Sääntökirjassaan pelitutkijat Jaakko Stenros ja Markus Montola analysoivat, miten erilaiset säännöt toimivat pelien rakennuspalikoina. Säännöt ovat rajoitteita, joita asetetaan toiminnallemme ja ne kaivertavat meille rajallisen mahdollisuuksien tilan. Ilman sääntöjä ei ole kuningatarta shakissa, ei palloa Pongissa eikä hole-in-oneja golfissa.
– Tunnetusti tutkijat ovat eripuraisia käsitteenmäärittelyssä ja tulkinnoissa. Tämän kirjan pohjalla on havaintomme, että miettiessään pelien luonnetta – mitä pelit ovat – tutkijat ovat yhtä mieltä vain yhdestä asiasta: säännöt ovat jollain tavalla keskeisiä peleille. Mutta siihen se yksimielisyys päättyy. Tutkijat eivät esimerkiksi ole samaa mieltä siitä, mitä säännöt ovat. Tässä kirjassa me kartoitamme erilaisia sääntöjä joita toisistaan monella tapaa eroavissa peleissä on, toteaa Stenros.
Stenros ja Montola keskustelevat kirjassaan siitä, miten säännöt muodostavat pelejä viiden perustavanlaatuisen tyypin kautta: virallisissa säännöissä luetellut selkeät ja jaetut lausumat, pelaajien itselleen asettamat yksityiset rajoitukset ja tavoitteet, pelaamista ohjaavat sosiaaliset ja kulttuuriset normit, ympäröivän yhteiskunnan pelaamiselle asettamat ulkoiset säännöt ja sääntöjen materiaaliset ruumiillistumat. Pelistä riippuen säännöt voivat olla muodollisia, sisäisiä, sosiaalisia, ulkoisia tai aineellisia.
– Käymme läpi korttipelejä ja mäkihyppyä, larppaamista ja kukkotappeluja, free-to-play mobiilipelejä ja autojen rekisterinumeroiden bongaamista numerojärjestyksessä, pyörätuolitennistä ja ensimmäisen persoonan ammuskelupelejä. Vertaamalla näitä erilaisia pelejä ja niiden sääntöjä kirja pyrkii ymmärtämään sitä kuinka säännöllä rakennetaan loputtoman erilaiset pelit ja pelikokemukset. Kirjoitetut ja viralliset säännöt ovat vain yksi luokka; lisäksi ihmiset asettavat henkilökohtaisia sääntöjä (”haluan antaa lasten voittaa”, ”en halua tappaa pelissä”), sosiaaliset normit ovat keskeissä roolissä (”reilu peli”, kauanko vuorollaan saa miettiä”), ulkoinen regulaatio (”ruutuaikaa on jäljellä 14 minuuttia”, ”rahapelaaminen on tarkkasti sännösteltyä”), sekä materiaalisen todellisuuden asettamat raamit (”painovoima”, ”ihmisen työmuisti on rajallinen”). Peli muodostuu sen säännöistä, mutta säännöt myös joustavat, muuttuvat ja korvaavat toisiaan.
Stenrosilla ja Montolalla on pitkä yhteinen historia pelitutkimuksen ja pelien parissa.
– Markuksen kanssa olemme tehneet yhteistyötä vuodesta 2003. Ensimmäinen yhteinen kirjamme, Beyond Role and Play, ilmestyi 2004. Tämä kirja on myös tavallaan yhteistyömme 20-vuotisjuhla. Tässä välissä olemme molemmat paitsi väitelleet tohtoreiksi, myös julkaiseeet neljä muuta kirjaa (Playground Worlds, Nordic Larp, Pervasive Games, The Magic of Participation). Eli The Rule Book on kuudes yhteinen kirjamme. Neljä kirjoista on toimitettuja kokoelmia, kaksi kirjoittamiamme kirjoja, kertoo Jaakko Stenros.
– Olemme koettaneet tehdä kirjasta lähestyttävän laajan esimerkkijoukon avulla. The Rule Book käy läpi paljon esimerkkejä erilaisista peleistä ja niiden säännöistä. Mukana on jalkapalloa ja Mikadoa, Magic: The Gatheringiä ja Warhammer 40.000:ia, Hole 2:ta ja Pongia. Olemme kaivelleet mielenkiintoisia historiallisia tapauksia, kuten englantilaisen kukkotappelun ympärillä järjestettävän vedonlyönnin sääntöjä, siteeraamme Twister-pelin häveliästä patentti-ilmoitusta, kaivamme esiin maailman vanhimman säilyneen ’sääntökirjan’ 2000 vuoden takaa, ja pohdimme koripalloa kansainvälisellä avaruusasemalla. Lukuisilla esimerkeillään kirja myös avaa ajattelua kaikenlaisista peleistä: nyt ei olla digipeleissä tai lautapeleissä, ei rahapeleissä tai urheilussa, vaan ihan kaikenlaisissa peleissä.
The Rule Book julkaistaan osana The MIT Pressin ’Playful Thinking’ -sarjaa. Tämän sarjan kirjat, The Rule Book mukaan lukien, on tarkoitettu paitsi akateemiselle yleisölle (tutkijat ja opiskelijat), myös laajemmalle yleisölle. Peleistä ja pelaamisesta kiinnostuneet harrastajat myös löytävät teoksesta paljon pureksittavaa.
https://mitpress.mit.edu/9780262547444/the-rule-book/
Tekijät:
Jaakko Stenros on peli- ja leikkitutkimuksen dosentti ja pelitutkimuksen yliopistonlehtori, joka työskentelee Tampereen yliopistossa informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnassa Pelikulttuurien tutkimuksen huippuyksikössä. Hän on julkaissut kymmenen kirjaa ja yli sata artikkelia ja raporttia peleistä ja pelaamisesta ja johtaa kansainvälistä pelitutkimuksen maisteriohjelmaa.
Markus Montola on julkaissut useita kirjoja roolipeleistä, läpäisevistä peleistä ja larpista, ja hän on työskennellyt johtavana suunnittelijana mobiilipeleissä, kuten Shadow Cities, The Walking Dead: Our World ja viimeksi Friends & Dragons. Hän on yksi Playsome-mobiilipelistudio Playsomen perustajista.