*Please find the English version after the Finnish version.*
Arktisen alueen turismi on kasvanut voimakkaasti viimeisten vuosikymmenten aikana niin Islannissa kuin maantieteellisen Lapin alueella. Euroopan keskilämpötilojen noustessa luminen talvi on itsestäänselvyys yhä harvemmassa paikassa, mikä lisää pohjoisten alueiden houkuttelevuutta turistien silmissä. Kuitenkin arktisten alueiden lämpötila on myös nopeassa kasvussa, mikä haastaa matkailumainosten lumisen ja jäisen kuvaston uskottavuutta. Lähitulevaisuudessa arktisen alueen todellisuus ja matkailuun liittyvät mielikuvat etääntyvät yhä kauemmaksi toisistaan.
Arktisen alueen turismin todellisuus ei kuitenkaan keskity pelkästään tulevaisuuden ilmastollisiin uhkakuviin, vaan liiallisen turismin aiheuttamiin ongelmiin. Arktisella alueella on siten kaksi hyvin erilaista ongelmaa: pitkän aikavälin vetovoimaperustan katoaminen sekä nykyinen, lyhyisiin sesonkeihin ja pieniin keskittymiin osuva turismipiikki. Nopeasti kasvavan arktisen matkailun ongelmat yhdistyvätkin massaturismin laajempiin kestävyyshaasteisiin, kuten lentomatkailun voimakkaisiin ja kasvaviin päästöihin. Turismin digitalisoituminen, kuten reaaliaikainen kävijäseuranta tai virtuaaliset matkailuelämykset ovat yksi keino pyrkiä hallitsemaan matkailijoiden virtaa ja tukea turismin kestävyyttä.
Tämä teksti käsitteleekin liikaturismin, turismin digitalisoitumisen, ja kestävyyden välistä suhdetta ja sitä, millaisiin kysymyksiin turismin ja sen tutkimuksen on kyettävä lämpenevällä maapallolla vastaamaan – myös arktisella alueella. Wastebusters -tutkimusryhmän aloite CommonArctic: Building a research network for studying sustainable tourism business in the Arctic sai siemenrahoitusta DigiSus-alustalta keväällä 2026.
Kun turismi ylittää kantokyvyn
Liikaturismiksi kutsutaan subjektiivista kokemusta siitä, kun turismin vaikutukset ylittävät turistikohteen kantokyvyn: turisteja on liikaa, väärässä paikassa, väärään aikaan. Se ilmenee ruuhkautuvina kaupunkikeskustoina, nousevina asuntohintoina ja ärtyvinä paikallisina. Myös turistit alkavat kärsiä liikaturismin tunteesta, kun palvelut ja majoituspaikat ruuhkautuvat ja he tuntevat olevansa ei-toivottuja monien paikallisten silmissä.
Turistikohteet pyrkivät helpottamaan liikaturismia mm. monipuolistamalla turisteille tarjottavia aktiviteetteja, helpottamalla liikenneruuhkia, hajauttamalla turistiaktiviteetteja maantieteellisesti ja pidentämällä matkailusesonkia. Myös matkailijoiden laatuun (lue: maksukykyyn) panostaminen määrän sijaan on keinovalikoimassa. Esitetyt toimet kuitenkin hoitavat vain massaturismin oireita puuttumatta itse juurisyyhyn: ylikulutukseen perustuvan massaturismin nopeaan kasvuun. Keskittyminen liikaturismiin subjektiivisena kokemuksena peittää alleen turismin kasvavan ympäristö- ja ilmastokuorman. Higgins-Debiolles (2010) toteaakin, että kasvuun ja kulutukseen perustuva turismi on jo itsessään kestämätöntä rajallisella maapallolla.
Digitaalisuus turismin ajurina
Viimeisten vuosikymmenten aikana matkailu on kokenut valtavia muutoksia digitaalisten palveluiden yleistymisen myötä. Vielä 1990-luvun lopulla matkatoimistot olivat keskeinen portinvartija matkailijan ja matkakohteen välillä. Digitaaliset tiedonhankinta- ja varauskanavat alkoivat kyllä yleistyä, mutta matkailijan tiedonsaanti oli edelleen yksipuolista. Digitaalisten arviointi- ja varauspalveluiden, kuten Tripadvisor ja Booking.com, yleistyessä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, matkailijat saattoivat itse tuottaa jälkikäteisiä arvioita matkakohteistaan. Tiedonvälitys muuttui vuorovaikutukseksi.
Seuraava digitaalinen murros koski sosiaalista mediaa 2010-luvun puolivälistä alkaen. Sosiaalisen median palvelut, kuten Instagram ja TikTok, ovat laajentaneet digitaalisuuden koskemaan koko matkaa (Tonino, 2020). Matkailijat etsivät tietoa ja inspiraatiota, kertovat matkasuunnitelmistaan, raportoivat matkakokemuksiaan reaaliaikaisesti ja jakavat matkan kohokohtia jälkikäteen. Turismin 2020-luvun portinvartijat eivät ole matkatoimistoja, vaan sosiaalisen median algoritmeja hallitsevia yrityksiä.
Digitaalisten palveluiden ansiosta matkanjärjestely ja tiedonsaanti on nopeaa, suunnitelmia voi muuttaa lähes mihin vuorokaudenaikaan tahansa ja lisätyn todellisuuden (AR) avulla voidaan vaikkapa mallintaa jo raunioina olevan turistinähtävyyden loiston päiviä. Teknologia helpottaa myös turismisektorin suunnittelua, kuten turistimäärien ennakointia, matkailijoiden kulutustottumusten analysointia ja ympäristökuorman vaikutusten arviointia. Edellä mainitut ratkaisut ovat vain muutamia esimerkkejä matkailun digitalisaation monista mahdollisuuksista.
Digitaalisuus ja ylikulutus
Digitaalisuus turismissa on kuitenkin kaksiteräinen miekka. Turismisektorin digitaalinen kehitys on tuonut mukanaan liikaturismia vahvistavia elementtejä, joita ovat 1) näkyvyyden vahvistuminen, 2) kapasiteetin laajeneminen ja 3) kitkan poistaminen.
Näkyvyyden vahvistumisella tarkoitetaan ilmiötä, jossa sosiaalinen media luo tietyistä matkakohteista ”viraaleja”, tuoden kaikista suosituimpiin matkakohteisiin entistä enemmän turisteja.
Kapasiteetin laajeneminen puolestaan viittaa lyhytvuokrausalustojen tuomaan matkailukapasiteetin voimakkaaseen kasvuun. Turistin kannalta Airbnb:n kaltaiset palvelut tuovat joustavuutta ja lisää vaihtoehtoja, mutta palveluun siirtyvät asunnot ovat pois turistikohteen paikallisesta asuntomarkkinasta. Tutkijat puhuvat Airbnb-vuokrapreemiosta (Hill ym. 2023) tilanteessa, jossa lyhytaikaisvuokraus nostaa jo ennestään korkeita vuokrahintoja ja pakottaa paikalliset muuttamaan kauemmas keskustasta.
Kitkan poistaminen liittyy digitaalisten palveluiden helppouteen. Ne poistavat esteitä kulutuksen tieltä ja kannustavat turisteja ylikuluttamaan. Tutkijoiden mukaan turistit painottavat hedonismia ostopäätöksissään ja ovat alttiita spontaaneille impulssiostoille (Karl ym. 2021). Matkailijat ovatkin jossain määrin vapaata riistaa manipuloinnille ja impulssiostoihin yllyttämiselle, joka on turismin tutkimuksessakin oma haaransa (kts. esim. Ahn ym. 2020).
Liikaturismi on paikallinen ja subjektiivinen ilmiö, mutta turismin globaalit päästöt ja ympäristöhaitat koskettavat koko maapalloa. Digitaaliset ratkaisut voivat toki vähentää matkailun päästöjä ja tuoda uusia resurssiviisaampia tapoja nauttia lomailusta, mutta ne auttavat edelleen turismia kasvamaan entisestään. Matkailukysynnän globaali kasvu ja paikalliset liikaturismiongelmat ovat kaksi eritasoista ongelmaa, joihin ei välttämättä tepsi samat lääkkeet. Onkin tärkeää pohtia myös vaihtoehtoja kasvuorientaatiolle oireiden lääkitsemisen sijaan.
Vaihtoehtoja kasvuperusteiselle turismille
DigiSus-siemenrahoitusjakson aikana hahmottelimme joukon kysymyksiä, joihin hankkeemme etsii jatkossa vastauksia. Näiden tarkoituksena on hahmotella turismin tulevaisuutta planetaarisissa rajoissa.
Kysymys 1: Onko massaturismi pohjimmiltaan kestämätöntä vai voisiko sen järjestää planetaarisissa rajoissa – tai määritellä uudestaan?
Nykymuotoinen turismi on kestämätöntä, sillä se perustuu kasvuntavoitteluun, globaaliin eriarvoisuuteen ja ylikulutukseen. Planetaarisiin rajoihin mahtuva turismi vaatii massaturismin ja turistin idean uudelleenmäärittelyä. Jos turisti nähdään arjesta irrottautuneena, hedonismiin pyrkivänä nautiskelijana, maksimaalinen kuluttaminen säilyy edelleen turismin keskiössä. Millainen olisi turistin ideaalityyppi kasvunjälkeisessä maailmassa?
Kysymys 2: Keiden hallussa digitaaliset kanavat ovat? Mikä niiden toimintaa ohjaa?
Turismin digitaalistuminen on poistanut matkatoimistojen portinvartijaroolin, mutta tuonut tilalle uusia, entistä globaalimpia portinvartijoita, kuten kansainvälisiä alustapalveluita sekä sosiaalisen median jättejä. Algoritmit määrittelevät ja hallitsevat turistikohteiden näkyvyyttä, eivätkä ne ole kiinnostuneita sidoksissa yksittäiseen turistikohteeseen tai sen ihmisten hyvinvointiin. Digitaalisten palveluiden tuoma näkyvyys tuo turistikohteille uusia asiakkaita paikoista, joihin turistikohteiden olisi vaikea päästä mainostamaan, mutta palveluiden toimintalogiikkaa ohjaa tuoton maksimointi ja nopeasti ohimenevät ”hypet”.
Paikallisesti hallitut digitaaliset ratkaisut, kuten matkakohteen omistamat paikalliset digitaaliset palvelut, voivat auttaa pitämään turismia paikallisyhteisöjen käsissä ja osallistaa asukkaita turismia koskeviin kysymyksiin. Vain muutamia päiviä tai korkeintaan viikkoja kohteessa viipyvät turistit tai suuret alustatalousyritykset eivät ole ensisijaisesti vastuussa paikallisyhteisöjen vaalimisesta, vaan paikallisyhteisöjen on tärkeää omaksua tämä rooli itse.
Kysymys 3: Kuka määrittää, millainen turismi on arvokasta?
Yksi tutkimuskirjallisuudessa mainittu massaturismin ongelma on matkailun hyödykkeistyminen (commodification), jonka Meyer (2020) erottaa kaupallistamisesta (commercialization). Hyödykkeistäminen johtaa monoturismiin, jossa arvokkaana pidetään vain parasta taloudellista hyötyä tuottavia matkailun tapoja. Kaupallistaminen viittaa taas olemassa olevan kohteen, kuten vanhan tehdasmiljöön hyödyntämistä taloudellisessa toiminnassa ilman, että miljöötä itseään tarvitsee muuttaa tai optimoida turismin tarpeisiin. Tärkeä elementti kaupallistamisessa ilman hyödykkeistämistä on säilyttää pääsy resursseihin myös paikallisilla ihmisillä, jotka eivät välttämättä ole valmiita maksamaan niistä (Meyer, 2020). Turismin kontekstissa tämä tarkoittaa esimerkiksi toimia kohtuuhintaisen asumisen mahdollistamiseksi lyhytaikaisvuokrauksen paineessa.
Kysymys 4: Miten turismin vaikeasti kohdennettaviin ongelmiin, kuten matkailun päästöihin tulisi reagoida paikallisella, kansallisella, tai globaalilla tasolla?
Tärkeä oivallus oli, että liikaturismissa tai muissa turismin varjopuolissa ei ole pelkästään kyse turistien määrästä, vaan turismin päästöistä, sen kuluttamista resursseista ja siitä, kenen hallussa turismi on. Harvojen etuoikeudeksi jätettävä eliittiturismi ei tarjoa kestävää vaihtoehtoa, sillä esimerkiksi luksusjahtien ja yksityiskoneiden ekologinen jalanjälki on kestämättömällä tasolla. Gössling ym. (2024) huomauttavat bisnesluokassa lentävien ympäristökuorman olevan moninkertainen tavanomaisiin lentomatkustajiin verrattuna, yksityiskoneilla matkustavista ihmisistä puhumattakaan. Toisaalta yksittäisen turistikohteen näkökulmasta eliittiturismi voi näyttäytyä houkuttelevana ratkaisuna, eikä turismista elantonsa saavaa paikallisyhteisöä ole välttämättä hedelmällistä vastuullistaa globaalin turismin rakenteellisista ongelmista.
Lopuksi: tekoälypohjainen turismi – digitaalisen turismin uusi aikakausi?
Vuonna 2026 turismin digitalisaatio näyttää siirtyvän uuteen vaiheeseen, kun tekoäly ottaa yhä suurempaa roolia turistin kokemuksessa: tekoäly suunnittelee kokonaisen matkasuunnitelman, tekoälyagentit voivat varata matkoja, ja matkanjärjestäjien chatbotit reagoivat turistien toiveisiin ja kysymyksiin väsymättä vuorokauden ympäri. Tekoäly näyttää keskittävän matkailua entisestään harvoihin huippusuosittuihin kohteisiin, joten jotkin tutkijat ovat alkaneet puhua digitaalisesta liikaturismista (Najafi & Costa, 2026). Aika näyttää, millaiseksi tekoälypohjaisen digitaalisen turismin aikakausi muotoutuu tulevien vuosien aikana ja mitä vaikutuksia tällä on massaturismin kestävyyshaasteisiin.
CommonArctic -siemenrahoituksen tavoitteena oli rakentaa monitieteinen tutkimusverkosto arktisen alueen kestävän matkailuliiketoiminnan tutkimiseksi. Rahoituksen avulla toteutimme kirjallisuuskatsauksen, jonka avulla tunnistimme keskeisiä tutkimuskysymyksiä ja tutkimustarpeita. Työ loi pohjaa verkoston jatkoyhteistyölle ja tulevien tutkimus- ja rahoitushakemusten valmistelulle.
Lähteet:
Ahn, J., Lee, S. L., & Kwon, J. (2020). Impulsive buying in hospitality and tourism journals. Annals of Tourism Research, 82, 102764.
Gössling, S., Humpe, A., & Leitão, J. C. (2024). Private aviation is making a growing contribution to climate change. Communications Earth & Environment, 5(1), 666.
Higgins–Desbiolles, F. (2010). The elusiveness of sustainability in tourism: The culture–ideology of consumerism and its implications. Tourism and Hospitality Research, 10(2), 116–129.
Hill, R. J., Pfeifer, N., & Steurer, M. (2023). The Airbnb rent premium and the crowding–out of long–term rentals. Journal of Housing Economics, 61, 101935.
Karl, M., Chien, P. M., & Ong, F. (2021). Impulse buying behaviour in tourism: A new perspective. Annals of Tourism Research, 90(C).
Meyer, C. (2020). The commons: A model for understanding collective action and entrepreneurship in communities. Journal of business venturing, 35(5), 106034.
Najafi, M., & Costa, C. (2026). Digital overtourism in AI travel recommendations: evidence from a comparative analysis. Current Issues in Tourism, 1–7.
Tonino, P. (2020). The digital revolution in the travel and tourism industry. Information technology & tourism, 22(3), 455–476.
Digitalisation and mass tourism within the planetary boundaries
During the last few decades, tourism has grown rapidly both in Iceland and in geographical Lapland. As the average temperature in Europe continues to rise, snowy winters are a given guarantee in fewer and fewer places, increasing the attractiveness of northern regions as tourist destinations. However, the temperature in the Arctic region is also increasing rapidly, and thus challenging the credibility of the snowy and icy imagery of travel advertisements. In the near future, the reality of the Arctic region and the images related to tourism will become increasingly distant from each other.
However, the challenges related to tourism in the Arctic region do not only focus on future climate threats, but also on the problems caused by excessive tourism. Thus, the Arctic region faces two very different problems: the loss of the long-term attraction factor of the snowy winters and the high spatial and seasonal concentration of the current tourism. The problems of rapidly growing Arctic tourism are linked to the broader sustainability challenges of mass tourism such as the high and still increasing emissions from fly travel. The digitalisation of tourism, such as real-time monitoring of visitor flows, or virtual tourism experiences, is one way to try to manage the tourist flows and support the sustainability of tourism.
This text explores the relationship between overtourism, digitalisation of tourism, and sustainability, examining what kind of questions tourism and tourism research must be able to address on a warming planet – including in the Arctic region. The initiative of the Wastebusters research group, CommonArctic: Building a research network for studying sustainable tourism business in the Arctic, received seed funding from the DigiSus platform in the spring of 2026.
When tourism exceeds destination’s carrying capacity
First and foremost, overtourism is the subjective experience of the effects of tourism exceeding a destination’s carrying capacity: there are too many tourists, in the wrong place, at the wrong time. It manifests itself as congested urban centres, rising housing costs and angry locals. Tourists also begin to suffer from the symptoms of overtourism, as services and accommodation become congested and they might feel unwelcome in the eyes of the local population.
Tourist destinations aim to alleviate overtourism, for example, by diversifying the activities offered to tourists, easing traffic congestion, distributing tourist activities geographically and by trying to extend the tourist season. Another frequently mentioned strategy is prioritizing the quality of tourists (read: ability to pay) instead of relying on high volumes. However, the proposed measures only treat the symptoms of overtourism without addressing the root cause itself: the rapid growth of tourism-related consumption. Focusing on overtourism as a subjective experience masks the growing environmental and climate load of tourism. Higgins-Debiolles (2010) states that tourism based on growth and consumption is in itself unsustainable on a limited planet.
Digitalisation as a driver of tourism
Over the past few decades, tourism has undergone enormous changes as digital services have become more common. At the end of the 1990s, travel agencies were still a key gatekeeper between the traveller and the destination. Digital information gathering and booking channels began to become more common, but the traveller’s access to information was still one-sided. As digital review and booking services, such as Tripadvisor and Booking.com, became more common in the first decade of the 2000s, tourists were able to produce retrospective evaluations of their travel destinations. The exchange of information turned into an interaction.
The next digital revolution concerned social media from the mid-2010s onwards. Social media services, such as Instagram and TikTok, have expanded to cover the entire journey (Tonino, 2020). Travellers are looking for information and inspiration, sharing their travel plans, reporting their travel experiences in real time, and sharing the highlights of the trip post-travel. The gatekeepers of tourism in the 2020s are not travel agencies, but companies that dominate social media algorithms.
Thanks to digital services, travel arrangements and access to information are fast, plans can be changed at almost any time of the day, and augmented reality (AR) can be used to model the glory days of a tourist attraction that is already in ruins, for example. Technology also supports tourism planning and management, such as forecasting tourist numbers, analysing tourists’ consumption patterns and assessing the environmental impacts. The above-mentioned solutions are just a few examples of the many opportunities offered by tourism digitalisation.
Digitalization and overconsumption
However, digitalisation in tourism is a double-edged sword. The digital development of the tourism sector has brought with it elements that strengthen overtourism, which are 1) increased visibility, 2) expansion of capacity and 3) elimination of friction.
Increased visibility refers to a phenomenon in which social media makes certain destinations “go viral”, bringing more tourists to the already most popular destinations.
The elimination of friction is related to the ease of digital services. They remove obstacles to consumption encouraging tourists to overconsume. According to researchers, tourists emphasize hedonism in their purchasing decisions and are susceptible to spontaneous impulse purchases (Karl et al. 2021). To some extent, tourists are vulnerable to manipulation and incitement to hasty decisions, which is also a branch of its own in tourism research (see, e.g., Ahn et al. 2020).
Overtourism is a local and subjective phenomenon, whereas the emissions and environmental impacts caused by tourism are global in scope. Of course, digital solutions can reduce emissions from tourism and bring new, more resource-wise ways to enjoy holidays, but they will continue to help tourism grow even further. The global growth in tourism demand and local overtourism problems are two challenges on different scales and therefore require different responses. For this reason, it is necessary to also consider alternatives to growth- oriented development rather than just treating the symptoms.
Alternatives to growth-based tourism
During the DigiSus seed funding period, we outlined a number of questions that will guide our future work. The purpose of this is to outline the future of tourism within planetary boundaries.
Question 1: Is mass tourism fundamentally unsustainable or could it be organized within planetary boundaries – or redefined?
Tourism in its current form is unsustainable, as it is based on the pursuit of growth, global inequality and overconsumption. Tourism that fits within planetary boundaries requires a redefinition of mass tourism and perhaps the whole idea of the tourist. If the tourist is seen as a pleasure seeker detached from everyday life and striving for hedonism, maximum consumption will remain at the heart of tourism. What would the ideal type of tourist be like in a post-growth world?
Question 2: Who owns the digital channels? What drives their operations?
The digitalization of tourism has eliminated the gatekeeper role of travel agencies, but it has been replaced by new, more global gatekeepers, such as international platform services and social media giants. Algorithms define and manage the visibility of tourist destinations,but they are not tied to an individual place nor the well-being of its people. The visibility brought by digital services attracts new visitors from places where it would be difficult for tourist destinations to advertise, but the operating logic of the services is guided by maximizing profits and quickly passing “hypes”.
Locally governed digital solutions, such as destination-owned local services, can help keep tourism rooted in local communities and engage residents to participate in addressing tourism-related questions. Tourists staying in a destination for only a few days or at most some weeks, or large platform economy companies are unlikely to assume responsibility for nurturing local communities, making it vital for local communities to take on this role themselves.
Question 3: Who gets to determine what kind of tourism is valuable?
One issue of mass tourism raised in the research literature is the commodification of tourism, which Meyer (2020) distinguishes from commercialization. Commodification leads to monotourism, where only the methods of tourism producing the best economic benefits are considered valuable. Commercialization, on the other hand, refers to the utilisation of an existing site, such as an old factory milieu, in economic activities without the need to change or optimize the milieu itself for the needs of tourism. An important element of commercialization without commodification is to maintain access to resources also for local people who may not be willing to pay for them (Meyer, 2020). In the context of tourism, this means, for example, measures to enable affordable housing under the pressure of short-term rentals.
Question 4: How should tourism problems that are difficult to target, such as tourism emissions, be addressed at the local, national, or global level?
An important insight was that overtourism or other downsides of tourism are not only about the number of tourists, but also about the emissions of tourism, the resources it consumes, and the ownership structure of tourism. Elite tourism, which is left to the privilege of a few, does not offer a sustainable alternative, as the ecological footprint of luxury yachts and private jets, for example, remain far beyond sustainable levels. Gössling et al. (2024) point out that the environmental burden of business class flights is many times higher than that of regular air passengers, not to mention people traveling by private jets. On the other hand, from the perspective of an individual tourist destination, elite tourism may appear as an attractive solution, and it is difficult to blame local, tourism-dependent communities for the structural issues of global tourism.
Finally: AI-based tourism – a new era of digital tourism?
In 2026, the digitalisation of tourism seems to be entering a new phase as artificial intelligence (AI) takes on an increasingly important role in the tourist experience: AI will plan an entire itinerary, AI agents will be able to book trips, and tour operators’ chatbots will tirelessly respond to tourists’ wishes and questions around the clock. AI seems to be concentrating tourism even more on a few highly popular destinations, so some researchers have started talking about digital overtourism (Najafi & Costa, 2026). Time will tell how AI-driven tourism will evolve in the coming years and what implications it will have on the sustainability challenges of global tourism.
The aim of the CommonArctic seed funding was to build a multidisciplinary research network to study sustainable tourism business in the Arctic region. With the help of the funding, we carried out a literature review that helped us identify key research questions and research needs. The work laid the foundation for further cooperation in the network and the preparation of future research and funding applications.
References:
Ahn, J., Lee, S. L., & Kwon, J. (2020). Impulsive buying in hospitality and tourism journals. Annals of Tourism Research, 82, 102764.
Gössling, S., Humpe, A., & Leitão, J. C. (2024). Private aviation is making a growing contribution to climate change. Communications Earth & Environment, 5(1), 666.
Higgins–Desbiolles, F. (2010). The elusiveness of sustainability in tourism: The culture–ideology of consumerism and its implications. Tourism and Hospitality Research, 10(2), 116–129.
Hill, R. J., Pfeifer, N., & Steurer, M. (2023). The Airbnb rent premium and the crowding–out of long–term rentals. Journal of Housing Economics, 61, 101935.
Karl, M., Chien, P. M., & Ong, F. (2021). Impulse buying behaviour in tourism: A new perspective. Annals of Tourism Research, 90(C).
Meyer, C. (2020). The commons: A model for understanding collective action and entrepreneurship in communities. Journal of business venturing, 35(5), 106034.
Najafi, M., & Costa, C. (2026). Digital overtourism in AI travel recommendations: evidence from a comparative analysis. Current Issues in Tourism, 1–7.
Tonino, P. (2020). The digital revolution in the travel and tourism industry. Information technology & tourism, 22(3), 455–476.