(Lyhennelmä lektiosta 27.8.2021)
Me elämme hyvin ainutlaatuista aikaa tässä maailmassa. Korona-pandemia on mullistanut elämää huomattavasti. Korona-aika on nostanut esille myös koulunkäynnin ja lähiopetuksen merkityksen oppimiselle, taitojen hankkimiselle ja opiskelijoiden hyvinvoinnille. Ja näitä teemoja me käsittelemme tänäänkin tässä väitöstilaisuudessa, vaikka tämä väitöstutkimus on toteutettu ennen korona aikaa.
Väitöskirjassani olen tarkastellut toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevien nuorten opiskelijoiden opintoihin kiinnittymistä. Opintoihin kiinnittymisen käsite on laaja ja moniulotteinen mutta tässä väitöskirjassa tarkoitan sitä, miten opiskelija osallistuu opintoihinsa ja tuntee kuuluvansa opiskeluyhteisöönsä. Ja nämä ovat asioita, joihin oppilaitoksessa voidaan vaikuttaa.
Opintoihin kiinnittymisen on katsottu vähentävän opintojen keskeyttämistä. Toisesta näkökulmasta tarkasteltuna opintoihin kiinnittymisen on havaittu olevan edellytys myönteisten opiskelukokemusten syntymiselle, opinnoissa viihtymiselle ja hyville oppimistuloksille. Opintoihin kiinnittyminen tukee hyvinvoivaa ja aktiivista kouluyhteisöä ja sen kautta oppimista. Lisäksi sen on katsottu tukevan elinikäistä oppimista ja olenkin väitöskirjassani lähestynyt opintoihin kiinnittymistä tästä positiivisesta tulokulmasta, sillä yksi ihan lakiin asti kirjattu ammatillisen koulutuksen tarkoitus on tukea elinikäistä oppimista. Ja nuorella, 19-20-vuotiaalla, ammattiin valmistuvalla on todennäköisesti edessä pitkä ja muuttuva työura, mihin kuuluu paljon uuden opettelua ja kouluttautumista.
Suomessa toisen asteen ammatilliseen koulutukseen liittyvä tutkimus on melko vähäistä ja vielä vähäisempää on ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden näkökulman esilletuominen.
Me olemme ehkä aikaisemmin tarkastelleet nuoruutta enemmän riskikäyttäytymisen ja ongelmien kautta. Nuoren toimintaa voi olla helppo kummeksua tai jopa paheksua. Me helposti unohdamme, että vaikka nuori ei ole enää lapsi, ei hän ole vielä aikuinenkaan ja esimerkiksi kypsymättömyys ja lyhytjännitteisyys ovat normaaleita nuoruuteen kuuluvia ominaisuuksia. Nuori itse katsoo usein vahvasti eteenpäin, ja meidän kaikkien tulisikin tarkastella nuoruutta siitä näkökulmasta, että miten tuetaan valmistautumista tulevaan. Miten toimimme niin, että emme sivuuta nuoria ja nuoruutta.
Väitöskirjatutkimukseni oli monimenetelmällinen pitkittäistutkimus. Tutkimukseen osallistuivat kahden eri ammatillisen oppilaitoksen syksyllä 2016 aloittaneet alle 18-vuotiaat liiketalouden, kone- ja tuotantotekniikan sekä sosiaali- ja terveysalan opiskelijat. Tutkimusaineistoina olivat opiskelijoille suunnattu kyselyaineisto sekä opiskelijoiden haastatteluaineistot. Olen väitöstutkimuksessani selvittänyt opintoihin kiinnittymiseen liittyviä tekijöitä sekä opintoihin kiinnittymisen kehittymistä ammatillisten opintojen aikana.
Tutkimuksessani kysyn
• Miten opintoihin kiinnittyminen rakentuu ensimmäisenä vuonna ammatillisissa opinnoissa?
• Mitkä tekijät tukevat tai haastavat opintoihin kiinnittymistä ammatillisissa opinnoissa?
• Miten opintoihin kiinnittyminen kehittyy ammatillisten opintojen aikana?
Opintoihin kiinnittymisen rakentumista ensimmäisenä opiskeluvuotena selvitin tässä tutkimuksessa monimenetelmällisesti yhdistämällä kysely- ja haastatteluaineistoja. Tässä osatutkimuksessa yhtenä itseäni hämmentävänä tai yllättävänä tuloksena nousee esiin ensimmäisen opiskeluvuoden hurja epävarmuus. Epävarmuus liittyi alavalinnan, uuteen kouluun siirtymisen, oman paikan löytymisen ja aikuistumisen pohdintoihin. Siirtymävaihe ammatillisiin opintoihin on monelle opiskelijalle työläs ja iso prosessi. Moni opiskelija kertoi ikään kuin odottelevansa ensimmäisen vuoden ajan, että palo ja kiinnostus omiin opintoihin syttyisi. Meidän täytyisi siis oppilaitoksessa huomioida se, että tarjotaan aikaa, tilaa ja mahdollisuuksia kiinnostua ja tarttua kiinni omiin opintoihin opiskelujen ensimmäisenä vuotena.
Tämän väitöskirjan tutkimustulosten mukaan kaverit ja kavereiden kannustus tukevat opintoihin kiinnittymistä monella tapaa. Niinpä kavereiden merkitystä ei tule väheksyä vaan muistaa, että kavereiden tärkeys on nuoruuteen kuuluvaa, kun itsenäistytään ja tehdään eroa omista vanhemmista tai perheen aikuisista. Itse asiassa osa opiskelijoista kertoi, että kaverit olivat syy jatkaa opintoja, vaikka ala ei ensimmäisenä vuotena niin omalta tuntunutkaan.
Vähäiset aikuiskontaktit olivat puolestaan yhteydessä heikompaan opintoihin kiinnittymiseen ja tämä tutkimus nosti esiin sen tosiasian, että meillä on huomattava joukko nuoria ammatillisen koulutuksen opiskelijoita, joilla on hyvin vähän koulun ulkopuolella aikuisia elämässään. Oppilaitoksissa olisi tärkeää tunnistaa nämä nuoret, jotka erityisesti hyötyisivät oppilaitoksen aikuisten tuesta.
Opintoihin kiinnittymistä tukevia ja haastavia tekijöitä selvitin haastattelujen avulla. Opintoihin kiinnittymistä oli tukenut kaverien lisäksi ennen kaikkea ammatillisen koulutuksen erilaiset opetusmenetelmät ja monipuoliset mahdollisuudet oppimiseen. Ammatillista koulutusta kuvattiin usein kertomalla, että opettajat kohtaavat opiskelijat yksilöinä ja auttavat oppimaan opiskelijalle sopivimmalla tavalla. Molempien osapuolten katse oli vahvasti oppimisessa ja osaamisen hankkimisessa. Moni opiskelijoista kertoi, että omat opiskelutaidot olivat opintojen aikana kehittyneet ja luottamus omiin kykyihin oppia uusia asioita ja taitoja oli vahvistunut. Tämä on mielestäni äärettömän arvokasta pääomaa nuorelle ihmiselle ja juuri sitä tuleviin elämänvaiheisiin tukemista.
Tässä tutkimuksessa esitettiin myös kritiikkiä ammatillista koulutusta kohtaan ja tuotiin esiin opintoihin kiinnittymistä haittaavia tekijöitä. Koulutusorganisaation toiminta ei aina näyttäytynyt opiskelijan kannalta tarkoituksenmukaisena. Varsinkin opintojen alussa luokkayhteisöjä kuvattiin välillä isoina ja meluisina, ja kiireen tuntu oppitunneilla tuotiin esiin. Ohjeiden saamista piti odottaa ja opiskelijan omille kysymyksille ei aina löytynyt aikaa. Keskittyminen oppitunneilla koettiin vaativana ja osa opiskelijoista koki, että koulupäivät olivat niin pitkiä ja niin täynnä asiaa, että päivän jälkeen ei jaksanut mitään muuta. Toisaalta osa opiskelijoista kuvasi joitakin oppitunteja turhina ja osaa opettajista epäpätevinä. Ja osalle opiskelu oli ollut tylsää. Myös tämä on osa ammatillisen koulutuksen arkea ja sitä todellisuutta, missä opintoihin kiinnittymistä rakennetaan.
Nämä edellä mainitut seikat tuovat esiin koulutusorganisaation ja sen toimintatapojen mahdollisuudet tukea opintoihin kiinnittymistä. Ne myös korostavat mielestäni opettajan ammattitaidon merkitystä ja sitä, miten keskeistä on opettajan mahdollisuus tehdä erilaisia pedagogisia ratkaisuja yksittäisen opiskelijan tai koko ryhmän ja tilanteen mukaan.
Opintojen kiinnittymisen kehittymistä opintojen aikana selvitin laadullisen pitkittäistutkimuksen avulla. Laadullisen pitkittäistutkimuksen tarkoitus on kuvata aineistossa esiintyvää muutosta ja tässä tutkimuksessa tuon muutoksen esiin kolmena erilaisena opintoihin kiinnittymisen profiilina. Nämä ovat välittömästi kiinnittyneiden, epäilyjen kautta kiinnittyneiden ja häilyvästi kiinnittyneiden profiilit. Tämä osatutkimus tuo esiin, että opintoihin kiinnittyminen tukee myös opiskelijan ammatillista kasvua. Häilyvästi kiinnittyneiden profiilissa opiskelijat valmistuivat opinnoistaan tavoiteajassa mutta kokivat olonsa epävarmaksi työelämään siirtymisestä.
Tässä väitöskirjatyössä pyrkimyksenäni on ollut tuoda esiin opiskelijoiden ääntä ja näkemyksiä ammatillisen koulutuksen arjesta. Ajattelen, että näkemällä ja kuvaamalla opiskelijoiden arkea, voidaan ymmärtää opiskelijoiden todellisuutta ja löytää sen kautta toimivia keinoja tukea opintoihin kiinnittymistä. Kokonaisuutena opintoihin kiinnittymisen käsite on laaja ja olen väitöskirjassani pyrkinyt tuomaan esiin sen moninaisuutta ja erilaista ilmentymistä opintojen eri vaiheissa. Lisäksi ammatillisen oppilaitoksen opiskelijat ovat hyvin erilaisia ja opintoihin kiinnittymisen tukemisen tulisi kohdentua kaikkiin opiskelijoihin.
Teksti ja kuvat: Satu Niittylahti
Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2014-0