FT, tutkija Tiina Miettinen
Tutkimuksen keskiössä ovat palkolliset ja tilattoman perheet sekä erityisesti tilattoman väestön synty Länsi-Suomessa, erityisesti Hämeessä ja Pirkanmaan alueella 1700-luvulta 1800-luvulle. Miettinen on tutkinut paljon länsisuomalaista kartanolaitosta 1600-luvulta 1800-luvulle sekä sen yhteydessä suurtilojen synnyn aiheuttamia paikallisia muutoksia väestörakenteessa. Aatelin suurtilat synnyttivät uudenlaista sosiaalista säätykiertoa, joka lisäsi tilattomuuden kasvua mutta samalla työllisti lähialueen väestöä. Paikallisten tapojen, tarinaperinteen ja traditioiden muutokset liittyvän usein myös kartanolaitoksen syntyyn ja lähiseudun sosiaalisen rakenteen muutoksiin.
Kasvavavan syntyvyyden seurauksena yhä useampi talollisperheen lapsi päätyi 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa tilattomaksi. Syntyvä tietokanta mahdollistaa erityisesti sukulaisuuden merkityksen tutkimisen tilattomien kohdalla, mikä on usein jäänyt sivuun väestöllisessä tutkimuksessa. Tutkimuksellisesti tärkeä ryhmä ovat palkollisvaihettaan elävät nuoret aikuiset, jotka irtautuivat kodistaan ja liikkuivat työn perässä paikasta toiseen ennen mahdollista avioitumistaan. Miettinen tutkii myös erilaisuutta, eri tavoin vammautuneita naisia, ja sitä, mikä oli heidän asemansa talonpoikaisyhteisössä, jossa perinteisen käsityksen mukaan työkyky määritti asemaa ja ylipäätään koko selviytymistä.
Tilattomuuden kasvu kosketti naisia, joiden asema oli riippuvainen aviomiehen säädystä ja asemasta. Avioliiton solmiminen nousi tärkeään asemaan, koska se toi naiselle arvostusta ja samalla taloudellista turvaa. Avioton syntyvyys nousi korkeaksi 1700-luvun lopulla, mikä liittyy avioliiton solmimismahdollisuuksiin sekä lisäksi jyrkentyvään sosiaaliseen rakenteeseen, jossa säätysidonnaisuus oli avioliiton solmimisessa keskeinen tekijä.