Tarja Rautiainen-Keskustalo kirjoittaa Alustassa taiteesta ja hyvinvoinnista 26.04.2018.
”Kohtaamiset herättävät kysymään, mitä on hyvinvointi tai saavutettavuus esimerkiksi vankilassa, instituutiossa, jota määrittää lähtökohtaisesti eristäminen. Toisaalta pohtia voi, miten vangeista voi puhua yleisönä, jos yleisön käsite sisältää implikaation vapaudesta toimia oman makumieltymyksen ohjaamana? Samasta problematiikasta, mutta hieman eri tavoin, kertovat havainnot, joiden mukaan konsertti on ollut huonokuuloiselle vanhukselle tärkeä elämys, mutta ei niinkään kuuntelukokemuksena, vaan sen vuoksi että hänellä on mahdollisuus, keskellä yksitoikkoista arkea, odottaa iltaa, pukeutua konserttia varten ja osallistua konserttiin palvelutalon konserttitilaksi muutetussa ruokalassa – ja kokea olonsa arvokkaaksi.”