Liikenne 12 -ohjelma oli aikanaan hyvä askel Suomelta oikeaan suuntaan. Se oli ensimmäinen pitkän tähtäimen infraohjelma, joka tehtiin mm. Ruotsin mallin mukaisesti 12 vuodeksi. Kävi kuitenkin niin, että Liikenne 12 -ohjelmasta tuli Liikenne 2 -ohjelma. Nykyinen hallitus otti 12-vuotisen ohjelman heti tarkastelun alle, ja uudistustyö kesti kaksi vuotta. Päivitetty ohjelma ehtii olemaan vain pari vuotta voimassa – ennen kuin seuraava hallitus saattaa taas pistää koko ohjelman uusiksi.
Miksi meille Suomessa käy näin? Miksi meidän on vaikea saada aikaan pitkän tähtäimen suunnitelmia, joihin eri tahot sitoutuisivat?
Liikenne 12 -ohjelman osalta yksi vastaus lienee se, että ohjelmasta puuttuu selkeä visio. Käytännössä se on toimenpideohjelma, johon on listattu eri hankkeita, joita Suomen infraverkolla täytyy tulevaisuudessa tehdä. Kun ei ole selkeää visiota, siihen on vaikea sitoutua. Kävi niin, että eri hallitukset tekevät Liikenne 12 -ohjelmalla kallista siltarumpupolitiikkaa. Eri hallitukset laittavat hankkeet eri järjestykseen melko ilmeisesti omien mieltymystensä mukaan vailla tarkempia lähtötietoja.
Suomesta puuttuu infravisio. Destia Oy on laatinut vuonna 2022 kuuden keskeisen järjestön tilaamana hienon väylävision nimeltä Modernit pääväylät – kilpailukykyinen Suomi. Siinä on tutkittua tietoa ja rohkeita näkemyksiä siitä, millainen Suomen päätie- ja -rataverkon pitäisi olla vuonna 2050. Kuluvana vuonna Destia Oy julkaisi vision Suomen uudet liikenneyhteydet maailmalle, jossa puolestaan on esitetty yritysten odotuksia Suomen kansainväliselle saavutettavuuden parantamiseksi. Nämä teokset eivät kuitenkaan ole edenneet päätöksentekoon – ennemminkin ne on ylätasolta tyrmätty.
Ilman visiota pääsee sinne, minne pääsee, kun ei ole tietoa suunnasta eikä päämäärästä. Suomen pitäisi terästäytyä infravision laadinnassa. Infra tulee nähdä korkealla strategisella tasolla verisuonistona, joka pitää elimistön elossa. Jos liikenneverkot eivät toimi kunnolla, Suomi ja sen eri kaupunkiseudut hiipuvat. Infralla on tärkeä strateginen merkitys.
Toinen tekijä, miksi meidän näyttää Suomessa olevan vaikea saada aikaan pitkän tähtäimen suunnitelmia ja varsinkin sitoutua niihin, on puute kommunikaatiossa. Isoja strategisia linjauksia tulee tehdä laajalla yhteistyöllä, jotta niihin saadaan eri tahojen näkemys ja jotta nämä eri tahot sitoutuvat strategioihin ja ohjelmiin. Tuntuu siltä, että Suomessa me olemme kuulevinamme, mutta emme oikeasti kuuntele. Monissa korkeatasoisissa strategisissa ohjelmissa valmistelu tehdään pienellä porukalla, ja kuulemiset hoidetaan lausuntokierroksilla. Jos eri tahot eivät ole oikeasti tekemässä strategioita, niitä on haasteellista saada sitoutumaan ylhäältä annettuihin suuntaviittoihin ja käytäntöihin.
Suomen vahvuus on ketteryys. Meillä on toivoa! Siihen toivoon Tampereen yliopiston Tutkimuskeskus Terrakin kiinnittyy. Meillä on alkamassa kolmivuotinen INTO-tutkimushanke, jota tehdään yhteistyössä alan ykkösketjun kanssa. Mukana on liikennehallinnon lisäksi Sitra, Kuntarahoitus, Rakennusteollisuus, Infra ry, Elinkeinoelämän keskusliitto sekä viisi merkittävää kaupunkia. INTO-hankkeessa tutkitaan, miten voimme päästä siltarumpupolitiikasta kohti strategisempaa päätöksentekoa sekä innovatiivisia rahoitusmalleja isoissa infrahankkeissa. Hankkeessa on tutkimuskumppanina Tampereen yliopiston hallintotieteen yksikkö. Tavoitteena on, että maailma on näiltä osin edes hiukan uudessa asennossa vuoteen 2028 mennessä.
Tutustu työelämäprofessori Kalle Vaismaan vetämään Progial-tutkimusohjelmaan, jossa edistetään digi- ja tuottavuusloikkaa infra-alalla.
