Tampereen yliopiston tuoreessa tutkimuksessa selvitettiin, miten sisäänhengityksen ja astmalääkkeen annostelun ajoitus vaikuttaa lääkkeen päätymiseen keuhkoihin. Tutkimuksessa keskityttiin kahteen yleisesti käytettyyn inhalaatiolääkkeeseen, flutikasonipropionaattiin ja siklesonidiin, joita annosteltiin inhalaatiosumutteella (pMDI) joko ns. tilanjatkeen kanssa tai ilman.
Tulokset osoittivat, että jos inhalaatiosumute painetaan samanaikaisesti hengityksen alkamisen kanssa tai viiveellä, keuhkoihin kulkeutuvan lääkkeen määrä voi pienentyä verrattuna tilanteeseen, jossa hengitys aloitetaan hieman ennen painallusta. Tilanjatkeen käyttö suojasi tältä vaikutukselta ja mahdollisti tasaisemman sekä tehokkaamman lääkeannoksen toimituksen hengitysteihin. Siklesonidi, joka muodostaa erittäin pieniä lääkehiukkasia, osoittautui vähemmän herkäksi ajoitusvirheille. Tutkimus tehtiin laboratoriossa käyttäen aikuisen anatomisesti tarkkaa kurkkumallia ja hengityssimulaattoria, mikä mahdollistaa realistisen arvioinnin lääkkeen jakautumisesta hengitysteihin.
Tilanjatke on inhalaatiosumutteeseen liitettävä lisälaite, joka toimii lääkesumun ”säiliönä”. Se helpottaa lääkkeen sisäänhengitystä ja vähentää lääkkeen jäämistä esimerkiksi suuhun ja nieluun. Tilanjatke antaa käyttäjälle enemmän aikaa hengittää lääke sisään rauhallisesti, mikä tekee lääkkeen ottamisesta helpompaa ja tehokkaampaa – erityisesti silloin, kun inhalaatiotekniikka ei ole täysin hallussa.
Tutkijat korostavat, että oikea inhalaatiotekniikka on keskeinen osa astman ja keuhkoahtaumataudin (COPD) hoitoa. Tilanjatkeita suositellaan usein lasten käyttöön, mutta tämän tutkimuksen tulokset vahvistavat aiempia havaintoja, että niiden käyttö voi olla erittäin hyödyllistä myös aikuispotilailla. Tämä on erityisen tärkeää tilanteissa, joissa inhalaattorin käyttö ei ole täysin oikeaoppista – mikä on todellisuudessa hyvin yleistä.