Ekososiaalinen sivistys kuuluu perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden arvoperustaa. Yläkoulun oppiaineiden osalta siitä puhutaan kuitenkin ainoastaan uskonnon opetuksen perusteissa, joten monissa oppiaineissa tämän arvoperustan konkretisoiminen jää koulujen ja opettajien oman innostuksen ja aktiivisuuden varaan: Miten alla olevat tavoitteet tuodaan kouluissa osaksi opetusta ja kasvatusta?
Perusopetuksessa tunnistetaan kestävän kehityksen ja ekososiaalisen sivistyksen välttämättömyys, toimitaan sen mukaisesti ja ohjataan oppilaita kestävän elämäntavan omaksumiseen. Ekososiaalisen sivistyksen johtoajatuksena on luoda elämäntapaa ja kulttuuria, joka vaalii ihmisarvon loukkaamattomuutta, ekosysteemien monimuotoisuutta ja uusiutumiskykyä sekä samalla rakentaa osaamispohjaa luonnonvarojen kestävälle käytölle perustuvalle kiertotaloudelle. (Ote perusopetuksen opetussuunnitelman perusteista 2014)
Ekososiaalisen sivistyksen käsite aiheuttaa opettajissa monenlaisia tunnereaktioita. Jos se esitetään kovin epämääräisenä tai vaikeaselkoisena ”tutkimusjargonina”, voi käsite pahimmillaan etäännyttää opettajia ilmasto- ja kestävyyskasvatuksen parista. Hyvää tarkoittava tutkimusperustainen opetuksen kehittäminen saattaa tällöin johtaa lähinnä hämmennykseen tai jopa aiheen välttelyyn.
Työpajat osoittivatkin, että jo pelkkä käsitteen avaaminen, pyörittely ja yhteinen pohdiskelu voi olla hyödyksi idean avautumiselle oman oppiaineen näkökulmasta. Kun opettaja pääsee vaikeiden sanojen ”taakse”, on jo paljon helpompi seistä arvojen takana ja löytää oma tapa lähestyä teemaa opetuksessa. Kyse on pähkinänkuoressa itsestä, toisista ja luonnosta huolen pitämisestä sekä kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin lisäämisestä. Ekososiaalinen sivistys ilmenee siis esimerkiksi kestävyystietoisena elämänorientaationa suhteessa itseen, toisiin ja ympäristöön.
Opettajat itse peräänkuuluttavat teemaan liittyen lisäkoulutusta ja ennen kaikkea tutkimukseen perustuvaa tietoa. Tähän toiveeseen vastasi erityisen viimeisen työpajan vierailijaluennoitsija, Tampereen yliopiston ympäristökasvatuksen professori Kirsi Pauliina Kallio, joka saatteli opettajia myönteisesti tunnistavan ympäristökasvatuksen äärelle.
Kallion luennon teemoina olivat ihmisen ympäristösuhde kasvatuksellisena kysymyksenä, erilaistunut ympäristötieto oppimisen perustana, eletty ympäristökansalaisuus sekä empaattinen ymmärtäminen myönteisesti tunnistavan ympäristökasvatuksen punaisena lankana. Luennon jälkeen opettajat keskittyivät työpajatyöskentelyssä pohtimaan kahta tai useampaa oppiainetta yhteen tuoden, miten kokonaiskestävää luontosuhdetta voitaisiin kehittää pedagogisesti myönteisen tunnistamisen orientaatiolla.
Työpajoihin osallistui opettajia kymmenestä eri Tampereen yhtenäiskoulusta. Edustettuina oppiaineista olivat äidinkieli, s2, kielet, biologia, maantieto, katsomusaineet, kotitalous, historia ja yhteiskuntaoppi. Lisäksi mukana oli oppilaanohjaajia.
Opettajien sanoin työpajojen parasta antia oli avoimessa ja innostuneessa ilmapiirissä käydyt keskustelut, joihin oli kerrankin kunnolla aikaa. Oppiainerajat ylittävä lähestymistapa sekä erilaisten vahvuuksien ja näkemyksien tuominen saman pöydän ympärille loivat monia inspiroitumisen ja myötäinspiroitumisen hetkiä.
Työpajat järjestettiin osana Opetushallituksen (OPH) ilmasto- ja kestävyyskasvatushanketta. Tampereen perusopetuksessa on käynnissä kaksi OPH:n hankekokonaisuuteen kuuluvaa paikallista hanketta, jotka ovat Tampere matkalla kohti ekologisesti kestävää tulevaisuutta (11/2024 saakka) ja Tampereen perusopetuksen ekososiaalisen sivistyksen polku (12/2024).
Lisätiedot:
Projektipäällikkö Roosa Ritola
roosa.ritola@tampere.fi