MOTIprojektin koulutukselliseen työnohjaukseen osallistuu yli neljäkymmentä aineenopettajaa ympäri Pirkanmaata (pääkuvassa). Yleensä tapaamiset toteutetaan kolmessa eri ryhmässä, mutta tämä lukuvuosi päädyttiin aloittamaan yhdessä. Paikalle pääsivät lähes kaikki kolmivuotiseen koulutukselliseen työnohjaukseen osallistuvat opettajat. Päivä sisälsi tuttuun tapaan kokemuksellisuutta, tutkimustietoa, opetusta ja vertaispohdintaa.
Merja ohjasi päivän lämmittelyn, jossa ryhmäydyttiin ja päästiin käsiksi päivän teemaan. Samalla saatiin mukavasti jaettua kuulumisia.
Virpi puolestaan vastasi tämän kerran MOTItutkimuksen uusimpien tulosten kertomisesta hänen työnalla olevan artikkelinsa perusteella. Virpi oli analysoinut aineenopettajien kuvauksia siitä, miltä luokanohjaus näyttää, kun kaikki onnistuu (huiput) ja miltä se näyttää, kun se ei oikein tunnu onnistuvan (laaksot).
Paneelikeskustelussa kuulimme ensin alustuksia ja sen jälkeisen vertaiskeskustelun ja kysymysten myötä pääsimme syventämään kuulemaamme. Pirkkalan johtava koulukuraattori, Ari Suhonen muistutti siitä, että koulukuraattoripalvelut perustuvat vapaaehtoisuuteen, joten niiden piiriin ei voi pakottaa oppilaita eikä perheitä. Hän myös kertoi koulukuraattorin työhön kuuluvasta konsultoinnista ja ohjauksesta, jota aineenopettajat voivat kuraattoreilta pyytää. Samalla oppilaiden asioissa voidaan yhteistyössä edetä suunnitellusti.
Inkeri Rissanen, Tampereen yliopiston yliopistonlehtori, nosti esiin sen, että kasvun ajattelutapa maadoittaa vaikeissa tilanteissa. Suoriutumisen pelon ja pohdinnan voi koettaa vaihtaa, mitä voin oppia -asenteeseen kasvun ajattelutavan mukaisesti. Leimaavan puheen negatiivinen vaikutus on suuri. Erityisesti haavoittuvat ryhmät ovat alttiita, sillä he elävät ja ovat usein matalan suoriutumisen stereotypian uhan alla. Tärkeää onkin luoda ja ylläpitäää oppimiselle otollista ilmapiiriä luokassa.
Emerita professori, Liisa Keltikangas-Järvinen Helsingin yliopistosta puolestaan sanoitti koulun haasteita, jotka nykyinen yhteiskunta sekä ylläpitää että luo koulumaailmaan. Opettajiin kohdistuu lisääntyviä vaatimuksisia, vaikka samanaikaisesti viedään pois resursseja. Lisäksi kaikki koulumaailmassa on murroksessa, ainoastaan lapsen kivikautiset aivot ovat säilyneet ennallaan, vaikka käsitys lapsesta muuttuu. Nämä vaikeuttavat myös opettajien arkista työntekoa. Opettajan päätehtävä on edelleen opettaa, ei hoitaa nuorten masennusta. Liiallinen itseohjautuvuuden vaade ohjaa lasta ja nuorta itsekkyyteen ja epäitsenäisyyteen. Lisäksi heille saattaa syntyä epävarmuutta siitä, mikä on oma tahto ja toisten tahto sekä kyvyttömyys totella määräyksiä ja arvostaa auktoriteetteja. Normeja tarvitaan, jotta niitä vastaan voi kapinoida, sillä se kasvattaa määrätietoisuutta ja itsenäiseen aikuisuuteen.
Päivän päätteeksi Jyri johdatti kuuntelemaan omaa kehoa, tunnistamaan jännittyneisyyden merkkejä ja opetti keinon, miten voi saada itsensä rahoitettua kaiken päänsisäisen hälyn tai jännityksen keskellä.
Vas. Liisa Keltikangas-Järvinen, Elina Wolff, Merja Viljanen, Inkeri Rissanen, Jyri Siimes, Elina Kuusisto, Ari Suhonen ja Virpi Järvelä