Laajojen kokonaisuuksien hahmottaminen on yksi opettaja ja tutkija Kimmo Härmän tutkimuksen kiinnostuksen kohteista. Härmä on ollut mukana mm. HUMANE-CLIMATE-tutkimusprojektissa tutkimassa ja keräämässä pilottitutkimusmateriaalia. Aiemmin hän on tutkinut argumentaatiotaitoja ja kriittistä ajattelua yhteiskunnallisissa ympäristöaiheissa. Härmä käsitteli väitöskirjassaan lukio-opiskelijoiden argumentaatiotaitoja, kontekstina yhteiskunnalliset ympäristöaiheet maantieteen opetuksessa. Ympäristökasvatuksen kehittämisessä on olennaista keskittyä Härmän mukaan myös kriittisen ajattelun ja argumentaatiotaitojen kehittämiseen.
Opettajana, opettajankouluttajana ja tutkijana toimineella Härmällä on yli vuosikymmenen kokemus lukioiden ympäristökasvatuksesta. Ympäristön kannalta on Härmän mukaan nyt tärkeätä hahmottaa kokonaiskuvaa, ja kehittää pitkän aikavälin viisautta ja toimintaa. Ympäristön kannalta teot lopulta ratkaisevat, ja niitä tarvitaan. Hyvistäkin teoista pitää kuitenkin ymmärtää mistä ne kumpuavat, Härmä toteaa.
Ympäristökasvatus kokonaisvaltaisessa ajattelussa
Kasvatus ja koulutus ovat selkeitä tapoja vaikuttaa ympäristökansalaisuuteen, sillä valmistuvat opiskelijat ovat pian päättämässä yhteiskunnallisista asioista. Ympäristökasvatus pitää Härmän mielestä viedä laajemmin rakenteisiin, se ei voi olla osa vain yhtä oppiainetta, joka hukkuu suureen oppimäärään.
Härmä ei levittäisi opetuksessa mitään tiettyä ideologiaa, vaan tärkeätä on ohjata opiskelijoita ajattelemaan ja toimimaan aktiivisesti itse. Ympäristökasvatuksessa on pyrittävä mahdollisimman läpinäkyvään perusteiden ja kokonaiskuvan ymmärtämiseen. Historiallisten kehityskaarien hahmottaminen auttaa Härmän mukaan kokonaisvaltaisessa ajattelussa. Ympäristömuutokset eivät sinällään ole uusia asioita, mutta nykyajassa ihminen on voimistanut ympäristössä tapahtuvia muutoksia ennennäkemättömän nopeasti.
Yksilöllisiä, aktiivisia ja ajattelevia ympäristökansalaisia
Härmän mukaan jokaisella on vahvuutensa ja kiinnostuksen kohteensa. Joillekin ne painottuvat nopeamman aikavälin toimintaan, kun toiset haluavat keskittyä pitkän tähtäimen ajatteluun. Tärkeätä on, että nopeassakin ajattelussa ymmärretään pitkän aikavälin toimintaa ja toisinpäin. Aktiivisen kansalaisen on Härmän mielestä tärkeää ymmärtää erilaisten tekijöiden ja näkökulmien kirjoa.
Härmä painottaa kyseenalaistamisen taitoa. Hyväksi tunnistettuja tekojakin tulee tarvittaessa osata kyseenalaistaa, sillä on vaarallista toimia ajattelematta massan mukana. On osattava kuunnella ja ymmärtää omaa ääntään ja mikä omaan ääneen vaikuttaa. Kriittinen ajattelu ja argumentaatiotaidot ovat Härmän mukaan aktiiviseen (ympäristö)kansalaisuuteen kasvattamisen ytimessä.
Keskustelevaa argumentaatiota alati muuttuvassa maailmassa
Ympäristökasvatuksessa Härmä ohjaa etsimään parhaita argumentteja, ja valmiutta vaihtamaan niitä uusien näkökulmien ja tiedon vaatiessa. Argumentoinnissa on olennaista väitteiden esittäminen ja niiden perustelu, mutta sen luonteen tulisi olla keskustelevaa, ei klassisesti miellettyä omiin asemiinsa jämähtänyttä väittelyä. Jos joku voittaa väittelyn, ja muut häviävät, koko väittely on hyvän argumentaation näkökulmasta hävitty, Härmä toteaa.
Argumentaation kannalta täytyy Härmän mukaan ymmärtää, että olemme koko ajan muutoksessa, jolloin aina päteviä absoluuttisia faktoja ei ole. Hänestä on tärkeä ymmärtää, että olemme koko ajan jossain määrin väärässä – tiedekin on tietoa vain toistaiseksi, niin kauan kunnes saamme parempia todisteita. Härmä ei ohjaa olemassa olevan tutkimustiedon kieltämiseen, vaan tieteenfilosofian episteemiseen ymmärrykseen, jonka lähtökohtana on valpas kriittinen ajattelu.
Aktiiviseen kansalaisuuteen ohjaamisessa voidaan kriittisyyteen liittyen nostaa esille erilaisia vaikuttamisen tapoja eri järjestöjen ja liikkeiden vaikuttamishankkeista kansalaistottelemattomuuteen. Tärkeää on ohjata oppijoita tutkimaan ja pohtimaan syvemmin, mitä perusteita ja päämääriä erilaisen toiminnan ja ilmiöiden julkisuuskuvan taustalla on.
Toivoa kestävästä tulevaisuudesta
Härmän mukaan vauhti yhteiskunnassa on kiihtynyt ja tämä näkyy koulutuksessakin. Suuret oppimäärät ja valtavan nopea opintovauhti voivat johtaa uupumukseen, mikä estää aktiivista ympäristökansalaisuutta. Tulee muistaa, että nyt varttuva sukupolvi on jo pienestä saakka oppinut ympäristön heikentyvästä tilasta ja ihmisen vaikutuksista siihen. Nämä kaikki yhdessä voivat korostaa toimettomuuden tunnetta ja lisätä ilmastoahdistusta.
Härmä haluaa kuitenkin luoda uskoa ja toivoa tulevaisuuteen, vaikka tämä ei vaikuta aina olevan kovinkaan helppoa. Suurin haaste piilee siinä, että maailman resurssien rajallisuus on tunnustettava ja näin myös jokaisen on muutettava toimintaansa radikaalisti. Tähän ei riitä pelkästään yksittäiset valinnat tai innovaatiot, vaan tarvitaan kokonaisvaltaista rohkeaa kriittistä ajattelua, uuden tiedon hyväksymistä, uutta elämisen mallia, uutta elämänfilosofiaa sekä näihin perustuvaa uutta tiedettä, viisaita tekoja ja päätöksiä.
Teksti: Jussi Hakalahti, Outi Ahola