Multimodal Texts and Their Translations -konferenssi
Kansainväinen konferessi pidettiin Napolin Orientale –yliopistossa, ja se oli järjestetty yhteistyössä Tampereen yliopiston kanssa. Konferessissa kuultiin esityksiä multimodaalisista teksteistä ja niiden kääntämisestä, esimerkiksi Marko Raassinan Kalevala-sarjakuvan kulttuuristen viittausten kääntämisestä italiaksi. Konferenssissa oli puhujia Italiasta, Puolasta, Singaporesta ja Suomesta.
Sarjis piti konferenssissa työpajan otsikolla “Accessible Communication: Legal and Social Welfare Documents in Comics-format”. Työpajassa esittelimme tutkimusryhmämme työtä eri näkökulmista.
Laura Kalliomaa-Puha puhui sarjakuvista oikeustieteen ja oikeuksiin pääsyn näkökulmasta.
Mira Kainulainen käsitteli Turvapalvelu-sarjakuvan saavutettavuutta ikäihmisille funktionaalisen tekstianalyysimallin välityksellä. Analyysi paljasti esimerkiksi, että sarjakuvan visuaalinen ja värikäs ulkoasu herättää lukijoiden mielenkiinnon ja tukee sisällön muistamista. Selkeä kieli ja multimodaalisuus tukevat ymmärtämistä, jos lukijalla on muistiongelmia tai suomi ei ole hänen ensimmäinen kielensä. Suurikokoiset kuvat ja tekstit sekä selkeät värikontrastit auttavat heikkonäköisiä lukijoita. Fyysinen formaatti myös mahdollistaa apuvälineiden kuten suurennuslasin käytön.
Vaula Haavisto puhui sarjakuva-asiakirjojen visuaalisesta merkityksenmuodostuksesta erityisesti affektiivisten merkitysten näkökulmasta. Esityksessä tarkasteltiin sitä, miten kuva mahdollistaa informaation välittämisen lisäksi myös erilaisten tunnemerkitysten välittymisen. Kuvan affektiivisella vaikutuksella tarkoitetaan kuvan emotionaalista ulottuvuutta, joka vaikuttaa siihen, millaisia tunnemerkityksiä näemme kuvassa. Se, että kuva sisältää sekä informaatiota että tunnemerkityksiä antaa esimerkiksi viranomaisviestinnässä mahdollisuuden viestiä asioita, joita ei pysty yksinomaan sanoilla välittämään.
Kirsi Günther ja Sarjiksen pitkäaikainen yhteistyökumppani Outi Oja käsittelivät Ateriapalvelu-sarjakuvassa käytettyjä retorisia keinoja ja narratiivisia strategioita. Esityksessä tarkasteltiin sitä, miten sarjakuva voi multimodaalisesti – visuaalisin ja verbaalisin keinoin – helpottaa tiedonsaantia ja siten edistää palvelujen saavutettavuutta. Ateriapalvelu-sarjakuvan vahvuudet voidaan tiivistää neljään keskeiseen näkökulmaan: kerronnalliseen rakenteeseen, retoriseen vaikuttavuuteen, multimodaaliseen saavutettavuuteen ja institutionaaliseen toimivuuteen. Sarjakuva tukee ymmärrettävyyttä eri tavoin. Kronologisesti etenevä tarina ateriapalvelun saapumisesta, ruoan valmistamisen käytänteistä ja uuden tilauksen tekemisestä muodostaa selkeän kokonaisuuden.
Eliisa Pitkäsalo puhui sarjakuva-asiakirjoista selkoviestinnän muotona.
Lopuksi Jan Pitkäsalo esitteli sarjakuvapiirtäjän näkökulmasta sitä, miten asiakirjat käytännössä kääntyvät sarjakuvaksi. Tässä viimeisessä osiossa yleisö pääsi itsekin kokeilemaan, millaisia päätöksiä käännösprosessiin kuuluu, kun heitä pyydettiin pienissä ryhmissä järjestämään Ateriapalvelu-sarjakuvan ruudut heidän mielestään loogiseksi tarinaksi.
Työpaja suomen opiskelijoiden kanssa
Keskiviikkona 29.10.2025 saimme erityislaatuisen tilaisuuden kertoa tutkimuksestamme Napolin yliopiston suomen opiskelijoille. Tilaisuus järjestettiin hurmaavassa opiskelijoiden valtaamassa tilassa, jossa oli muun muassa verraton Suomi-seinä. Sieltä löytyi yllättäen myös tutut kasvot – opiskelijoiden suomen opettaja Eliisa Pitkäsalokin oli päässyt seinälle!
Työpajassa opiskelijoiden tehtävänä oli laatia asiakirjan pohjalta sarjakuvakäsikirjoitus. Lähdetekstinä käytimme Napolin yliopiston aitoja ohjeita siitä, miten tulee toimia maanjäristyksen sattuessa. Käännöstyöstä käyty keskustelu ja työskentelyn tuotokset olivat hyvin mielenkiintoisia.
Aluksi opiskelijoiden kanssa keskusteltiin siitä, keille nykyiset maanjäristysohjeet on tarkoitettu. Kävi ilmi, että asiakirja sisälsi sekaisin ohjeita eri kohderyhmille: opiskelijoille, henkilökunnalle ja mystisille “maanjäristysvastaaville”, joilla oli keskeinen koordinoiva rooli mutta joita ei nimetty asiakirjassa. Myöskään kukaan paikalla olevista Napolin yliopiston opiskelijoista tai henkilökunnasta ei tiennyt, kuka tuo vastaava on.
Opiskelijat tarttuivat innokkaasti toimeen ja lähtivät varsin nopeasti muokkaamaan ohjetta kuviksi. Työskentelyn lomassa pyysimme heitä miettimään esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:
- Kenelle sarjakuvaa tehdään ja kuka on sen oletettu lukija?
- Mitkä asiat ovat kaikkein tärkeimpiä ymmärtää?
- Mitkä asiat ovat hankalimpia ymmärtää ja miten niiden ymmärtämistä voisi tukea sarjakuvassa eri keinoin?
- Mitkä asiat ovat ylipäätään visualisoitavissa ja mitkä on pakko kirjoittaa?
- Mitä seuraa, jos sarjakuvaan valitsee yhden roolihenkilön sijaan useampia?
Opiskelijat tuntuivat poimivan varsin intuitiivisesti ohjeesta tärkeimmät asiat, jotka toistuivat kaikissa sarjakuvissa. Näitä olivat rauhallisena pysyminen, suojautuminen huoneen nurkkiin tai oviaukkoihin, vaara ohi -merkin jälkeen poistuminen jonossa käsivarren mitan päässä muista, portaiden käyttäminen hissin sijaan sekä merkitylle kokoontumispaikalle siirtyminen.
Ohjeissa oli myös kohtia, joiden visualisoiminen tuotti päänvaivaa. Erityisen mieleenpainuva keskustelu oli, kuinka kuvata visuaalisesti maan tärinää ja sen loppumista samoin kuin hälytysääntä ja sen loppumista. Ehdotettuja käännösratkaisuja oli monenlaisia. Yksi ryhmä oli merkinnyt hälytysäänen loppumisen nuoteissa käytettävällä hiljaisuuden merkillä. Ratkaisu oli innovatiivinen, mutta työpajassa oltiin yksimielisiä siitä, että läheskään kaikki vastaanottajat eivät tällaista merkintää ymmärtäisi. Kiinnostava tapa kuvata tärinää ja sen loppumista oli käyttää siihen ruutujen rajoja: niissä ruuduissa, joissa maa tärisi, voisi olla aaltoilevat reunat (sarjakuva 1).
Yksi ryhmä loi sarjakuvaa varten kolme humoristista hahmoa, joilla oli oma roolinsa tapahtumissa. Työpajan lopuksi totesimme, että huumori oli varsin toimiva keino saada lukija kiinnostumaan asiakirjasta ja muistamaan sen sisältö.
Hahmot toimivat erilaisina toimintamalleina. Pyörätuolia käyttävän Maxin avulla saatiin kuvailtua esimerkiksi ohjeita, jotka käsittelivät sitä, että huolehditaan kaikkien ulospääsystä. Suomalainen vaihto-opiskelija Pirjo-Liisa (Kossu-pullo kädessään totta kai) ei osannut noudattaa turvallisuusohjeita, kun taas paikallinen futisfani Gennaro tiesi oikean tavan toimia.
Forza Napoli!