***
Lotta Raitanen, Varhaiskasvatuksen opettajankoulutuksen opiskelija, Tampereen yliopisto
***
Kun puhumme lasten tämän päivän elämästä, mieleen nousevat helposti ruutuaika, globaalit kulttuurivaikutteet ja teknologian nopea kasvua. Samalla modernisaatio muuttaa myös lasten fyysistä elinympäristöä. Lasten kehot eivät enää kehity pelkästään luonnon ehdoilla. Ne rakentuvat maailmassa, jossa kemikaalit, ilmanlaatu ja teolliset prosessit ovat jo muuttaneet ympäristön perusominaisuuksia.
Tampereen yliopiston tutkija Zsuzsa Millei muistuttaa, että lapsuutta ei tulisi tarkastella vain sosiaalisena ja kasvatuksellisena ilmiönä. Lapsi on myös biologinen olento, jonka keho elää jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäristön – esimerkiksi mikrobien kanssa.
Miksi ympäristö muokkaa lasten kehoja?
Millein tutkimus osoittaa, miten jätteet – kuten saasteet, myrkyt, muovit sekä teollisen tuotannon, kaupunkielämän ja hygieniakäytäntöjen sivutuotteet – muokkaavat lasten biologiaa mikrotasolla. Ihmisen toiminnan seuraukset eivät jää ympäristöön – ne kulkeutuvat kehoon ja muovaavat lapsen immuunijärjestelmää ja aineenvaihduntaa. Nämä laajat muutokset heijastuvat suoraan lasten terveyteen ja hyvinvointiin.
Lapsen keho ei kehity tyhjiössä, vaan siihen vaikuttavat voimakkaasti ympäröivät olosuhteet. Kaupungissa kasvava lapsi kohtaa erilaisia mikrobeja kuin maaseudulla, mutta tänä päivänä kyse ei ole enää vain luonnon omista eroista. Kun lapset liikkuvat ympäristössään ja käyttävät erilaisia tuotteita, kemikaalit ja epäpuhtaudet päätyvät väistämättä heidän kehoonsa ja vaikuttavat heidän mikrobiomiinsa. Ihmisen aiheuttamat muutokset ympäristössä ovat näin kirjaimellisesti päätyneet ”ihon alle”.
Lapsi on holobiontti – mitä se tarkoittaa?
Millein mukaan yksi suurin väärinkäsitys liittyy lasten näkemiseen yksilöllisenä ja itsenäisenä olentona, koska biologisesti se ei pidä paikkaansa. Jokaisen lapsen sisällä ja iholla elää miljardeja mikrobeja; bakteereja, viruksia, hiivoja ja muita näkymättömiä kumppaneita, jotka ovat mukana rakentamassa immuunijärjestelmää, ruoansulatusta, hormonitoimintaa ja aineenvaihduntaa. Lapsen keho ei ole pelkkä ihmiskeho, vaan jatkuvasti muotoutuva ekosysteemi. Mikrobien ja lapsen omien solujen yhteistyö muodostaa kokonaisuuden, joka kehittyy ja muovautuu ympäristön mukana. Kun lapsi liikkuu metsässä, leikkii mullassa tai silittää lemmikkiä, hänen kehonsa mikrobiyhteisö monipuolistuu ja vahvistuu. Tutkimalla lasten mikrobistoa voimme nähdä miten globaalin maailman ympäristömuutokset menevät ”ihon alle”.
Mitä tämä tarkoittaa lapsen arjessa?
- Saasteet ja kemikaalit
Tieliikenteen päästöt, grillauksen savut ja muut PAH-yhdisteet kulkeutuvat kehoon hengityksen, ihon ja ruoan kautta. Ne esimerkiksi muuttavat lapsen suolistomikrobistoa, heikentää immuunipuolustusta ja lisäävät allergioiden ja astman riskiä.
- Liian puhdas koti – tuttu ajatus?
Moni meistä haluaa luoda lapselle mahdollisimman puhtaan ja turvallisen ympäristön, mutta liiallinen desinfiointiaineiden käyttö tuhoaa myös hyödyllisiä mikrobeja, vaikuttaa hormooni toimintaan ja altistaa tulehdustiloille. Turvallisuus ei siis synny steriilistä ympäristöstä, vaan tasapainosta.
- Eläinten ja luonnon merkitys
Eläinten läheisyys ja luonnossa oleilu rikastavat lasten mikrobistoa ja vahvistavat immuunijärjestelmää. On siis tärkeä ottaa lasta mukaan puutarhatöihin ja metsäreissuille. Kaikki tämä tukee lapsen kehitystä tavalla, jota emme aina tule edes ajatelleeksi.
Mitä tämä tarkoittaa tulevaisuuden lapsuudelle?
Tämä näkökulma haastaa meitä katsomaan lapsuutta uudella tavalla. Emme tarkastele lapsuutta ainoastaan sosiaalisena ilmiönä vaan nyt myös ekologisena ilmiönä, missä lapsuuteen vaikuttaa teolliset ja kemikaaliset muutokset. Lapsi on elävä, hengittävä, mikrobeja kuhiseva olento, joka on yhtä aikaa hauras ja upean kytkeytynyt kaikkeen elolliseen.
Muutokset ovat jo käynnissä ”ihon alla”. Teolliset ja kemialliset muutokset ovat muokanneet lasten mikrobistoa tavalla, jota emme voi enää perua. Siksi meidän velvollisuutemme on suojella sitä hyvää, mitä on vielä jäljellä. Tehtävämme on vaalia kaikkea sitä, mikä on yhä terveellistä ja mahdollista, ja varmistaa, että lapset voivat saada riittävän hyvän lapsuuden biologisesti muuttuneessa maailmassa.
Millei, Z. (2026). Childhood in a bacterial world: Anthropogenic biology for the global studies of childhood. SageJournals, 16(1), 76–89. https://journals.sagepub.com/doi/epub/10.1177/20436106251398515