Sosiaalityön tutkimus on Tampereen yliopiston strategian ja Tampereen korkeakouluyhteisön tutkimusstrategian ytimessä.
Sosiaalityössä tehtävää tutkimusta yhdistävät haavoittuvuuden, palvelujärjestelmän ja kohtaamisen kehykset. Kehykset konkretisoituvat seuraavilla tutkimusalueilla: lapset, perheet, nuoret ja lastensuojelu; aikuiset, mielenterveys, päihteet ja asunnottomuus; vanhukset, ikääntyminen ja tuen tarpeen kysymykset.
Sosiaalityön tutkimuksessa keskeistä on haavoittuvuuden tunnistaminen ja näkyväksi tekeminen. Haavoittuvuudella tarkoitetaan ihmisten ja ihmisryhmien vaikeisiin elämäntilanteisiin liittyvää resurssien puutetta ja sosiaalista turvattomuutta. Haavoittavat ja turvattomat elämäntilanteet – esimerkiksi sairaus, päihderiippuvuus, talousahdinko, asunnottomuus, huolenpidon puute, väkivalta ja hauras vanhuus – ovat usein sosiaalityössä kohdattavien ihmisten todellisuutta. Tutkijoina olemme kiinnostuneita haavoittuvuudesta lapsuuden, nuoruuden, aikuisuuden ja vanhuuden elämänvaiheisiin liittyvinä ilmiöinä. Haavoittuvuus on sidoksissa yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen. Haavoittuvuus voi pitää sisällään monimutkaisia huono-osaisuuden ja yhteiskunnasta syrjäyttämisen prosesseja. Tutkimuksessa sitä voidaan tarkastella sosiaalisena, kulttuurisena ja poliittisena ilmiönä.
Sosiaalityö realisoituu erilaisissa kohtaamisissa ja vuorovaikutustilanteissa. Se todentuu asiakkaiden ja heidän läheistensä, yhteistyökumppaneiden sekä päättäjien keskinäisissä tapaamisissa. Sosiaalityön tutkimuksessa keskitytään vuorovaikutteisten ilmiöiden analysointiin ja käsitteellistämiseen. Tutkimuksessa vuorovaikutusta voidaan lähestyä toimijoiden kasvokkaisena, tekstuaalisena tai digitaalisena vuorovaikutuksena ja ottaa tutkimuskohteeksi esimerkiksi asiakasdokumentit tai yhteistyössä laaditut asiakassuunnitelmat. Politiikka, organisaatiokulttuurit ja toimijoiden yhteiskunnalliset tehtävät lävistävät kohtaamisia, joita tutkimus analysoi.
Sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän kyky tukea ja auttaa vaikeissa elämäntilanteissa on ensiarvoisen tärkeää haavoittavien elämäntilanteiden ja eriarvoistumisen ehkäisyssä. Palvelujärjestelmä ja lainsäädäntö mahdollistavat ja luovat reunaehtoja sosiaalityön toteuttamiselle. Ne muodostavat keskeisen kohteen ja kontekstin sosiaalityön tutkimukselle. Palvelujärjestelmän eri toimialueita, kuten lapsiperheiden palveluita, mielenterveys- ja päihdepalveluita, tarkastellaan esimerkiksi työkäytäntöjen, asiakaskokemusten ja ihmisoikeuksien näkökulmista – kansainvälistä vertailututkimusta unohtamatta. Myös palveluiden laadun ja vaikuttavuuden tutkimuksellinen arviointi on keskeistä sosiaalityön kehittämisessä.