Sosiaalityön tutkimuksen näkökulma yhteiskunnallisiin, yhteisöllisiin ja yksilöllisiin ilmiöihin on haavoittuvuuden tunnistaminen ja lievittäminen.
Haavoittuvuudella tarkoitetaan ihmisten ja ihmisryhmien vaikeisiin elämäntilanteisiin liittyvää resurssien puutetta ja sosiaalista turvattomuutta. Haavoittuvuus on osa ihmisyyttä ja tarvitsevuutta. Haavoittavat ja turvattomat elämäntilanteet – esimerkiksi sairauden, päihderiippuvuuden, talousahdingon, huolenpidon puutteen, väkivallan ja hauraan vanhuuden leimaamina – ovat sosiaalityössä kohdattavien ihmisten todellisuutta. Olemme kiinnostuneet näistä myös pitkittäisesti, lapsuuden, nuoruuden, aikuisuuden ja vanhuuden elämänvaiheisiin liittyvinä ilmiöinä. Haavoittuvuus on osaltaan sidoksissa yhteiskunnalliseen epätasa-arvoisuuteen ja epäoikeudenmukaisuuteen sekä tulosta kansalaisen heikosta ja marginaalisesta yhteiskunnallisesta asemasta. Haavoittuvuus voi pitää sisällään monimutkaisia huono-osaisuuden, marginaalisuuden ja yhteiskunnasta syrjäyttämisen prosesseja.