Viime syksynä Tutkimuskeskus Terra aloitti kansainvälisten maisteriopiskelijoiden koulutuksen Geotechnical engineering -pääaineessa, ja viime viikolla saimme päätökseen toisen hakukierroksen opiskelijavalinnat. Ensimmäisen haun noin kahdestakymmenestä hyväksytystä opiskelijasta vain viisi otti paikan vastaan ja neljä lopulta aloitti opintonsa. Samaan suuruusluokkaan päädyimme hyväksyttyjen määrässä tänäkin vuonna ja pienellä jännityksellä jäämme nyt odottamaan, millaiseksi tämänvuotisen valinnan aloittajamäärä lopulta muodostuu. Koska lukukausimaksuja koskevat ehdot tiukkenivat aika merkittävästi suhteessa viime vuoden valintakierrokseen, lienee aika todennäköistä, että varsin maltilliseksi aloittavien kansainvälisten opiskelijoitten määrä tulevanakin syksynä jää.
Jo ennen ensi syksyä oikeastaan oleellisempi seurannan kohde on kuitenkin se, millaiseksi ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoiden kesätyötilanne muodostuu. Suureksi iloksemme yksi heistä sai tiedon omaehtoisesti hankkimastaan kesäharjoittelupaikasta jo muutama viikko sitten, mutta muiden kolmen osalta tilanne on tätä kirjoittaessani vielä auki. Asia on erinomaisen tärkeä, koska tulemme pitämään kesäharjoittelupaikkojen saamista sekä niiden jälkeen ensi syksynä mahdollisesti tarjolle ilmaantuvia yliopistomaailman ulkopuolelle yhteyksiä luovia diplomityöpaikkoja keskeisinä indikaattoreina otsikossa esitetyn kysymyksen kannalta.
Keskeinen – tai oikeammin sanottuna ainut – motivaatiomme kaksi vuotta sitten tekemällemme KV-maisterikoulutuksen käynnistämispäätökselle oli se, että kansainvälisen taustan omaavat uudet osaajat olisivat potentiaalinen keino kompensoida lähivuosina voimakkaasti pienenevistä opiskeluikään tulevista kotimaisista ikäluokista aiheutuva vaje infra-alan työvoimatarjonnassa. Tältä osin elämme siis paitsi mielenkiintoisia, myös varsin ratkaisevia aikoja. Jos nimittäin osoittautuu, että suomalaiset työmarkkinat eivät tätä kautta tarjolla olevia lahjakkaita ja kovaan työntekoon motivoituneita, mutta alkuvaiheessa vielä puutteellisen suomen kielen taidon omaavia nuoria ihmisiä ole valmiit ottamaan vastaan, infra-alan KV-maisterikoulutus saattaa Tampereen yliopiston rakennustekniikan osalta jäädä varsin lyhytaikaiseksi kokeiluksi. Kriittisen arvioinnin hetki KV-ohjelmien jatkosta tulee olemaan käsillä viimeistään vuoden päästä syksyllä, kun tutkintorakenteiden suunnittelu seuraavalle kolmivuotiskaudelle on valinkauhassa.
Juuri nyt on siis oikea hetki vaikuttaa KV-koulutusohjelman tulevaisuuteen tarjoamalla kesätyömahdollisuus kansainväliselle opiskelijalle. Ymmärrettävästi suurin osa opiskelijoiden kesäharjoittelupaikkoja koskevista päätöksistä on yrityksissä jo tehty, mutta vetoaisin silti harkitsemaan muutaman kuukauden mittaisen kesätyöpestin tarjoamista kansainväliselle opiskelijalle – vaikka sitten jonkinlaisena poikkeusjärjestelynä. Muuten meillä yliopiston puolella on KV-koulutusohjelman jatkoa pohtiessamme ilmeinen houkutus tehdä sellainen johtopäätös, että huoli alan uusien osaajien riittävyydestä tulevina vuosina ei olekaan kovin aiheellinen.
Itse voin mieluusti toimia yhteystietojen välittäjänä, jos joku tämän tekstin lukijoista on valmis tarjoamaan kesäharjoittelumahdollisuuden kansainväliselle opiskelijallemme.
