Yksi tärkeä ja konkreettinen tapa edistää avointa tiedettä on Creative Commons -lisenssin käyttäminen. Lisenssin valinta on yhä enemmän osa tutkijoiden ja tutkimushallinnon arkea. Monet rahoittajat vaativat eriasteista CC-lisenssin käyttöä. Tekijänoikeuslain mukaan teoksen luojalla on oikeus päättää sen käytöstä, ja näin käytännön valinnan lisenssistä tekee viime kädessä tutkija. Valinta ei aina ole selvä. Lopputuotokset ovat monen muotoisia, ja lisenssiä voi käyttää niin tutkimusjulkaisun, -aineiston kuin oppimateriaalinkin avaamiseen. Tampereen yliopiston kirjasto järjesti aiheesta webinaarin heti uuden lukuvuoden aluksi.
Ensimmäiseksi alustajaksi oli saatu Tarmo Toikkanen, yksi Suomen johtavia avoimen tieteen asiantuntijoita ja Open Knowledge Finlandin toiminnanjohtaja. Hän esitti yhteisen haastavan tavoitteemme: Avoimen tieteen ja tutkimuksen julistuksen mukaan vuonna 2022 kaikki uudet tieteelliset julkaisut pitäisi olla avoimesti saatavilla ilman embargoja ja maksumuureja. Myös Tampereen yliopisto on allekirjoittanut julistuksen.
Toikkanen korosti, että tutkijoiden oikeudet on otettava huomioon. Siksi tutkijoiden ja opettajien ammattijärjestöt ovat myös olleet tekemässä julistusta.
”CC on pysyvä, peruuttamaton lupa koko maailmalle, muut planeetat mukaan lukien”
Julkaisemisen avoimuutta säädellään Creative Commons -lisensseillä. Lisenssin käyttäminen on helppoa ja maksutonta: pelkkä lisenssin merkitseminen julkaisuun riittää.
Lisenssejä on neljä varsinaista: cc by, cc by-nc, cc by-nd ja cc by-sa sekä näiden yhdistelmät kuten cc by-nc-nd. Lue lisää Creative Commons Suomen sivuilta.
Cc by on näistä kaikkein avoin. Tällä lisenssillä julkaisua saa jakaa ja muokata, kun tekijä(t) on mainittu ja linkki alkuperäiseen julkaisuun kerrottu. Cc by-nc kieltää julkaisun kaupallisen levityksen. Cc by-nd kieltää teoksen muokkaamisen. Muokkaamisella tarkoitetaan tässä esimerkiksi kääntämistä toiselle kielelle. Normaali sitaattioikeus on kyllä voimassa kaikissa tapauksissa. Cc by-sa tarkoittaa sitä, että muokkaaminen sallitaan, mutta muokattua julkaisua saa jakaa vain samalla lisenssillä. Ohjelmistokoodeille on omat lisenssit.
Toikkanen suositteli käyttämään joko cc by -tai cc by-sa -lisenssiä, sillä muut lisenssit syövät avoimuutta. Kaupallisuuden määritteleminenkin on vaikeaa. Jos julkaisulla on cc by-nc -lisenssi, julkaisua ei voi jakaa maksullisessa täydennyskoulutuksessa tai jalostaa tutkijoiden start-upissa. Tutkijoiden suosimat jakelukanavat ResearchGate ja Academia.edu ovat nekin kaupallisia toimijoita.
Cc-lisenssi on pysyvä. Sitä ei voi poistaa, mutta lisenssin voi vaihtaa avoimempaan.
Käyttöoikeuksia pohdittaessa on myös hyvä erottaa tietosisältö lopputuotoksesta. Tietosisältö on vapaasti käytettävissä ja vain teosta koskevat tekijänoikeuslait.
Lisenssit yliopistoyhteisössä
Tampereen yliopiston lakimies, Miisa Karjalainen, toi esityksessään esille yliopiston ja tutkimusyhteisön näkökulmaa. Koska aineistot ja tutkimustulokset ovat hyvin monimuotoisia, on vaikea antaa vastauksia etukäteen tai asettaa yhtä ohjetta ylitse muiden. Tampereen yliopisto ei suosittelekaan tiettyä lisenssiä. Tutkijan on itse arvioitava tutkimusalansa käytäntöjen, yliopiston ohjeistuksen ja rahoittajien vaatimusten pohjalta omaan tutkimukseen sopiva lisenssi.
Miten ja missä kohtaa tutkimusprosessia tutkija sitten voi arvioida sopivaa lisenssiä? Tärkeää on pohtia käyttöoikeuksia ajoissa. Käytännössä se tarkoittaa usein julkaisu- tai aineistosuunnitelman tekoa. Samoin kannattaa tarkistaa rahoituspäätös ja kustannussopimus. Jos valmiilla julkaisulla on useampia tekijöitä, on julkaisun tai aineiston käytölle oltava kaikkien lupa tai suostumus. Samoin on mietittävä, mitä saatetaan avoimeksi: lopputulos vai myös väliraportteja.
CC-lisenssin käyttö ja siitä sopiminen turvaavat sekä tutkijan että yliopiston oikeuksia. Lisenssin käyttö sovittaa intressejä yhteen ja luo tutkimukselle työrauhaa. Toikkanen nosti esiin sen, että lisenssin käyttö vaatii myös resursointia. Tutkijalla on oltava aikaa ja tilaa toteuttaa avointa saatavuutta, kuten muokata opetusmateriaaliaan avattavaksi.
Lopuksi kirjaston avoimen tieteen palveluiden päällikkö Susanna Nykyri muistutti, että rinnakkaistallentaminen oman yliopiston julkaisuarkistoon on edelleen tärkeää. Se takaa pitkäaikaissäilyvyyden, sillä valitettavasti open access -lehtiä katoaa tai muuttuu maksullisiksi.
Creative Commons -lisenssien käyttö tutkijan näkökulmasta – koulutus pidettiin 1.9.2021. Seminaarin esitykset ja tallenne Tarmo Toikkasen esityksestä ovat katsottavissa Datapalvelun menneet koulutukset sivulla.