Työskentelen rautatiealan suunnitteluyritys Proxionissa geosuunnittelijana. Aloitin Proxionissa harjoittelijana kesällä 2019, minkä jälkeen jäin tuntitöihin ja loppuvuodesta 2019 jatkoin diplomityöntekijänä. Valmistuin diplomi-insinööriksi Tampereen yliopistosta toukokuussa 2020 ja aloitin täyspäiväisenä suunnittelijana. Ennen Proxionia olin kolme kesää työmaalla kesätöissä työntekijän ja työnjohtajan tehtävissä.
Opintojen alkaessa en tiennyt infra-alasta mitään ja tuntui, että monella muulla fuksilla oli jo paljon kokemusta ja osaamista rakentamisesta – nimenomaan talonrakentamisesta. Siksi päätin valita infrarakentamisen pääaineekseni, sillä infrarakentamisessa olin muiden opiskelutovereiden kanssa samalla lähtöviivalla.
Infrarakentamisen tutkintokokonaisuus on vastannut todella hyvin nykyisen työtehtäväni tarpeisiin. Yliopistossa opetetaan paljon rakennustekniikan teoriaa ja ennen kaikkea raportointia, joka on päivittäinen osa suunnittelijan työtä. Työelämässä olen huomannut sen, että olisi pitänyt kuunnella tarkemmin luennoilla. Olen monesti törmännyt asioihin, jotka hämärästi muistan nähneeni heijastettuna luentosalin seinälle, mutta joita en koskaan opetellut ja sisältänyt. Näitä asioita ovat esimerkiksi pilaantuneiden maiden näytteenotto ja testaus sekä opintojen alussa kokonainen kurssi, jossa tutustuttiin yliopiston geolaboratorion kokeisiin ja kalustoon sekä kairauksien ominaispiirteisiin ja tulkintaan. Kyseisen kurssin kairausreissu päätalon taakse perjantaiaamuna on kuitenkin jäänyt erittäin hyvin mieleen!
Työelämään siirtymisessä eniten on yllättänyt se, kuinka paljon koulussa opittua tietoa töissä tarvitsee. Geosuunnittelijan työhön kuuluu paljon teorian sisäistämistä ja soveltamista, eikä missään opeteta sitä niin hyvin kuin koulussa. Työelämässä kukaan ei pidä tuntikaupalla luentoja tai tee valmiiksi opintomateriaaleja. Siksi suosittelen erittäin lämpimästi ottamaan kaiken luento- ja lisämateriaalin talteen jokaiselta kurssilta.
Työelämässä tulee entistä useammin vastaan opiskelukavereiden nimiä, ja välillä joku tuttu saattaakin ilmestyä toimistolle uudeksi työkaveriksi. Siksi on hyvä muistaa jo opiskeluaikoina olla ystävällinen ja avoin kaikille. Opiskelukavereiden lisäksi työelämässä törmää luennoitsijoihin – jos ei kasvotusten niin julkaisujen etulehdissä. Viimeistään silloin, kun diplomityön lähdeluettelossa on listakaupalla omassa yliopistossa tehtyjä julkaisuja, voi ymmärtää, kuinka paljon annettavaa yliopistolla on opiskelijalle.
Rakennustekniikan opiskelu ei ollut minulle itsestään selvä päätös, mutta nyt en voisi muuta ammattia kuvitellakaan. Infra-alan työvoimapula näkyy työpaikoilla ja uusia työkavereita kaivataan! Ala on monipuolinen ja työtehtäviä voi vaihtaa ilman, että tarvitsee kouluttautua uudestaan tai edes vaihtaa työpaikkaa.