Vesa Korhonen, HET-tutkimusryhmän pitkäaikainen toinen johtaja, on jäämässä eläkkeelle syyslukukauden 2025 alussa. Korhonen on tunnettu yliopistoyhteisössä HET-roolinsa lisäksi aktiivisena korkeakoulututkimuksen julkaisijana, opettajana, sekä yli sataa opinnäyte- ja väitöstyötä ohjanneena kokeneena mentorina. Vesa Korhosella on takanaan pitkä ura Tampereen yliopistossa: alkuvuodesta 2025 tuli työsuhteessa aloittamisesta kuluneeksi tasan 30 vuotta.
”Ensimmäisen kymmenen vuotta toimin hyvinkin erilaisissa tehtävissä”, Korhonen kertoo urapolustaan, jonka aikana kokemusta on kertynyt useammasta tiedekunnastakin.
”Aloitin 1990-luvulla silloisessa täydennyskoulutuskeskuksessa koulutussuunnittelijana. Sitten satuin pääsemään avoinna olevaan amanuenssin tehtävään lääketieteelliseen tiedekuntaan, hoitotieteen laitokselle.”
Kasvatustieteiden puolelle siirtyminen tapahtui Korhosen mukaan vähitellen, etenkin väitöskirjan aloittamisen ja väitöstutkimukseen liittyvien sijaisuuksien ja apurahakausien kautta. Ajatus väitöstutkimuksen tekemisestä alkoi kiinnostaa Korhosta 1990-luvun lopulla, ja tie vei jatko-opiskeluvuosiksi Annikki Järvisen seminaareihin ja ohjaukseen.
”Väitöksen valmistuttua sain vielä yliassistentti-nimikkeellä kulkeneen väitelleen viisivuotiskauden. Se oikeastaan varmisti viimeistään sen, että aloin vähitellen nähdä itseni kasvatustieteiden tiedekunnassa nimenomaan kasvatustieteiden alan tutkijana ja opettajana.”
Väitöksensä jälkeen Korhonen oli mukana työryhmässä, joka haki ja sai suuren rahoituksen korkeakouluopintoihin kiinnittymisestä kiinnostuneelle Campus Conexus -hankkeelle. Hankkeen eri vaiheissa Korhonen työskenteli kaiken kaikkiaan viiden vuoden ajan. Hanke oli lopulta reitti kiinnitykseen toistaiseksi voimassa olevaan yliopistonlehtorin tehtävään, jota Korhonen on hoitanut Kasvatustieteiden tiedekunnassa alkuvuodesta 2014 lähtien.
”Myös HET-ryhmän perustaminen liittyy tähän Campus Conexus -hankkeeseen aika vahvasti. Annalan Johanna ja Mäkisen Marita tästä hankkeesta myöskin lähtivät mukaan tähän tutkimusryhmään, kun tiedekunnassa oli tuolloin tarjolla pientä tukea uusien tutkimusryhmien toiminnan käynnistämiseen”, Korhonen muistelee HETin alkuaikoja. Alkuvuosina Korhonen toimi tutkimusryhmän johdossa yhdessä Mäkisen kanssa.
”HETin perustamisvaiheessa ryhmään tuli sitten mukaan sellaisia ihmisiä, jotka olivat kiinnostuneita joko korkeakoulutuksen tutkimuksesta tai sitten näistä uusista lukutaidoista. Vähitellen tämä critical literacies -suunta erkani omaksi tutkimusryhmäkseen, ja HET keskittyi enemmän nimenomaan korkeakoulutukseen, yliopistopedagogiikkaan ja opiskelijatutkimukseen”, Korhonen kertoo.
HET-ryhmälle on määritelty vuosien myötä myös hieman erilaisia tutkimuspainotuksia: välillä ryhmälle on kirjattu kaksi tai kolme tutkimuksen ydinaluetta, joiden mukaan ryhmän toimintaa on hahmotettu, mutta viime vuosina pääteemojen määrä on vakiintunut neljään. Korhosen näkemyksen mukaan HET-ryhmän toiminta on kehittynyt selvästi myös siinä mielessä, että ryhmän jatko-opiskelijoiden seminaari ja ohjaus on muodostunut yhä keskeisemmäksi osaksi toimintaa:
”Jatko-opiskelijoiden määrä on myös lisääntynyt. Johanna Annalan kanssa olemme vetäneet tutkijaseminaariryhmää yhdessä jo vuodesta 2018 lähtien, ja lähes joka vuosi on joku ryhmästä väitellyt. Tällä hetkellä HETin toimintaa ja kansainvälisiä vierailijoitakin integroidaan usein nimenomaan tutkijaseminaarin ympärille.”
Keskustelun siirtyessä näkemyksiin siitä, onko pitkän uran aikana tapahtunut muutoksia yliopiston työmaailmassa, Korhonen mainitsee yhtenä ilmiönä havainneensa suurempaa eriytymistä opetus- ja tutkimustyötä tekevien työyhteisön jäsenten välillä.
”Tenure track -systeemin vakiintuminen on ainakin tietyllä tavalla muuttanut työnjakoja. Lisäksi kasvaneet paineet esimerkiksi tutkimusrahoitushauissa pärjäämiseen on luonut niin tiukkoja aikataulupaineita, että tutkimuspuolen kollegoita omassa tiedekunnassa ei aina edes tapaa kauhean paljon.”
Itse yliopistonlehtorin tehtävässä toimivalle Korhosellekin tutkimuksen rooli on ollut läpi uran tärkeä asia, jolle on aina pyritty varaamaan työaikaa. Se on ollut tärkeä henkireikä uusiutumiselle ja oman asiantuntijuuden kehittymiselle. Tämä näkyy myös kunnioitettavassa julkaisujen määrässä, sillä Korhosen nimissä on yli 140 julkaisua, ja muutama on vielä työn alla eläkepäivillä viimeisteltäviksi.
”Olen ollut aina aika innokas kirjoittaja. Jo joskus 20-vuotiaana sanoin kaverille, että joskus olisi hienoa kirjoittaa kirja”, Korhonen kertoo. ”Muuta kirjailijaa minusta ei tullut, mutta akateemisia julkaisuja on kyllä tullut paljon kirjoitettua.”
Muistellessaan taaksepäin muutamia mieleenpainuneita kirjoitus- ja tutkimusprojekteja Korhonen mainitsee yhdessä Pauliina Aleniuksen kanssa toimitetun Internationalisation and Transnationalisation in Higher Education -teoksen, jossa myös kansainvälinen kirjanjulkaisuprosessi tuli tutuksi. Lisäksi hän nostaa esiin laajat aineistonkeruuprojektit korkeakouluopiskelijoiden opintoihin kiinnittymistä tutkivien kyselyiden ja mittareiden parissa. Isoista aineistonkeruista on kirjoitettu julkaisuja ja niistä kerättyä tietoa on myös hyödynnetty laajemmin opiskelijoiden ohjauksen tukena omassa yliopistossa. Vaikka kirjoittamis- ja ohjaustyö jatkuvat pienimuotoisesti vielä virallisten eläkepäivien alettuakin, Korhonen mainitsee odottavansa eläkepäiviltä erityisesti ajankäytön helpottumista ja vapautumista.
”Voi keskittyä välillä muuhunkin kuin töihin, panostaa omaan hyvinvointiin, liikuntaan, ja erinäisiin rästiin jääneisiin asioihin kotona. Se on sellaista, mikä tähän elämänvaiheeseen liittyy”, Korhonen pohtii.
”Eli vaikka jatkan vielä muutaman pitkäaikaisen väitöskirjaohjattavan vastuuohjaajana ja olen auttamassa yliopistopedagogiikan koulutuksen parissa tulevana syksynä, viikkoihin tulee enemmän väljyyttä ja voi itse enemmän määritellä, milloin hoitaa mitäkin.”
Vesa Korhosen uraa juhlistetaan tällä viikolla HETin järjestämässä seminaarissa, torstaina 28.8.2025 kello 16-18. Korhosen keskeisistä tutkimusaiheista pääsee kuulemaan lisää sekä Korhosen että muiden aiheisiin perehtyneiden kollegoiden puheenvuorojen kautta. Seminaaria voi seurata etänä tai paikan päällä Edu’s Cafessa, Tampereen yliopiston Virta-rakennuksen 3. kerroksessa.
———
(EN)
Vesa Korhonen, long-time co-director of the HET research group, is retiring from his position in September 2025. In addition to his role at HET, Korhonen is known in the university community as an active publisher of higher education research, a teacher, and an experienced mentor who has supervised over a hundred theses and dissertations. Korhonen has had a long career at Tampere University: at the beginning of 2025, he has been employed there for exactly 30 years.
“For the first ten years I had a wide variety of roles,” Korhonen says of his career path, during which he has gained experience from different positions and faculties.
“I started in the 1990s as an education planner at the continuing education centre. After that I found myself working as an amanuensis at the Faculty of Medicine.”
According to Korhonen, the transition to educational sciences happened gradually, especially through his doctoral dissertation and related temporary positions and grant periods. Korhonen became interested in the idea of doing doctoral research in the late 1990s, leading him to attend the seminars and supervision of Annikki Järvinen.
“After completing my dissertation, I was offered a five-year position as a senior assistant. By then I was beginning to see myself as a researcher and teacher in the field of educational sciences.”
After completing his dissertation, Korhonen was part of a working group that received substantial funding for a Campus Conexus project, which focused on higher education students’ engagement and exclusion. Korhonen worked on the project for a total of five years. The project ultimately led to a position as a university lecturer, which Korhonen has held at the Faculty of Education since 2014.
“The establishment of the HET research group is also closely linked to the Campus Conexus project. Johanna Annala and Marita Mäkinen from the project also joined HET, and the faculty offered a small amount of support for new research groups,” Korhonen recalls of the early days of HET. First, Korhonen co-led the research group together with Mäkinen.
“During the initial stage of HET-group, there were people who were interested in either higher education research or these new literacies. Gradually, the critical literacies branched off into their own research group and HET focused more specifically on higher education, university pedagogy, and student research”, Korhonen explains.
Over the years, the HET group has also defined slightly different research priorities. At times the group has identified two or three core research areas that define its activities, but in recent years the number of core areas has stayed at four. According to Korhonen, the HET activities have also clearly developed in the sense that the seminars and guidance for doctoral researchers have become an increasingly central part of HET activities:
“The number of doctoral students has also increased. Johanna Annala and I have been running a research seminar group together since 2018, and almost every year someone from the group has defended their dissertation. Currently, HET activities and international visitors are often integrated around the doctoral seminar.”
As the discussion moves on to views on whether there have been changes in the university work during his long career, Korhonen mentions that he has observed greater differentiation between community members in teaching and research-centred positions.
“The tenure track system has, at least in some ways, changed the division in academic work. Increased pressure to apply for new projects and compete for research funding has also created such tight schedules that sometimes I don’t even meet my colleagues in research-based positions.”
For Korhonen, too, research has been an important part of his work, and he has always tried to dedicate time for it. It has been an important outlet for renewal and development of his own expertise. This is also reflected in the impressive number of publications to his name, with over 140 publications already available and a few more still in progress.
“I’ve always been quite an enthusiastic writer. When I was 20, I told a friend that it would be great to write a book,” Korhonen says. “I didn’t become a writer as such, but I have written a lot of academic publications.”
Looking back on a few memorable projects, Korhonen mentions the book Internationalisation and Transnationalisation in Higher Education, edited together with Pauliina Alenius, which also familiarized him with the international book publishing process. He also mentions extensive data collection projects involving surveys and instruments examining university students’ study engagement. These large data collections have stemmed publications and research-based support for student guidance.
Although some writing and supervisory duties will continue even after his official retirement, Korhonen says he is particularly looking forward to having more free time and flexibility in his weeks.
“I will be able to focus on things outside of work, invest in my own well-being, exercise, and attend to some small renovations at home. That’s what this stage of life is about,” Korhonen reflects.
“So even though I will continue as the supervisor for a few long-term doctoral students and will be helping with a university pedagogy course this fall, I will have more freedom to decide when and what to do.”
Vesa Korhonen and his career will be celebrated in a HET seminar this week, on Thursday, August 28, 2025, from 16–18 (Finnish time). You can learn more about his key research interests through presentations by Korhonen and other colleagues familiar with the topics. The seminar can be followed remotely or in person at Edu’s Cafe, located on the 3rd floor of the Virta building at Tampere University.