Tenure track -professori Mataleena Parikan infektiobiologian tutkimusryhmä tutkii tuberkuloosia aiheuttavan mykobakteerin ominaisuuksia sekä pyrkii kehittämään entistä tehokkaampia hoitomuotoja tuberkuloosia vastaan.
Tuberkuloosi on yksi maailman yleisimmistä ja tappavimmista tartuntataudeista. WHO:n arvion mukaan tuberkuloosiin sairastuu vuosittain noin 10 miljoonaa ihmistä, ja siihen kuolee noin 1,5 miljoonaa ihmistä. Tubekuloosia aiheuttava bakteeri Mycobacterium tuberculosis kykenee piiloutumaan ihmisen immuunipuolustukselta ja on hyvin tolerantti antibiooteille. Tuberkuloosia hoidetaankin nykyisin neljän eri antibiootin yhdistelmällä vähintään kuuden kuukauden ajan. Pitkäkestoinen hoito sivuvaikutuksineen johtaa herkästi hoidon keskeyttämiseen, mikä on synnyttänyt useille antibiooteille resistenttejä tuberkuloosikantoja. Lisäksi nykyinen tuberkuloosirokote antaa suojan vain osalle väestöstä. Tarvimme siis tehokkaampia hoitomuotoja.
Tenure track -professori Mataleena Parikan tutkimusryhmä pyrkii selvittämään, miksi mykobakteerit ovat niin sinnikkäitä, miten ne sietävät antibioottihoitoja niin hyvin ja miten ne pystyvät piiloutumaan ihmisen immuunipuolustukselta. Tutkimuksessamme käytämme seeprakalaa malliorganismina ymmärtääksemme paremmin monimutkaisia patogeenin ja isäntäeliön välisiä vuorovaikutuksia. Vaikka seeprakala on evolutiivisesti kaukana ihmisestä, kalan tuberkuloosimalli on osoittautunut mallintavan ihmisen tautia hyvin. Kalan tuberkuloosimallin käyttö onkin johtanut useisiin huomattaviin edistysaskeliin ihmisen taudin ymmärtämisessä.
Tutkimusprojektit
Nykyiset tutkimusprojektimme keskittyvät tutkimaan
- mykobakteerien yhteisöllistä elintapaa ja biofilmin muodostusta mykobakteerin patogeneesissä sekä fenotyyppistä antibioottitoleranssia.
- uusien antimikrobilääkkeiden tehokkuutta seeprakalamallissa.
- optimaalista immuunivastetta mykobakteeri-infektion hävittämiseksi.
Tutkimusmenetelmät
Käytössämme on useita erilaisia tekniikoita, kuten mikrobiologiset menetelmät, qPCR, histologiset menetelmät, virtaussytometria ja konfokaalimikroskopia. Käytössämme on myös fluoresoivia mykobakteeri- ja seeprakalakantoja, jotka mahdollistavat taudin kehittymisen yksityiskohtaisen tutkimuksen jopa yksittäisten bakteerileesioiden tarkkuudella. Geneettisesti mutatoituja bakteeri- ja seeprakalakantoja voidaan myös käyttää tähän tarkoitukseen.
Konfokaalimikroskooppikuva seeprakalan mykobakteerin leesioista eli granuloomista. Fluoresoivien bakteerien määrä lisääntyy punaisesta keltaiseen väriin. Kuva Mataleena Parikka, Teemu Ihalainen.