl hienoo et on sit ollut tämä polku että pystyy sitten näyttämään sitä toista kautta että… Just se tuntuu tavallaan et annettiin toinen mahdollisuus.”
Valintakokeiden koetaan myös antavan mahdollisuuden paneutua opiskelualan sisältöihin ja luovan valmiuksia opintojen aloittamiselle ja akateemisten opiskeluvalmiuksien syntymiselle:
”Pääsykoehan oli ihan oikeesti hyvä valmennus tähän yliopisto-opiskeluun, että siinä joutu oikeesti ja oppi lukeen niitä tutkimus-, näitä artikkeleita ja niitä, joka on helpottanu ihan hirveesti nyt sitä, että kun saat sellasen käsiis niin sä jo tiedät että mistä lähtee liikkeelle ja mitkä siellä on olennaisia.”
Valintakoeuudistuksella pyritään tehostamaan ja nopeuttamaan opiskelijoiden siirtymistä korkeakouluopintoihin ja sieltä edelleen työelämään. Ajatus on sinänsä kaunis, mutta ihmisen elämänkulku ei aina välttämättä noudattelee selkeitä ja suoraviivaisia polkuja. Sen sijaan yksilöiden elämäntarinoissa välivuodet, työelämässä vietetty aika ja muu ”haahuilu” saavat myös positiivisia merkityksiä. Puhutaan korkeakouluopintoihin kypsymisestä, ihmisenä kasvamisesta, motivaation heräämisestä ja oppimisen nälästä.
Halu oppia ja kouluttautua voi herätä, tai tilaisuus tarttua opintoihin mahdollistua vasta myöhemmässä elämänvaiheessa. Juuri siksi tarvitaan toisia mahdollisuuksia.
Tekstissä käytetyt sitaatit ovat peräisin keväällä 2018 kerätystä työläistaustaisten yliopisto-opiskelijoiden haastatteluaineistosta. Haastatteluaineisto liittyy Susannan Mikkosen väitöstutkimusprojektiin.