Ympäristökasvatuksessa ei Aarnio-Linnanvuoren mukaan ole kysymys siitä, että lapset pitäisi kasvattaa tutkijoiden mukaan tiettyyn muottiin. Sen sijaan kysymys on tulevaisuuden taidoista, joihin lapsilla on oikeus. Lapsia ja nuoria tulisi kasvattaa niin, että he pystyvät itse ottamaan haltuun ympäristökriisiin ja kestävyyskysymyksiin liittyvää osaamista, sillä kyse on nimenomaan heidän tulevaisuudestaan.
Ympäristökasvatus on Aarnio-Linnanvuoren mukaan yhteinen, kaikkialle ulottuva asia, jota ei tule rajata vain tiettyihin ryhmiin, näkökulmiin, tutkimukseen tai opintojaksoille. Yksittäisten toimenkuvien lisäksi hänestä on tärkeää, että ympäristökasvatus läpäisee kaikkia opintojaksoja.
Kokonaisvaltaista kestävää kehitystä ja ympäristökasvatusta
Kestävä kehitys on tärkeässä asemassa Tampereen yliopiston strategiassa. Aarnio-Linnanvuoren mukaan kestävään kehitykseen liittyvää yhteistä keskustelua käydään, mutta kestävässä korkeakoulupedagogiikassa on vielä paljon tutkimista ja kehittämistä.
Aarnio-Linnanvuoren mukaan ekososiaaliset näkökulmat tulisi huomioida vielä kokonaisvaltaisemmin opetuksessa, jossa on haasteena niiden painottuminen vain joillekin opintojaksoille, jotka eivät saavuta kaikkia. Hän soisi eri tieteenalojen tuovan systemaattisesti esiin omia näkökulmia ja tutkimustaan kestävään kehitykseen liittyen.
Ympäristöön liittyvien asioiden tutkijana ei voi Aarnio-Linnavuoren mukaan ”linnoittautua norsunluutorniin”, varsinkaan ympäristökasvatuksen tapauksessa, vaan on tärkeää tuoda esiin ajankohtaista tutkimustietoa (lapsia, nuoria ja aikuiskoulutustakin koskevaa) ja jalkauttaa sitä mahdollisimman nopeasti kasvatukselliseen toimintaan. Vuorovaikutuksen merkitys kasvaa tärkeäksi kokonaisvaltaisessa ympäristöajattelussa.
Yhteiskunnallinen vuorovaikutus kriittistä ympäristökasvatuksessa
Aarnio-Linnanvuorella on hyvä käsitys ympäristökasvatuksen tilasta Suomessa. Hän on seurannut alan kehitystä pitkään eri näkökulmista työskennellessään kansalaisjärjestöjen, koulujen, opettajien ja opetusmateriaalien parissa. Laajat ja toimivat yhteistyötahojen verkostot ja tiedot opettajien arjen ja ympäristökasvatuksen tarpeista ja haasteista ovat hänelle tärkeitä etuja tutkimuksessa.
Ympäristökysymysten ja ympäristökasvatuksen kohdalla Aarnio-Linnanvuori korostaa yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen tärkeyttä. Ajankohtaisen tutkimustiedon tulisi hänestä olla mahdollisimman nopeasti kasvatuksellista toimintaa toteuttavien saatavilla. Korkea-asteella se tarkoittaa opettajien välistä yhteistyötä ja systemaattista kestävän kehityksen näkökulmien tunnistamista eri tieteenalojen tutkimuksessa ja opintojaksoilla. Tutkimustiedon täytyy kulkea myös korkeakoulumaailman ulkopuolelle, opettajista kirjastohenkilökuntaan. Aarnio-Linnanvuorelle itselleen on luontevaa tehdä yhteistyötä eri tahojen kanssa, opettajista virkamiehiin ja järjestöihin.
Konkreettisia mahdollisuuksia ympäristökansalaisuuteen
Nuoret ovat Aarnio-Linnanvuoren mukaan kiinnostuneita ympäristöasioista, mutta heidän on vaikea hahmottaa laajempia vaikutusmahdollisuuksiaan. Ympäristöopetuksessa ovat usein tarjolla rinnakkain kestävän kehityksen abstrakti käsite ja pienet arjen teot, kuten jätteiden lajittelu. Nuoret kuitenkin kaipaavat enemmän tietoa siitä, mitä toiminnan mahdollisuuksia on näiden välillä.
CCC-CATAPULT-hankkeen tuloksissa näkyy miten nuoret pitävät ilmastonmuutosta ja luontokatoa tosi tärkeänä, mutta heidän valmiutensa lähteä tekemään jotain itse ei ole kovin korkea, Aarnio-Linnanvuori kertoo. Ehkä nuoret tekisivät enemmän, jos tietäisivät miten, hän jatkaa. Aarnio-Linnanvuori tunnistaa myös, miten monet asiat voivat olla nuorille lähempänä kuin ilmastonmuutos ja kestävä kehitys. Samoin on hänestä aikuistenkin tapauksessa.
Niin nuorilla kuin aikuisilla, Aarnio-Linnanvuori hahmottaa matalan kynnyksen toimintamuodot ympäristökansalaisuudelle tärkeiksi. Haasteina hän näkee elämän muut haasteet: jos on kiire ja väsynyt, ei ole resursseja tehdä paljonkaan ylimääräiseksi koettuja asioita, muutamia aktiiveja lukuun ottamatta, Aarnio-Linnanvuori pohtii.
Aikuisten kasvattaminen nopein tie ympäristötietoiseen kansakuntaan
Aarnio-Linnanvuoren mukaan myös aikuisten ympäristökasvatus on tärkeää, sillä se on nopein reitti ympäristötietoisuuden kasvattamiseen. Hänen mukaansa aikuisten ympäristökasvatus vaatisikin rivakkaa kehittämistä. Haasteena aikuisten tapauksessa kuitenkin on, etteivät aikuiset ole minkään selkeän formaalin koulutuksen parissa.
Aarnio-Linnanvuori hahmottaa kansanopistot, harrastustoiminnan, kirjastot ja museot paikkoina kehittää ympäristökasvatusta. Viime aikoina kirjastot ja museot ovat hänen mukaansa panostaneetkin ympäristökasvatuksen kehittämiseen. Hän odottaisi näkevän aikuisten ympäristökasvatuksen lisääntyvän sitä kautta lähitulevaisuudessa enemmän.
Teksti: Outi Ahola, Jussi Hakalahti