Monet leikkikenttävälineet, esimerkiksi keinut ja kiipeilytelineet, voivat asianmukaisesti käytettyinäkin mahdollistaa niitä käyttävän lapsen putoamisen leikkikenttävälineestä. Näissä onnettomuustilanteissa on ensiarvoisen tärkeää, että putoamisalustan tarjoama jousto ja vaimennusominaisuudet minimoivat putoavalle lapselle törmäyksestä aiheutuvat vammat, joiden vakavuus riippuu oleellisesti leikkivälineelle ominaisesta nk. vapaasta putoamiskorkeudesta.
Erilaisia putoamisalustan materiaalivaihtoehtoja on lukuisia. Osa materiaaleista on vain mekaanisesti prosessoituja luonnonmateriaaleja, kuten kaarna, puuhake sekä tasarakeinen hiekka tai sora. Näiden lisäksi käytössä on monia erilaisia synteettisiä putoamisalustamateriaaleja, joista esimerkkeinä mainittakoon vaikkapa erilaiset valetut kumialustat ja tekonurmet. Kaikilla näillä on omat vahvuutensa mutta myös heikkoutensa. Varsinaisen putoamisturvallisuuden lisäksi oleellisia ominaisuuksia voivat olla muun muassa putoamisalustan pintakitka, putoamisalustamateriaalin lahoaminen sekä pölyn kulkeutuminen sisätiloihin. Toisaalta putoamisalustamateriaalien esteettömyydessä, pitkäaikaistoimivuudessa ja toimivuuden varmistamiseksi tarvittavissa hoitotoimenpiteistä on myös merkittäviä eroja eri materiaalivaihtoehtojen välillä.
Opetus- ja kulttuuriministeriön Liikuntapaikkajulkaisut-sarjassa juuri julkaistu ohje numero 116 pyrkii antamaan opastusta kaikille edellä mainittuihin kysymyksiin liittyvissä päätöksentekotilanteissa oleville. Ohjeen on laatinut Tutkimuskeskus Terran tutkija Tapani Jäniskangas yhteistyössä alan eri toimijatahoista koostuneen ohjausryhmän ja ohjetyötä ohjanneen professori Pauli Kolisojan kanssa. Uunituore ohje on saatavilla Rakennustieto Oy verkkokaupasta osoitteessa www.rakennustietokauppa.fi
Lisätiedot:
DI Tapani Jäniskangas (tapani.janiskangas@tuni.fi)
Professori Pauli Kolisoja (pauli.kolisoja@tuni.fi)