Paha hajukin voi olla väkivallan ja voimankäytön muoto
Miltä tuntuu, kun lähiympäristö ja oma keho haisevat kuvottavan pahalta päiväkausia, jopa viikkoja? Millaista arki on, kun oma hajuaisti on valjastettu aseeksi ja hallinnan välineeksi? Tätä tutkii yliopistotutkija ja maantieteilijä Mikko Joronen Tampereen yliopistossa käynnistyneessä tutkimuksessaan.
Tampereen yliopistolla jo vuodesta 2014 työskennellyt yliopistotutkija Mikko Joronen on varmasti monelle tuttu kasvo Tampereella. Hänen tutkimuksensa on keskittynyt miehitetyille Palestiinalaisalueille, etenkin miehityksen vaikutuksiin paikallisväestön jokapäiväisessä elämässä. Miehitysvallan alla elämisen epävarmuus, jatkuva odottaminen ja erilaiset pysyvät uhat ovat väestölle hitaan, arkisen ja jatkuvan väkivallan muotoja.
– Tavoitteenani on ollut ymmärtää, miten miehityksen rakenteellinen väkivalta kolonialistisine, erottelevine ja tilallisine muotoineen kerrostuu osaksi palestiinalaisten arkea. Usein nämä rakenteellisen väkivallan muodot tulevat esiin ainoastaan tarkastelemalla niiden limittymistä arjen haavoittuvaisuuksiksi, Joronen kertoo.
Hengittäminen ja hajun militarisoituminen
Joronen aloitti työnsä Tampereen yliopiston tutkijakollegiumissa syyskuussa 2022.
– Tutkimukseni keskittyy erilaisiin atmosfäärisiin hallintatekniikoihin sekä kodin kolonisaation materialistiseen ja affektuaaliseen politiikkaan, Joronen kertoo.
– Pääfokus on edelleen Lähi-idässä, mutta tavoitteenani on luoda ennen kaikkea sellaisia käsitteellisesti ja temaattisesti tuoreita avauksia, jotka ylittävät tietyn alueellisen kontekstin erityispiirteet niitä kuitenkaan sivuuttamatta.
Osa Jorosen tutkimusteemoista koskee varsin konkreettisia kysymyksiä, kuten atmosfääristä väkivaltaa ja sen merkitystä jokapäiväisessä elämässä. Joronen keskittyy muun muassa hengittämiseen sekä hajun aseistamiseen ja militarisoitumiseen. Konkreettisen esimerkin tarjoaa Israelin kehittämä ”löyhkävesi” (skunk water): alun perin mielenosoitusten ja protestien hajoittamiseen kehitettyä äärimmäisen pahanhajuista nestettä on käytetty yhä enemmän väestön hallinta- ja rankaisukeinona. Löyhkäveden haju pysyä iholla, vaatteissa ja pinnoilla päiväkausia, viikkoja, usein jopa kuukausia. Sitä on ruiskutettu puutarhoihin, sisäpihoille ja kauppoihin, mutta myös kotien sisätiloihin. Löyhkävettä pidetään kumiluoteja ja kyynelkaasua humaanimpana vaihtoehtona mellakoiden hajoittamiseen ja suurten väkijoukkojen hallitsemiseen, mutta sen sosiaaliset, taloudelliset ja keholliset vaikutukset paikallisväestön keskuudessa ovat merkittäviä.
– Tällä hetkellä tutkin muun muassa “löyhkäveden” käyttämistä, ei ainoastaan protestien hajoittamiseen miehitetyillä alueilla, vaan myös kollektiivisen rankaisemisen muotona. Tällaisella käytöllä on hajun tarttumisen vuoksi pitkäkestoisia paikallisia ja ajallisia vaikutuksia, jotka kietoutuvat erilaisin tavoin niin mikroilmastoihin ja vallitseviin sääoloihin kuin poliittisiin tarkoitusperiinkin.
Joronen on kiinnostunut atmosfääreistä niin affektuaalisina eli virittyneisuuden ja tunteen tiloina kuin materiaalisina aistimisen ja sekoittumisen tiloina. Tavoitteena on näin ymmärtää paremmin väkivallan materiaalisen ja affektuaalisen politiikan jokapäiväistä luonnetta.
Avainsanat: hidas väkivalta, Lähi-itä, Palestiinan miehitysalueet, löyhkävesi, Tampereen yliopisto, tutkijakollegium