Tarja Rautiainen-Keskustalon artikkeli sosiaalisesta kuolemasta, vanhuudesta ja kuuntelemisesta nyt avoimesti saatavilla.
”Sanonnan mukaan vanhuus ei ole sairaus vaan elämänvaihe, joka tulisi voida viettää arvokkaasti, ”omien tarpeiden ja toiveiden mukaisesti”. Kuitenkin erityisesti siinä vaiheessa, kun ihminen on riippuvainen muiden avusta, mahdollisuudet arvokkaaseen vanhuuteen kapenevat. Piirre korostuu vanhusten ympärivuorokautisessa hoivassa, jossa ihminen joutuu osaksi instituution ylläpitämiä (ammatti)käytänteitä ja rytmejä. Samaan aikaan, kun julkisuudessa puhutaan vanhustenhoidon kriisistä, resurssipulasta ja laiminlyönneistä, niin hoivatyössä kuin yhteiskunnallisessa keskustelussakin korostetaan kuuntelemista keinona ihmisten tasavertaisempaan kohteluun. Mutta jos hoivakotia kuunnellaankin tilojen ja materiaalisuuksien – pyörätuolien, käytävillä satunnaisesti kaikuvien askelten tai puheenparsien – näkökulmasta, kuunteleminen ei näyttäydy ratkaisukeinona, vaan se ohjaa pohtimaan, millaisiin käytänteisiin hiipuva keho vanhushoivassa asettuu.”