Suomessa otetaan isoja askelia kohti digitaalisen asioinnin ensisijaisuutta, tiedolla johtamista ja tekoälyn hyödyntämistä asiakaspalvelussa myös julkisissa palveluissa. Eduskuntaan on tulossa uutta lainsäädäntöä, joka mahdollistaa etenemisen.
Tampereen yliopiston tutkimushanke Demokratian digitaaliset piilo-ompeleet: Kielen ja algoritmien politiikan vaikutukset hauraassa asemassa oleviin kansalaisiin herättelee julkista keskustelua digitalisaatiopolitiikasta ja teknologiauskosta.
Tutkimushanke selvitti, millaista tiedollista (epä)oikeudenmukaisuutta automatisoidut digitaaliset palvelut tuottavat ja miten tällainen algoritminen vallankäyttö muuttaa demokratian toimintaedellytyksiä. Tutkimushankkeessa työskenteli ammattitutkijoiden rinnalla kolme kokemusasiantuntijaa. Kokemusasiantuntijoiden avulla tutkijat keräsivät maahanmuuttajilta ja mielenterveyskuntoutujilta tietoa heidän kokemuksistaan digitaalisten julkisten palveluiden käyttäjinä. Lisäksi tutkijat haastattelivat digijärjestelmiä julkiselle sektorille toimittavien yritysten asiantuntijoita ja johtajia, digijärjestelmiä tilaavia virkamiehiä sekä digivaikuttajia ja poliitikkoja.
Digituen puute vaikeuttaa heikossa asemassa olevien tilannetta
Tutkimuksen keskeinen tulos oli se, että harjoitetun teknologiapolitiikan seurauksena hyvinvointivaltio on muuttunut algoritmien varassa toimivaksi itsepalveluyhteiskunnaksi.
Tutkijat kertovat, että algoritmisen ohjauksen varassa toimiva valtiokone näyttää tuottavan monenlaista hyötyä suurelle osalla hyvinvoivia kansalaisia.
– Sen sijaan heikossa asemassa olevat kansalaiset kokevat uusien automaattisten valvontajärjestelmien ottavan heidät yhä tiukempaan puristukseen leimaamalla heidät yhteiskunnan kannalta tarpeettomiksi ja ylimääräisiksi asukeiksi. Digituen puute voi johtaa siihen, ettei kansalainen enää käytännössä pystykään hankkimaan kaikkia hänelle kuuluvia etuisuuksia tai palveluja vaan hän ajautuu yhteiskunnan laitamille, tutkimushankkeen johtaja, yliopistotutkija Jaana Parviainen Tampereen yliopistosta kiteyttää.
Livetiede-esitys HELPDESK 112: Hätähuutoja digiviidakossa kansantajuistaa tutkimushankkeen tuloksia
Tutkimushanke kansantajuistaa tutkimustuloksia livetiede-esityksessä, joka hyödyntää dokumenttiteatteria. Esitys sai nimensä tutkimushaasteltavalta, joka totesi soittavansa 112:een aina silloin, kun hän ei selviä yksin digitaalisessa palveluviidakossa. Lähtökohtana on aiemmin pilotoitu livetiedekonsepti, jossa tutkijat ja näyttelijät ovat lavalla yhdessä.
– Trumpin valtaannousun jälkeen olemme astuneet sellaiseen aikaan, jolloin teatteri tai taide ei yksinkertaisesti enää pysty keksimään niin hulluja asetelmia kuin mitä todellisuudessa syntyy. Trumpin toinen virkakausi on paljastanut teknologiapiirien ja poliittisen vallan kytkennät, joista Suomessa ei ole uskallettu puhua, pohtii tutkija, livetiede-esityksen tuottaja Anne Koski.
– Kun tutkimuksen tulos dramatisoidaan kohtaukseksi, se tulee lähemmäs ja näyttää ihmisen tiedon takana. Dramatisoidussa kohtauksessa on mahdollista myös kärjistää, jolloin digijärjestelmien toinen puoli nousee eri tavalla esiin: sokea teknologiausko ja absurdit tilanteet, joihin kansalaiset järjestelmissä joutuvat. Tutkitun tiedon muokkaaminen fiktiiviseksi kohtaukseksi ei hävitä faktoja, vaan nostaa ne esiin, kertoo dramaturgi ja esityksen ohjaaja Hanna Ryti.
Tutustu tutkimushankkeeseen: Demokratian digitaaliset piilo-ompeleet: Kielen ja algoritmien politiikan vaikutukset hauraassa asemassa oleviin kansalaisiin 2022–2027 (DIG1t0)
Lue lisää livetiedekonseptista Selittävä tekijä: Ihmistieteellinen tutkimus ja tutkijat lavalla: https://www.selittavatekija.fi/