*Please find the English version below*
Lähivuosien aikana kahden merkittävän megatrendin odotetaan voimistuvan entisestään: väestö ikääntyy ja digitalisaatio tekoälyineen syvenee ja leviää yhä uusille yhteiskunnan sektoreille. On vaikea välttää teknodeterminististä odotusta, että yhteiskuntamme, toimintatapamme ja niiden myötä ikääntyneiden palvelut tulevat muuttumaan merkittävästi.
Väestön ikääntyminen tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kohtaamme, kommunikoimme ja teemme yhteistyötä yhä useammin ikääntyneen henkilön kanssa. ”Ikääntynyt” voi tilanteesta riippuen tarkoittaa vaikkapa yli 60-, 70- tai 80-vuotiasta. Ikääntyminen kansakunnan tasolla johtaa sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelujen tarpeiden kasvuun samaan aikaan kun työikäisten määrä supistuu. Palveluita on tarjottava uusilla, teknologisian mahdollistamilla keinoilla.
Muutokseen – digitaaliseen transformaatioon – liittyy sekä inhimillisiä, sosiaalisia, taloudellisia että ympäristöllisiä ulottuvuuksia. Digitalisaation ajureina toimivat usein taloudelliset intressit, kuten halu säästää palvelukustannuksissa (erityisesti työvoimakustannuksissa) ja toive synnyttää kaupallisesti menestyviä tuotteita ja liiketoimintaa. Inhimillisestä ja sosiaalisesta näkökulmasta sekä julkisuudessa että tutkimuksessa vaikuttaa usein korostuvan ikääntyneiden palveluiden digitalisaation ongelmat, kuten teknologian käyttöä vaikeuttava digitaitojen ja -lukutaidon puute tai pelko etäyhteyksien ja lääkeautomaattien varaan jäävien vanhusten yksinäisyydestä.
Harvemmin ideoidaan sitä, millaisia uusia, merkityksellisiä, inhimillisesti ja sosiaalisesti mielekkäitä innovaatioita uusi teknologia voi mahdollistaa ikääntyneille ja ikääntyvään yhteiskuntaan. Ja voisivatko nämä digi- ja teknologiset ratkaisut olla myös ympäristöllisesti kestäviä?
AIDOA-projektissa etsimme vastausta siihen, millaisia digitalisaatioon ja teknologiaan pohjautuvia kestäviä innovaatioita ikääntyvässä yhteiskunnassa voisi olla. Tarkastelimme kirjallisuuden perusteella, osallistuvatko ikääntyneet nyt itse niiden kehittämiseen, ja laadimme tulevaisuusskenaarioita siitä, miten tekoäly voi mahdollistaa ikääntyneiden osallistumista digitalisoituvaan yhteiskuntaan. Digisus oli vahvasti mukana vaiheessa, jossa esittelimme tulevaisuusskenaarioita ikääntyneiden palveluiden johdolle.
Lähtökohta: kestävä kehitys teknologiainnovaatioiden inspiraationa
YK:n määrittelemä kestävä kehitys tarkoittaa kehitystä, joka turvaa nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet[1]. Kestävän kehityksen tarkempia tavoitteita on nimetty 17. Ikääntyneille kehitetyt teknologiainnovaatiot voivat olla kestäviä, jos niillä pyritään esimerkiksi seuraaviin tavoitteisiin:
- Terveyttä ja hyvinvointia: Teknologia tukee pääsyä laadukkaiden ja olennaisten terveydenhoitopalvelujen piiriin ja varmistaa turvalliset, tehokkaat, laadukkaat ja edulliset välttämättömät lääkkeet ja rokotukset kaikille.
- Ihmisarvoista työtä ja talouskasvua: Teknologian uudistaminen ja innovaatiot mahdollistavat korkeamman taloudellisen tuottavuuden tason.
- Eriarvoisuuden vähentäminen: Teknologialla edistetään sosiaalista, taloudellista ja poliittista osallistumista ja kannustetaan siihen iästä, sukupuolesta, vammaisuudesta, rodusta, etnisyydestä, alkuperästä, uskonnosta tai taloudellisesta tai muusta asemasta riippumatta.
- Kestävät kaupungit ja yhteisöt: Teknologian avulla kehitetään kaikille turvallista, edullista, luotettavaa ja kestävää liikennejärjestelmää. Kehittämisessä kiinnitetään erityistä huomiota huono-osaisten, naisten, lasten, vammaisten ja ikääntyneiden tarpeisiin. Lisäksi teknologian avulla tuetaan yhtäläistä pääsyä turvallisiin, osallistaviin, vihreisiin ja julkisiin tiloihin erityisesti naisille ja lapsille, ikääntyneille sekä vammaisille.
- Edullista ja puhdasta energiaa. Teknologia käyttää uusiutuvaa energiaa tai teknologia tuottaa uusiutuvaa energiaa.
Suomen kontekstissa sosiaali- ja terveysministeriön julkaisema ikääntyneiden palveluiden laatusuositus (Sosiaali- ja terveysministeriö ym., 2024) ohjaa palveluiden suunnittelua sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmässä ikääntyneiden näkökulmasta. Laatusuosituksen mukaan palveluja tarjottaessa tulisi ottaa huomioon myös kestävän kehityksen eri ulottuvuudet: sosiaalinen, kulttuurinen, ekologinen ja taloudellinen kestävyys. Ikääntyneiden palveluissa kestävä kehitys rakentuu näiden neljän kestävyyden ulottuvuuden yhteisvaikutuksesta.
Sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys varmistavat, että iäkäs ihminen saa yhdenvertaiset, tarpeenmukaiset palvelut sekä mahdollisuudet osallistua, oppia ja ilmaista itseään. Ekologinen kestävyys edellyttää ympäristöä säästäviä ratkaisuja, kuten kulutuksen vähentämistä ja ennaltaehkäiseviin palveluihin panostamista. Taloudellinen kestävyys perustuu resurssien järkevään käyttöön ja siihen, että talouden, ympäristön ja ihmisten hyvinvoinnin tavoitteet tukevat toisiaan.
Kestävät teknologiaan ja tekoälyyn perustuvat innovaatiot voivat vahvistaa kaikkia näitä ulottuvuuksia esimerkiksi lisäämällä palvelujen saavutettavuutta, tukemalla ikääntyneiden kulttuurista osallistumista, ohjaamalla yhteiskuntaa ympäristöystävällisiin valintoihin ikääntyneiden palvelujen tuottamisessa sekä tehostamalla hoitoresurssien kohdentamista. Alla olevassa taulukossa kuvaamme tarkemmin, miten teknologia voi tukea laatusuosituksessa määriteltyjä kestävyyden ulottuvuuksia.
| Kestävän kehityksen ulottuvuus | Ikääntyneiden palveluiden laatusuosituksen kuvaus | Miten teknologialla voidaan mahdollistaa tai lisätä kestävyysulottuvuuden toteutumista |
| Sosiaalinen kestävyys | Sosiaalinen kestävyys tarkoittaa ihmisarvon, oikeudenmukaisuuden, yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon toteutumista niin, että jokainen, myös iäkäs ja hauras, saa tarpeidensa mukaiset laadukkaat palvelut ja voi osallistua yhteiskuntaan. Mitä vahvemmin yhteiskunta perustuu yhdenvertaiseen kohteluun ja moninaisuuden hyväksymiseen, sitä kestävämmät sen perusoikeudet ovat. | Teknologia voi parantaa palvelujen saavutettavuutta, tukea osallistumista ja edistää yhdenvertaisuutta esimerkiksi monikanavaisuudella, ajasta ja paikasta riippumattomilla digipalveluilla ja syrjimättömillä tekoälyratkaisuilla, joissa tunnistetaan käyttäjien moninaisuus.
Tekoäly voi myös auttaa tunnistamaan vinoumia ja siten vahvistaa tasa-arvon toteutumista palvelujärjestelmässä. |
| Kulttuurinen kestävyys | Kulttuurinen kestävyys tarkoittaa, että iäkkäällä ihmisellä on oikeus oppia, osallistua kulttuuriin ja ilmaista itseään, mikä tukee hyvinvointia ja mielekästä elämää. Se varmistaa kulttuurin, kielten, tapojen ja perinteiden jatkuvuuden sukupolvelta toiselle, edistäen yhdenvertaisuutta ja kestävän muutoksen mahdollisuuksia. | Teknologia laajentaa ikääntyneiden mahdollisuuksia osallistua yhteiskuntaan ja ilmaista itseään esimerkiksi etäkurssien, tulkkausteknologioiden ja tekoälyneuvonnan avulla. Lisäksi se voi tukea kulttuuriperinnön säilymistä ja siirtymistä, sillä koulutusdata vaikuttaa siihen, millaista kulttuuria keskusteleva tekoäly välittää. |
| Ekologinen kestävyys | Ekologinen kestävyys palveluissa tarkoittaa valintoja, jotka vähentävät ympäristöä kuormittavaa kulutusta ja varmistavat, että tuotanto, kulutus ja palvelut pysyvät luonnon kantokyvyn rajoissa. Kestävyyttä vahvistavat ekotehokkuus, ennaltaehkäisevät ja kevyemmät palveluratkaisut sekä toimintatavat, jotka tukevat pitkällä aikavälillä myös taloudellista kestävyyttä. | Ekologisesti kestävää palvelutuotantoa voidaan tukea valitsemalla vastuullisesti valmistettua teknologiaa, hyödyntämällä uusiutuvaa energiaa ja kierrättämällä materiaaleja. Ennakoiva analytiikka ja tekoäly voivat lisäksi ohjata käyttäjiä ja organisaatioita tekemään ympäristön kannalta kestäviä valintoja. |
| Taloudellinen kestävyys | Taloudellinen kestävyys tarkoittaa resurssiviisaita ratkaisuja, jotka turvaavat palvelujen toimivuuden ilman velkaantumista tai luonnonvarojen ylikulutusta, ja jotka kytkeytyvät erottamattomasti sosiaaliseen, kulttuuriseen ja ekologiseen kestävyyteen. Kestävä talous perustuu materiaalisten ja henkilöstöresurssien järkevään käyttöön sekä kiertotalouden periaatteisiin, sillä taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys vahvistavat toisiaan. | Tekoäly ja teknologia voivat tehostaa ikääntyneiden palvelujen taloudellista kestävyyttä tukemalla hoitoresurssien tarkoituksenmukaista käyttöä, edistämällä sairauksien ennaltaehkäisyä sekä mahdollistamalla vaikuttavampia ja kustannustehokkaampia hoitoja. |
Kirjallisuuskatsaus: ikääntyneeltä nähdään puuttuvan digitaidot ja toimijuus
Tarkastelimme ikääntyneiden teknologian käyttöönoton ja kehittelyyn osallistumisen mahdollisuuksien nykytilannetta neljän kirjallisuuskatsauksen pohjalta. Kirjallisuushaut kohdistuivat ikääntyneiden palvelujen kontekstiin ja viimeiseen viiteen vuoteen (v. 2020-).
Ensimmäisessä julkisen hallinnon asiakirjoihin keskittyvässä kirjallisuuskatsauksessa tarkastelimme strategioita ja raportteja (Valto, N = 11) tavoittaaksemme päättäjien näkökulman siitä, kuinka Suomessa nähdään ikääntyneiden digiosallistuminen etenkin sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaation kontekstissa. Päähavaintona oli asiakirjoissa esiintynyt painotus ikääntyneiden tarpeisiin ja tukemiseen digitaitojen kehittämisessä sekä ikääntyminen kansantaloudellisena haasteena. Myönteisenä poikkeuksena liikenne- ja viestintäministeriön raportissa (Vesanen-Nikitin ym., 2022) todettiin, että henkilön ikä ei määritä digitaalista osaamista. Raportissa myös kuvattiin erityisryhmien osallistamista liikenteen automaatisovellusten kehittämiseen.
Toisessa katsauksessa siirryimme kansainväliseen tutkimuskirjallisuuteen ja tulevaisuusorientoituihin kuvauksiin ikääntyneistä erityyppisten innovaatioiden käyttäjinä, kehittäjinä ja markkinoijina. Kartoittamalla tieteellisiä tulevaisuudentutkimuksen kärkilehdissä julkaistuja artikkeleita (N = 15) tarkastelimme millaisia teknologian, vuorovaikutuksen ja osallistamisen innovaatioita ja periaatteita (policies) julkaisuissa on kuvattu. Ensimmäisen katsauksen havainnot tulivat tuetuksi toisen katsauksen tuottamissa tulevaisuuden näkymissä. Ikääntyneitä ei pääosin nähty resurssina tai aktiivisina osallistujina innovaatioiden kehittelytyössä, vaan ikäryhmää kuvattiin lähinnä haasteiden kautta tai niiden lähteenä.
Kolmas katsaus pyrki valottamaan aikaisempien katsausten päähavaintoja kysymällä, mitkä ovat niitä valmiuksia, joita tarvittaisiin ikääntyneiden aktiivisemmassa roolissa esimerkiksi teknologisten innovaatioiden kehittelyssä. Tarkastelussa olivat englanninkieliset, tieteelliset empiiriset artikkelit (N = 9). Päähavaintona oli se, että digitaaliset taidot nähdään ehtona uusien teknologioiden hyödyntämiselle. Toisin sanoen, tutkimuskirjallisuudesta puuttui dynamiikaltaan toisenlainen näkökulma, jossa teknologia tukisi digitaalisia taitoja ja toimijuutta. Esimerkiksi virtuaalitodellisuuden hyödyntämisen nähtiin jakavan kansalaiset heidän digilukutaitonsa perusteella sen sijaan, että virtuaaliset ympäristöt olisi nähty myös tukevan uusia taitoja ja toimijuutta (Gudowsky ym., 2023).
Päämäärä: innovaatiot tukevat käyttäjälähtöisyyttä ja osallisuutta
Kirjallisuuskatsausten synteesinä ja vastaiskuna laadimme vaihtoehtoisia tulevaisuuden skenaarioita, joissa ikääntyneiden toimijuus esitettiinkin merkittävänä osana palveluiden tuotantoa. Skenaariot luokiteltiin yhtäältä sovelluskenttänsä perusteella ja toisaalta sitä kautta, mitä kestävyyden ulottuvuutta niillä on edellytykset parantaa. Kestävyyden ulottuvuudet skenaarioissa olivat laatusuosituksen mukaiset sosiaalinen kestävyys, ekologinen kestävyys, taloudellinen kestävyys ja kulttuurillinen kestävyys.
Sovelluskenttinä toimivat 1) Hyvinvointi ja terveys (esim. digiklinikan käytettävyysharppaus), 2) Kestävä infrastuktuuri (esim. energiatehokkaat älykotiteknologiat) ja 3) Osallistuminen sekä tiedon ja kokemuksen siirtäminen (esim. ikääntyneet tekoälyn kulttuurisina kouluttajina).
Skenaarioita laadittiin yhteensä yhdeksän. Esittelemme tässä kolme esimerkkiskenaariota, jotka eri tavoin tukevat kestävyyden ulottuvuuksia ja esittelevät teknologian roolia erityisesti ikääntyneiden osallistumisen mahdollistajana.
Skenaario 1. Digiklinikan käytettävyysharppaus
Digiklinikan käytettävyystekoäly parantaa palvelujen saavutettavuutta ja yksilöllisyyttä sekä lisää yhdenvertaisuutta vahvistaen siten digitaalisten palvelujen sosiaalista kestävyyttä. Käytettävyystekoälyä voidaan myös pitää kulttuurisesti kestävänä, koska se edistää ikääntyneen oikeutta oppimiseen ja itsensä ilmaisemiseen. Käytettävyystekoälyn avulla ikääntynyt digipalveluiden käyttäjä saa toimia omien lähtökohtiensa mukaan ilman tarvetta sopeutua navigoimaan vaikeasti hahmotettavassa digitaalisessa palveluvalikossa. Taloudellista kestävyyttä tukee, kun ikääntynyt pystyy käyttämään digitaalisia mahdollisuuksia ja palveluja tarkoituksenmukaisemmin ja ennaltaehkäisevästi, ja palveluiden niin kutsuttu häiriökysyntä vähenee.
Skenaario 2. Etätöissä palvelurobotin kautta
Etätöiden arvioidaan vahvistavan ympäristöllistä kestävyyttä pääasiassa vähentyneiden työmatkojen eli käytännössä vähentyneen polttoaineen ja muun energiankulutuksen kautta. Jos siis henkilö joka tapauksessa osallistuu työelämään ja korvaa työmatkat työskentelemällä etäohjattavan robotin kautta, skenaariota voidaan pitää ympäristöllisesti kestävänä. Jos taas henkilö ei muuten tekisi työmatkoja lainkaan, ympäristöllinen kestävyys ei oikeastaan toteudu. Päinvastoin, robottien valmistaminen ja käyttö lisää energiankulutusta. Näkemyksemme on, että ikääntyvät henkilöt osallistuvat työelämään tulevaisuudessa nykyistä vahvemmin yhteiskunnan tavoitellessa taloudellista kasvua ja sosiaalimenojen vähentämistä.
Sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys toteutuvat sen sijaan tässä skenaariossa selvästi, koska etärobottien avulla ikääntyneet ylipäänsä pystyvät osallistumaan työelämään ja keskustelemalla asiakkaiden kanssa he voivat myös oppia ja ilmaista itseään sekä mahdollisesti myös osallistua työskentelemäänsä paikkaan liittyvien kulttuurin, tapojen ja perinteiden siirtämiseen sukupolvien välillä. Esimerkiksi ravintolatyöskentelyssä he voisivat kertoa omista ruokailuun liittyvistä tavoistaan ja perinteistään.
Skenaario 3. Tekoälyn kulttuuriset kouluttajat
Nimensä mukaisesti skenaariossa painottuu kulttuurinen kestävyys eli kulttuuristen käsitysten ja arvostusten siirtäminen tekoälylle, jonka kautta ne edelleen siirtyvät vuorovaikutukseen erilaisten käyttäjien kanssa. Skenaarion tausta-ajatuksena oli myös hyödyntää ikääntyneille kokemuksen myötä kertynyttä ”inhimillistä viisautta”, joka mahdollisesti olisi siirrettävissä joko eksplisiittisesti tekoälyä jatkokouluttamalla (ns. fine-tuning) tai implisiittisesti tuomalla robotit oppimaan ja matkimaan ihmisten käyttäytymistä erilaisissa (toivottavasti viisaissa) tilanteissa. Skenaario tukisi sosiaalista kestävyyttä antamalla ikääntyneille henkilöille tavan osallistua digitalisaatioon erittäin merkityksellisessä roolissa. Ikääntyneiden osallistuminen työelämään lisäisi myös taloudellista kestävyyttä.
Palaute ja johtopäätökset
Pyysimme skenaarioista palautetta asiantuntijaryhmältä eli ikääntyneiden palveluiden johdon yhteistyöverkostolta, jonka kautta ikääntyneiden palveluiden ylin johto jakaa valtakunnallisesti tietoa ja vaikuttaa palveluiden kehittämiseen ja linjauksiin. Verkostolle esitellyissä skenaarioissa korostuivat erityisesti sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys. Etenkin ikäihmisten osallistuminen sekä tiedon ja kokemuksen siirtäminen nostattivat toiveita uuden sukupolven älykkäistä palvelumuodoista.
Verkoston antamassa palautteessa kävi ilmi myös se, että ikääntyneiden kykyjä ja haluja käyttää digiratkaisuja ja teknologiaa aliarvioidaan jatkuvasti. Tämä osoittaa ristiriidan, jossa kentän näkemys ei kohtaa politiikka-asiakirjoissa ja tieteellisessä kirjallisuudessa ylläpidettyä kuvaa ikäihmisestä erityishaastavana kohteena, kun puhutaan soten digitalisaatiosta. Verkoston palaute rohkaisee kumoamaan stereotypian ikääntyneistä osaamattomina ja vastentahtoisina digipalveluihin pakotettuina käyttäjinä, joiden kanssa on varottava uusia askeleita kohti tekoälyä. Sen sijaan tulisi nähdä, että viiden vuoden päästä valtaosa ikääntyneistä osaa käyttää digiratkaisuja, ja tavanomaiset ikääntyneiden palvelut ovat kehittyneet nykyistä yksilöllisemmiksi, käytettävämmiksi ja osallisuutta paremmin tukeviksi juurikin tekoälyn ja muun teknologian avulla.
AIDOA-tutkimushankkeen yhtenä tärkeänä tavoitteena on vaikuttaa digitalisaatioon ja poliittiseen päätöksentekoon siten, että ikääntyneet nähtäisiin yhteiskuntaan, digitalisaatioon ja innovaatiotoimintaan nykyistä vahvemmin osallistuvina toimijoina ja yhteiskehittäjinä. Ikääntyneiden palveluiden laatusuosituksen mukaan iäkkäällä ihmisellä tulisi olla ”mahdollisuus osallistua kestävän yhteiskunnan ylläpitämiseen luottaen siihen, että hänellä on oma paikkansa yhteisössä ja tietäen saavansa tukea sitä tarvittaessa”. Tämä edellyttää toimintaympäristöjä, joissa ikääntyneiden kokemuksellinen tieto tunnistetaan, heidän osallistumisensa mahdollistetaan yhdenvertaisilla digitaidoilla ja esteettömillä palveluratkaisuilla, ja joissa teknologian kehittämisen lähtökohtana on arjen sujuvuus eikä ainoastaan tehokkuus. Hankkeessa tuotettavan tiedon tavoitteena onkin tukea sellaisia digitalisaatiopolitiikan ja palvelurakenteiden ratkaisuja, jotka vahvistavat ikääntyneiden osallisuutta, vähentävät teknologisia kuiluja ja ohjaavat tekoälyinnovaatioita kohti kestävän kehityksen ratkaisuja.
***********
Kirjoittajat
Marketta Niemelä (FT, tietojenkäsittelytiede) toimii LAB-ammattikorkeakoulussa johtavana asiantuntijana. Hänen tutkimusaiheensa on ihmisen ja teknologian vuorovaikutus ja erityisesti nousevien teknologioiden kuten robotiikan ja tekoälyn käyttöönotto hyvinvointi- ja terveysalalla. Hän on tuottanut useita kansallisia raportteja teknologiasta ja tekoälystä sosiaali- ja terveydenhuollossa ja erityisesti ikääntyneiden palveluissa.
Tuuli Turja (YTT) on sosiaalipsykologian yliopistotutkija (Tampereen yliopisto) ja dosentti (Itä-Suomen yliopisto). Hän työskentelee pääsääntöisesti STN-hankkeessa PROSHADE, jossa tutkitaan muun muassa jaettua päätöksentekoa terveydenhuollossa. Turjan erityisinä kiinnostuksen kohteina ovat paitsi potilaan tuottama tieto hoitopäätöksenteossa, myös sote-kentän kestävä digitalisointi ja robotisointi.
Lähteet
Gudowsky, N., Kowalski, J., & Bork-Hüffer, T. (2023). Augmented futures? Scenarios and implications of augmented reality use in public spaces. Futures, 151, 103193.
Sosiaali- ja terveysministeriö, Hyvinvointialueyhtiö Hyvil Oy, & Suomen Kuntaliitto 2024. Laatusuositus aktiivisen ja toimintakykyisen ikääntymisen ja kestävien palvelujen turvaamiseksi 2024–2027. Viitattu 11.4.2025. Saatavissa https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/165460
Vesanen-Nikitin, I., Åkermarck, M., Jarva, S., Patrakka, R., Saarinen, T., Aaltonen, T., Juslén, J., Kostamo-Rönkä, M. & Hartonen, S. 2022. Liikenteen ja viestinnän digitaaliset palvelut esteettömiksi – toimenpideohjelma 2017–2021 : Loppuraportti (2022). https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/items/f68bb6b5-fbae-4629-891d-eaebeb2ce2a5
[1] https://www.ykliitto.fi/kestava-kehitys
New generation digitalisation and innovations for an ageing population – How can we ensure sustainable development?
Digitalisation and new technologies create opportunities to develop new, meaningful innovations for an ageing population and for the growing need for health and social care services. But are these innovations sustainable? What kinds of innovations would fit an ageing society that is committed to sustainable development?
In the coming years, two major megatrends are expected to intensify further: populations are ageing, and digitalisation, including artificial intelligence (AI), will deepen and spread into ever new sectors of society. It is difficult to avoid the techno-deterministic expectation that our society, our ways of operating, and consequently the services for older people will change significantly.
Population ageing means, for example, that we will increasingly meet, communicate and collaborate with older people. “Older” may, depending on the context, refer to someone over 60, 70 or 80 years of age. At the national level, ageing leads to a growing demand for social and health care services at the same time as the number of working-age people decreases. Services must therefore be provided in new ways and enabled by technology.
Digital transformation involves human, social, economic and environmental dimensions. The drivers of digitalisation are often economic interests, such as the desire to reduce service costs (especially labour costs) and the aim of generating commercially successful products and businesses. From human and social perspectives, both public debate and research tend to highlight the challenges of digitalising services for older people. These include, for example, lack of digital skills and digital literacy that makes technology use difficult, or concern about the loneliness of older adults who rely on remote connections and medication dispensing devices.
Less attention is paid to imagining what new, meaningful, and humanly and socially valuable innovations new technology could enable for older people and for an ageing society. And could these digital and technological solutions also be environmentally sustainable?
In the AIDOA project, we seek to answer the question of what kinds of technology-based innovations could be overall sustainable in an ageing society. Drawing on the literature, we examined whether older people currently participate in developing such innovations themselves, and proceeded there by constructing future scenarios on how AI could actually enable, not problematize, older people’s participation. The DigiSus project was an important platform for us when we presented the future scenarios to the public sector managers of services for older people.
The premise: Sustainable development as an inspiration for technological innovations
The United Nations defines sustainable development as development that ensures good living conditions for present and future generations[1]. There are 17 specific Sustainable Development Goals. Technological innovations developed for older people can be considered sustainable if they aim, for example, at the following goals:
- Good health and well-being: Technology supports access to high-quality and essential health care services and ensures safe, effective, high-quality and affordable essential medicines and vaccines for all.
- Decent work and economic growth: Technological upgrading and innovations enable a higher level of economic productivity.
- Reduced inequalities: Technology is used to promote and encourage social, economic and political inclusion regardless of age, gender, disability, race, ethnicity, origin, religion, economic or other status.
- Sustainable cities and communities: Technology is used to develop safe, affordable, reliable and sustainable transport systems for all. Particular attention is paid to the needs of disadvantaged groups, women, children, persons with disabilities and older people. Technology also supports equal access to safe, inclusive, green and public spaces, especially for women and children, older people and persons with disabilities.
- Affordable and clean energy: Technology uses renewable energy or technology is used to produce renewable energy.
In Finland, the quality recommendation for services for older people published by the Ministry of Social Affairs and Health (et al., 2024) guides the planning of services in the social and health care system from the perspective of senior citizens. According to the quality recommendation, the different dimensions of sustainable development, social, cultural, ecological and economic sustainability, should be considered in service provision.
Social and cultural sustainability ensure that older people receive equal and needs-based services and have opportunities to participate, learn and express themselves. Ecological sustainability requires environmentally responsible solutions such as reducing consumption and investing in preventive services. Economic sustainability is based on the prudent use of resources and on aligning the goals of the economy, the environment and people’s well-being so that they support one another.
Sustainable innovations based on intelligent technology can strengthen all these dimensions for example by increasing access to services, supporting older people’s cultural participation, steering society towards environmentally friendly choices in the provision of services for older people, and enhancing the allocation of care resources.
Here we describe, in more detail, how technological innovations can support the dimensions of sustainability set out in the quality recommendation.
| Dimension of sustainability | Quality recommendation description | How technology can enable or improve success in this dimension |
| Social sustainability | In the quality recommendation, social sustainability refers to the realisation of human dignity, justice, equality and non-discrimination so that everyone, including older and frail persons, receives high-quality services that meet their needs and can participate in society. The more strongly a society is based on equal treatment and the acceptance of diversity, the more robust its fundamental rights are. | Technology can improve accessibility of services, support participation and promote equality through multi-channel service provision, digital services that are independent of time and place, and non-discriminatory AI solutions that recognise the diversity of users. AI can also help identify biases and thus strengthen equality in the service system. |
| Cultural sustainability | Cultural sustainability means that older people have the right to learn, participate in culture and express themselves, which supports well-being and a meaningful life. It ensures the continuity of culture, languages, customs and traditions across generations and promotes equality and the possibilities for sustainable change. | Technology broadens older people’s opportunities to participate in society and to express themselves, for example through online courses, interpretation technologies and AI-based advisory services. It can also support the preservation and transmission of cultural heritage, as training data influence what kind of culture conversational AI systems convey. |
| Ecological sustainability | In services, ecological sustainability refers to choices that reduce environmentally harmful consumption and ensure that production, consumption and services remain within the carrying capacity of nature. Ecological efficiency, preventive and lighter service solutions, and practices that support economic sustainability in the long term all strengthen sustainability. | Ecologically sustainable service provision can be supported by choosing responsibly manufactured technology, using renewable energy and recycling materials. Predictive analytics and AI can also guide users and organisations towards environmentally sustainable choices. |
| Economic sustainability | Economic sustainability means resource-wise solutions that secure the functioning of services without increasing debt or overusing natural resources, and that are inseparably linked to social, cultural and ecological sustainability. A sustainable economy is based on the prudent use of material and human resources and on the principles of the circular economy, as economic and social sustainability reinforce one another. | AI and technology can enhance the economic sustainability of services for older people by supporting the appropriate use of care resources, promoting disease prevention and enabling more effective and cost-efficient treatments. |
Literature review revealed: Older people seen as lacking digital skills and agency
We examined the current situation regarding older people’s opportunities to adopt technology in order to participate in its development on the basis of four literature reviews. The literature searches focused on the context of health services and on the last five years (from 2020 onwards).
In the first review, which focused on public administration documents, we examined strategies and reports (Valto, N = 11) in order to capture decision-makers’ views on how older people’s digital participation is perceived in Finland, especially in the context of the digitalisation of social and health care. The main finding was that the documents emphasised the needs of older people and the support they require in developing digital skills, as well as ageing as a macroeconomic challenge. A positive exception was the report by the Ministry of Transport and Communications (Vesanen-Nikitin et al., 2022), which stated that a person’s age does not determine their digital competence. The report also described how special groups were involved in the development of digital transport services.
In the second review, we turned to international research literature and future-oriented descriptions of older people as users, developers and marketers of different types of innovations. By mapping articles (N = 15) published in leading futures studies journals, we examined what kinds of innovations and policies related to technology, interaction and participation have been described. The findings of the first review were supported by the future perspectives produced by the second review: older people were not seen as a resource or as active participants in the development of innovations. Rather, the age group was described primarily in terms of challenges or as a source of challenges.
The third review sought to shed light on the findings of the previous reviews by asking what capabilities would be needed for older people to play a more active role, for example in the development of technological innovations. We examined empirical, peer-reviewed articles in English (N = 9). The main finding was that digital skills are seen as a prerequisite for benefiting from new technologies. In other words, the research literature lacked a different kind of dynamic perspective in which technology would support digital skills and agency. For example, the use of virtual reality was described as dividing citizens based on their level of digital literacy, rather than seeing virtual environments as a potential means of supporting new skills and agency (Gudowsky et al., 2023).
Counter-move necessary: Scenarios of innovations that support user-centredness and participation
As a synthesis of the literature reviews and as a counter-move to their findings, we developed alternative future scenarios in which older people’s agency was presented as a significant part of service provision. The scenarios were classified on the one hand according to their application field and on the other hand according to which dimensions of sustainability they had the potential to improve. The sustainability dimensions in the scenarios followed those of the quality recommendation: social, ecological, economic and cultural sustainability.
The application fields for new technologies were: 1) Well-being and health (for example a usability leap in a digital clinic), 2) Sustainable infrastructure (for example energy-efficient smart home technologies), and 3) Participation as well as the transfer of knowledge and experience (for example older people as cultural trainers of AI).
Altogether, nine scenarios were developed. Below, we present three example scenarios that support different dimensions of sustainability and highlight the role of technology particularly as an enabler of older people’s participation.
Scenario 1. A usability leap of the digital clinic
Through a digital clinic, older adults can access the social and health care services of their own wellbeing services county regardless of time and place. A usability-focused AI has been integrated into the digital clinic to help improve the ease of use of services according to the user’s own needs and preferences. For example, the clinic can easily be switched to a voice-controlled mode. At the user’s request, AI quickly generates changes to the user interface, such as “simpler”, “larger text” or “more contrast”. The AI can also be asked to generate an animation that shows how to use certain digital services.
The usability-focused AI of the digital clinic improves accessibility and personalisation of services and increases equity, thereby strengthening the social sustainability of digital services. It can also be seen as culturally sustainable, as it promotes older people’s right to learn and to express themselves. With the help of the usability AI, an older user of digital services can act on their own terms without having to adapt to navigating a complex and difficult-to-understand digital service menu. Instead of default settings, they can create tailored interfaces for themselves. Economic sustainability is supported when older people are able to use digital services more effectively, appropriately and preventively, reducing so-called failure demand in services.
Scenario 2. Remote work via a service robot
Older adults may wish to participate in working life, but travelling to the workplace can be difficult, for example due to health reasons or a challenging commute. In the future, they can work from home by remotely operating robots that serve customers in restaurants, schools, health centres, care homes and other places. For example, an older person could work as a waiter in a restaurant and handle customers’ orders through via the robot. The robot is equipped with a camera, microphone and loudspeaker for conversation. It is possible to chat with customers as if one was physically present. As the autonomy of robots improves, it will be sufficient to supervise the robots’ operations remotely and to guide their interaction and conversations with people.
Remote work is expected to strengthen environmental sustainability primarily through reduced commuting – in practice, through lower fuel and energy consumption. If a person would in any case participate in working life and replaces commuting by working via a remotely controlled robot, the scenario can be considered environmentally sustainable. However, if the person would not otherwise commute at all, environmental sustainability is not really realised. On the contrary, the manufacture and use of robots increases energy consumption. Our view is that older people will participate in working life more actively than at present as societies pursue economic growth and seek to reduce social expenditure.
Social and cultural sustainability, by contrast, are clearly present in this scenario. With the help of remote robots, older people can participate in working life, and by talking with customers they can also learn and express themselves. They may also contribute to transmitting culture, customs and traditions related to the workplaces across generations. For example, in restaurant work they could share their own food-related customs and traditions.
Scenario 3. Cultural trainers of AI
In 2030, conversational AI and social robots are widely used in home care and care homes, but AI systems can still produce distorted, ethically problematic and culturally biased outputs. In Finland, a solution has been developed in the form of an operating model where older people can participate in the further training of AI models through an easy-to-use online platform. On this platform, older people teach AI what they consider humanly and culturally important. They also train social robots by acting and conversing with them and by taking the robots among people. Social interaction transmits to the robots information about what kinds of actions and communication are seen as humanly and culturally valuable.
As its name suggests, this scenario emphasises cultural sustainability, whereby cultural understandings and values are encoded into AI systems that mediate them in interactions with diverse users. The underlying idea was also to harness “human wisdom” accumulated by older people through experience, which could potentially be transferred either explicitly by further training AI (so-called fine-tuning) or implicitly by letting robots learn from and imitate human behaviour in various situations. The scenario supports social sustainability by giving older people a way to participate in digitalisation in a highly meaningful role. Older people’s participation in working life would also enhance economic sustainability in the context of an aging and retiring society.
Feedback and conclusions
We requested feedback on the scenarios from an expert group, namely a collaborative network of managers of services for older people. Through this network, the top management of services for older people disseminates information nationally and influences the development and strategic direction of services in wellbeing services counties. In the scenarios presented to the network, social and cultural sustainability were particularly emphasized as values of new generation technologies. Older people’s participation and the transfer of knowledge and experience, in particular, raised hopes for a intelligent service models.
The feedback from the network also revealed that older people’s abilities and willingness to use digital solutions and technology are constantly underestimated. This exposes a discrepancy: the view from the field does not match the image maintained in policy documents and scientific literature that depicts older people as an especially challenging target group when discussing the digitalisation of social and health care. The network’s feedback encourages us to challenge the stereotype of older people as unskilled and reluctant users who are forced into digital services and with whom one should be cautious about taking new steps towards AI. Instead, it should be recognised that in five years’ time, the majority of older people will be able to use digital solutions, and that ordinary services for older people will have evolved to become more individual, usable and supportive of participation precisely through AI and other technologies.
One of the key aims of the AIDOA research project is to influence digitalisation and policy-making so that older people are seen as active participants and co-developers in society, digitalisation and innovation activities, to a much greater extent than today. According to the quality recommendation for services for older people, older citizens should have “the opportunity to participate in maintaining a sustainable society, trusting that they have their own place in the community and knowing that they will receive support when needed”. This requires environments in which older people’s experiential knowledge is recognised, their participation is enabled by equal digital skills and accessible service solutions, and where the starting point for technology development is the smoothness of everyday life rather than efficiency alone. The knowledge produced in the project is intended to support decisions in digitalisation policy and service structures that strengthen older people’s participation, reduce technological divides and steer AI innovations towards sustainable solutions.
***********
Writers
Marketta Niemelä (PhD, Computer Science and Information Systems), works as a Chief Specialist at LAB University of Applied Sciences. Her research focuses on human–technology interaction and particularly on the adoption of emerging technologies such as robotics and AI in the welfare and health sector. She has produced several national reports on technology and AI in social and health care, especially in services for older people.
Tuuli Turja (PhD, Social Sciences) is a University Researcher in Social Psychology at Tampere University and an Adjunct Professor at the University of Eastern Finland. She mainly works in the Strategic Research Council project PROSHADE, which examines shared decision-making in health care. Turja’s special interest is how patient-generated data can be utilized better by sustainable digitalisation and robotisation.
References
Gudowsky, N., Kowalski, J., & Bork-Hüffer, T. (2023). Augmented futures? Scenarios and implications of augmented reality use in public spaces. Futures, 151, 103193.
Sosiaali- ja terveysministeriö, Hyvinvointialueyhtiö Hyvil Oy, & Suomen Kuntaliitto 2024. Laatusuositus aktiivisen ja toimintakykyisen ikääntymisen ja kestävien palvelujen turvaamiseksi 2024–2027. Viitattu 11.4.2025. Saatavissa https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/165460
Vesanen-Nikitin, I., Åkermarck, M., Jarva, S., Patrakka, R., Saarinen, T., Aaltonen, T., Juslén, J., Kostamo-Rönkä, M. & Hartonen, S. 2022. Liikenteen ja viestinnän digitaaliset palvelut esteettömiksi – toimenpideohjelma 2017–2021 : Loppuraportti (2022). https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/items/f68bb6b5-fbae-4629-891d-eaebeb2ce2a5
[1] https://www.ykliitto.fi/kestava-kehitys