42-vuotias Mikko Meriläinen on tutkinut pelejä ja pelaamista käytännössä koko akateemisen uransa. Tutkijana hän on havainnut, että pelaavia miehiä käsitellään vain harvoin miehinä.
– He ovat neutraaleja pelaajia, sukupuolettomia hahmoja. On pelaajia, ja sitten esimerkiksi naispelaajia.
Nyt hän on saanut viisivuotisen rahoituksen Suomen akatemialta tutkimushankkeelleen Vallan vaihtoehdot: Uusia näkökulmia miehiin ja maskuliinisuuksiin pelikulttuurissa.
Meriläinen on kiinnostunut tarkastelemaan sitä, kuinka miehet kokevat, neuvottelevat ja haastavat normatiivisia maskuliinisuusodotuksia ja ilmaisevat toimijuuttaan osallistuessaan pelikulttuureihin.
Ennen suuntautumistaan pelitutkimukseen Meriläinen oli kirjoittamassa gradua kasvatustieteistä. Vastaan tuli henkilökohtainen kriisi siitä, oliko perinteinen opettajan työ sittenkään häntä varten.
– Olin tehnyt opettajan hommia siihen mennessä jo paljon. Sitten yhtäkkiä tuli sellainen tunne, etten jaksakaan tätä, Meriläinen kertoo.
Hän oli vähällä ottaa kandidaatin paperit ulos ja tehdä jotain aivan muuta. Sitten hänen kaverinsa ehdotti, että Meriläinen voisi tehdä gradunsa jostain peleihin liittyvästä aiheesta.
Meriläinen alkoi pelaamaan isoveljiensä kanssa perinteisiä pöytäroolipelejä jo viisivuotiaana. Harrastus jatkuu vielä tänäkin päivänä. Roolipeliaiheisen gradun tekeminen innosti Meriläistä niin paljon, että hän päätyi hakemaan jatko-opinto-oikeutta.
– Gradun parissa oli niin hauskaa, että halusin tutkia peliaiheita lisääkin.
Meriläinen pelaa itse mieluiten pitkiä, tarinavetoisia rooli- ja seikkailupelejä. Puolisonsa kanssa hän viihtyy vuoropohjaisten rakennuspelien tai muiden rauhallisten pelien parissa.
– On hirveän hauskaa uppoutua töiden vastapainoksi todella erilaiseen tarinaan ja maailmaan, jotta saa ajatukset oikeasti kokonaan pois arjen pähkäilyistä.
Väitöskirjatyö alkoi mutkikkaana polkuna. Meriläinen ei meinannut aluksi saada hankkeelleen rahoitusta, mikä on varsin yleinen ongelma väitöskirjatutkijoille. Hän päätyi pariksi vuodeksi järjestökentälle tekemään töitä nuorten pelihaittojen parissa, ja sitten kirjoittamaan väitöskirjaansa muutamaksi vuodeksi ansiosidonnaisella.
Vuonna 2018 hänet palkattiin Tampereen yliopistolle Growing Mind – tutkimusyhteistyökeskittymään. Hankkeeseen kaivattiin kasvatustieteilijää, joka tietäisi pelaamisesta.
– Se paikka oli täsmälöytö, jonka jälkeen olen työskennellyt Tampereen yliopistolla kokopäiväisesti, Meriläinen kertoo.
Nuorille puhuessaan Meriläinen haluaa aina muistuttaa siitä, että oma polku voi olla hyvinkin mutkikas. Hän haluaa painottaa sitä, että koskaan ei voi tietää, mitä tapahtuu.
– Ihan aluksi lähdin lukion jälkeen kokkikouluun, ja lopetin sen puolen vuoden jälkeen kesken. Nousin kokkikoulupudokkaasta lopulta akatemiatutkijaksi.
Meriläisen akatemiahankkeessa pelitutkimus nivoutuu sukupuolentutkimuksen teemoihin. Näkökulma kiinnosti Meriläistä hänen tehtyään paljon nimenomaan nuorisotutkimuksellista pelitutkimusta. Hän huomasi, että alan tutkimuksessa korostuu poikien ja miesten rooli, mikä on sinänsä ymmärrettävää.
– Tietenkin pojat ja miehet ylipäänsä näkyvät tutkimuksessa voimakkaasti, koska he ovat usein niitä intensiivisesti pelaavia, Meriläinen sanoo.
Samalla hän huomasi, että miesten ja maskuliinisuuden tutkimus on tehty usein muiden kuin miesten näkökulmasta.
Työ valta-asemien muuttamiseen tuntuu Meriläisestä jäävän naisille, jotka ovat jo lähtökohtaisesti heikommassa asemassa pelikulttuurissa. Tutkimuksissa käsitellään usein miesten häiriökäyttäytymistä pelimaailmassa ja sitä, miten muut kuin miehet kokevat miesten valta-aseman pelikulttuureissa.
– Jos tutkija joutuu itse tutkimaan omaan viiteryhmäänsä kohdistuvaa syrjintää, työn kuormitus ja tunnetyön vaatimus ovat ihan eri tasolla.
Meriläinen kuvailee itseään keski-ikäisenä ja keskiluokkaisena feministimiehenä, jolla olisi toivoakseen mahdollisuus tehdä työtä paremman pelikulttuurin eteen. Siihen hän tutkimuksellaan pyrkii.
Tutkimuksessaan Meriläinen tavoittelee laajaa katsausta miesten toimijuuteen pelaajina laadullisen kyselytutkimuksen ja haastatteluiden avulla. Hän haluaa luoda kokonaiskuvaa erilaisista mieskokemuksista, ja haastatella enemmistöpelaajien lisäksi esimerkiksi maahanmuuttajataustaisia sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia pelaajia.
Lisäksi hän toivoo löytävänsä pelaajia, joilla on hyvin tiukka kanta nykyhetken pelikulttuurin ilmiöihin, esimerkiksi heitä, joiden mielestä feminismi on pilannut pelikulttuurin. Se on hyvinkin yleinen ajattelutapa esimerkiksi internetin keskustelualustoilla.
– Mielestäni ne ovat sellaisia näkökulmia, joita on tärkeää nostaa esiin ja tutkia, mistä ne kumpuavat ja millä tavalla suuttumuksen ja ahdistuksen kokemukset liittyvät omaan sukupuoleen, Meriläinen kertoo.
Hän haluaa tuoda esiin erilaisia näkemyksiä, jotta ei tekisi pelkkää “hymistelytutkimusta”. Pyrkimyksenä on kaivaa esiin monenlaisia kokemuksia sekä mieheydestä, pelikulttuurista että niiden risteymistä.
– Toisaalta haluan myös tuoda esiin sitä, että ihmiset ovat hyvin harvoin kokonaisuudessaan kurjia tai hienoja tyyppejä. Usein olemme vähän sellaisia sisäisesti epäkoherentteja sotkuja, joilla on erilaisia näkemyksiä eri aiheista.
Teksti: Anette Partonen
Kuvat: Antti Yrjönen