Sosiaalityön tutkimus

Sosiaalityön tutkimuksella on Tampereen yliopistossa pitkät perinteet. Tutkimus on luonteeltaan perustutkimuksellista, soveltavaa, arvioivaa ja kehittävää. Siinä yhdistyvät käsiteteoreettisuus, ymmärtävä ja nykyisyyttä tulkitseva ote sekä yhteiskuntakriittinen ja emansipatorinen pohjavire. Pääpaino on  laadullisessa tutkimuksessa ja sen metodologisessa kehittämisessä, mutta myös kvantitatiivisella tutkimuksella ja sen edistämisellä on oppiaineessa tärkeä paikkansa. Tutkimuksessa tuotetaan tietoa ammatillisista käytännöistä, ihmisten arkielämästä ja sosiaalisista ongelmista. Näitä ilmiöitä analysoidaan suhteessa ajankohtaisiin yhteiskuntapoliittisiin linjauksiin ja puhetapoihin.

Sosiaalityössä tehtävää tutkimusta yhdistävät haavoittuvuuden, palvelujärjestelmän ja kohtaamisen kehykset. Ne konkretisoituvat seuraavilla tutkimusalueilla tehtävässä tutkimuksessa: lapset, perheet, nuoret ja lastensuojelu; aikuiset, mielenterveys, päihteet ja asunnottomuus; vanhukset, ikääntyminen ja tuen tarpeen kysymykset. Sosiaalityössä keskeisellä sijalla ovat Tampereen yliopiston strategisista painopistealueista yhteiskunnan hyvinvoinnin ja kestävyyden kysymykset. Sosiaalityön tutkimus arvioitiin edellisessä ulkoisessa arvioinnissa (UTA RAE 2014-2017) erinomaiseksi ja sitä kautta sosiaalityö paikantuu nykyisen yliopiston tutkimuksen huippuihin.