Katso mua: katsekäyttäytyminen auttaa autismikirjon varhaisessa tunnistamisessa
Jos taapero ei katso sinua silmiin, tämä voi olla merkki sosiaalisen kehityksen erityisyydestä. Tutkijakollegiumin Terhi Helminen tutkii taaperoikäisten katsekäyttäytymistä ja reaktioita katseeseen tavoitteenaan löytää keinoja tunnistaa sosiaalisen kehityksen poikkeavuutta ja tuen tarvetta mahdollisimman aikaisin.
Psykologian tohtori ja neuropsykologian erikoispsykologi Terhi Helminen on työskennellyt pitkään lasten kehityksellisten neuropsykiatristen vaikeuksien kuten autismikirjon ja adhd:n sekä oppimisvaikeuksien parissa. Nyt käynnissä olevassa Tampereen yliopiston Katse Taaperoon -tutkimusprojektissa hän tutkii taaperoikäisiä tavoitteenaan kehittää sen tunnistamista, onko lapselle kehittymässä autismikirjon häiriö tai muita kehityksellisiä vaikeuksia.
Autismikirjon häiriö tunnistetaan lapsilla varsin myöhään, ja myös kuntoutus aloitetaan myöhään. Samalla hukataan kallisarvoista aikaa, sillä aivot ovat hyvin muotoutuvat ensimmäisten ikävuosien aikana.
Toisen ihmisen kasvot ovat meille oppimisen lähde
Helmisen mukaan ihmiskasvot ovat keskeinen sosiaalisten viestien lähde. Kasvoja katsomalla lapsi oppii kieltä, omia ja toisten tunteita ja luomaan yhteyttä toisen henkilön kanssa. Autismikirjon henkilöille on tyypillistä, että he eivät katso toisten kasvoihin kovin paljoa. Tämän vuoksi pienillä autismikirjon lapsilla voi jäädä huomaamatta monia sosiaalisia viestejä, millä voi olla vaikutusta kielellisten, sosiaalisten ja tunnetaitojen oppimiseen.
– Tutkimme taaperoikäisiä lapsia, heidän katsekäyttäytymistään sekä heidän kehollisia reaktioitaan katseeseen. Mittaamme sydämen sykettä ja ihon sähkönjohtavuutta, joista voi päätellä tarkkaavuuden orientoitumista ja autonomisen hermoston virittymistä, Helminen kertoo.
– Tavoitteena on selvittää, että jos vanhempaa tuetaan vuorovaikutuksessa lapsen kanssa, alkaako lapsi kiinnittämään enemmän huomiota kasvoihin, ja näkyykö tämä myös kehollisissa reaktioissa.
Helminen painottaa, että tutkimuksessa tuetaan vanhemman ja lapsen välistä vuorovaikutusta lapsilähtöisesti. Vanhempia ohjataan seuraamaan lapsen aloitteita ja kiinnostuksen kohteita, sekä houkuttelemaan lasta vuorovaikutukseen lempeästi, tukien lapsen oman sosiaalisen motivaation heräämistä.
Tietoa tarvitaan kuntoutuksen ja terapian kehittämiseen
Helminen aikoo tutkijakollegiumin jälkeenkin keskittyä tutkimaan, miten kehityksellisiä vaikeuksia omaavia lapsia voitaisiin tukea parhaalla mahdollisella tavalla.
– Meidän olisi hyvä oppia lisää siitä, miten me aikuiset vaikutamme toiminnallamme lapsen motivaation ja kiinnostuksen kehittymiseen. Tunteet ja vireystila liittyvät motivaatioon, ja ne näkyvät mitattavina kehollisina reaktioina. Välineet näiden kehon reaktioiden mittaamiseen kehittyvät kovaa vauhtia. Tarvitsemme lisää tietoa siitä, mitkä kuntoutuksessa tai terapiassa ovat oleellisia elementtejä, joista rakentuu lapselle paras mahdollinen tuki.
Avainsanat: autismi, autismikirjo, oppimisvaikeudet, Tampereen yliopisto, tutkijakollegium