Ella Viitaniemi
Tampereen yliopisto / Turun yliopisto
Yksi tämän vuoden seuratuimmista vaikuttajista maailmassa on nuori, ruotsalainen Greta Thunberg. Hän piti vuoden kuuluisimman puheen YK:n ilmastokokouksessa New Yorkissa, ja hänen esiintymistänsä seurattiin tarkoin myös viime viikolla Madridissa järjestetyssä ilmastokokouksessa. Greta Thunberg on osoittanut tiukkasävyiset sanansa maailman politiikan ja talouden johtajille, syyttäen heitä vastuun välttelystä ja haluttomuudesta toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Thunberg on ilmaissut selkeästi nuorten huolen ja ahdistuksen siitä, että aikaisemmat sukupolvet ovat pilanneet heidän tulevaisuutensa tuhoamalla maapallon ekosysteemin.
Greta Thunbergin esimerkki ja toiminta on aikaansaanut valtavan, maailmanlaajuisen liikkeen ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on järjestetty laajoja mielenosoituksia sekä koululakkoja useissa eri maissa. Huoli ilmastonmuutoksesta on heijastunut erityisesti nuoriin, joista osa on alkanut reagoida maailman ympäristöongelmien suuruuteen ahdistumalla. Jatkuva huoli maapallon tilasta ja monelta suunnalta kantautuvat viestit erilaisista tuhoista ja äärimmäisistä sääilmiöistä sekä oma voimattomuuden tunne isojen muutoksien edessä ovat tuottaneet ilmastoahdistusta.
Seuraavassa tarkastelen ilmiötä historiantutkijan näkökulmasta, ottamatta kantaa sinänsä Greta Thunbergin tai ilmastoaktivistien toimintaan puolesta tai vastaan. Historiantutkijana olen tietysti pohtinut, mihin menneisyyden ilmiöön Greta Thunbergin toimintaa ja koko ilmastoahdistuksen käsitettä voisi verrata, kunnes sitten keksin vastauksen 1700-luvun ja kirkkohistorian piiristä.
Pyhäinpäivänä 1756 paimentyttö Liisa Eerikintytär koki kauhistuttavan näyn, jossa paljastui hänen oman synnillisen elämänsä tila ja sen päätteeksi uhkaava rangaistus, ikuinen kadotus. Liisa Erikintytär kertoi kauhistuttavasta näystään ja koko Kalannin Santtion kylä joutui pian pelon ja ahdistuksen valtaan. Tästä jaetusta kokemuksesta syttyi ensimmäinen kansanherätys, joka levisi kylästä toiseen ja lopulta pyyhkäisi koko Satakunnan ja nykyisen Pirkanmaan yli. Ilmiö toistui pitäjissä hyvin samankaltaisena. Usein herätys syttyi juuri nuorten naisten synnintunnon ja ahdistuksen kautta ja heränneet ryhtyivät jakamaan herätyskokemustaan yhteisön muille jäsenille, tekemään parannusta ja muuttamaan elintapojaan.
Vaikka tukholmalaisen Greta Thunbergin ja paimentyttö Liisa Eerikintyttären elinympäristöt ovat täysin erilaiset, voi heidän toiminnassansa nähdä samoja piirteitä ja ratkaisuja. Molemmat nuoret kokivat syyllisyyttä ja ahdistusta sen hetkisestä maailmanmenosta, tekivät henkilökohtaisen parannuksen tai elämäntapojen muutoksen sekä ryhtyivät pelottomasti toimimaan tilanteen muuttamiseksi. Molemmat asettivat korkeampia tavoitteita, pyrkivät elämään oikein, kilvoittelevat ja kieltäytyivät synnillisestä elämästä tai kulutushysteriasta.
Sekä Liisa Eerikintyttären että Greta Thunbergin sanomissa on molemmissa vahva moraalinen, oikein tekemisen ja elämisen tavoite. Nämä nuorten naisten synnyttämät liikkeet, ovat eräänlaisia yhteiskunnallisia ryhtiliikkeitä, ja ikään kuin yhteisiä suunnantarkistuksia, jotka herättävät kysymyksen, mihin me oikeastaan olemme yksilönä, yhteisönä ja yhteiskuntana matkalla? Molemmat myös haastavat yksilöitä pohtimaan omia valintojaan ja sitä, olemmeko matkalla kohti jotakin synkkää ja pelottavaa vai kohti parempaa, puhtaampaa ja kirkkaampaa tulevaisuutta?
Greta Thunbergin ja Liisa Eerikintyttären toiminta on myös jakanut ihmisten mielipiteitä kahtia. Ilmastoaktivistit ovat saaneet kritiikkiä niin sanotuilta ilmastoskeptiokoilta, jotka kieltävät tai suhtautuvat epäillen ilmastonmuutokseen. He eivät näin ollen myöskään koe tarpeellisiksi muuttaa yhteiskuntaa tai omia elintapojaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Hyvin samankaltainen vastakkainasettelu tapahtui myös Liisa Eerikintyttären aikana. Varhaisen herätysliikkeen leviämisen myötä ihmiset jakaantuivat ns. herännäisiin ja suruttomiin. Herännäiset olivat käyneet läpi henkilökohtaisen hengellisen kokemuksen ja he tekivät parannuksen ja elämäntapamuutoksen aikaisemmasta synnillisistä tavoistansa. Herännäiset kokoontuivat, jakoivat ja sanallistivat kokemuksiaan yhdessä ja heränneistä muodostui tiivis yhteisö.
Herännäisten kokemusyhteisön vastaparina olivat ns. suruttomat, jotka eivät olleet havainneet oman hengellisen tilanteensa rappiota ja he elivät ”suruttomina” piittaamatta parannuksenteosta tai heitä tulevaisuudessa mahdollisesti odottavasta kadotustuomiosta. Herännäisten ja suruttomien välille syntyi paikoin voimakasta vastakkainasettelua ja leimaamista. Tämän voi huomata tarkastelemalla aikalaisten laatimia arkkiveisuja.
Samoin kuin Greta Thunbergin aktivismi, kiinnitti myös herännäisten toiminta aikalaisten huomiota. Thunbergin puheita, matkustamista ja kannanottoja on voinut seurata reaaliaikaisesti ja maailmanlaajuisesti. Tämä ei tietenkään ollut mahdollista 1700-luvun kontekstissa, mutta hämmästyttävän nopeasti tieto kuitenkin kulki esimodernissa maaseutuyhteisössä. Uutiset matkustivat niin ihmisten mukana, mutta myös erilaisina pienpainatteina. Arkkiveisut toimivat aikansa massamediana kansan parissa jo 1700-luvun jälkipuoliskolla. Herätyskokemuksista syntyi lauluja, joista suosituimpia välitettiin painettuina edullisina arkkeina pitäjästä toiseen. Herätyskokemukset toistuivatkin varsin samankaltaisina ajasta ja paikasta riippumatta.
Usein herätyksen syttyessä ja laajentuessa keskeisinä toimijoina olivat juuri nuoret naiset, kuten merikarvialainen Anna Rogel (1751–1784) tai oriveteläinen Maria Kääkky. Monet herätyksen keskeiset naistoimijat ovat myös sittemmin unohtuneet, kun toiminta vakiintui ja johtohahmoiksi nousivat miehet. Tärkeää näille naisille on ollut kuitenkin yhteisen tietoisuuden luominen ja yhdessä toimiminen niiden ajatusten puolesta, jonka he ovat kulloinkin ovat kokeneet oikeaksi ja ajankohtaiseksi.
Nuoret naiset ovat esittäneet ratkaisuja, toimintamahdollisuuksia ja muuttaneet yhteisönsä suuntaa. Vaikka ahdistus ja pelko kadotuksesta ovat vaihtuneet pelkoon maapallon ekosysteemin tuhoutumisesta ja ilmastoahdistukseen, ovat nuoret naiset saaneet omalla esimerkillä massat liikkumaan ja toimimaan yhteisten tavoitteiden ja muutoksen puolesta.
Onneksi historia voi toistaa itseään.
Kirjallisuus:
Pihkala, Panu: Ilmastoahdistus ja sen kanssa eläminen, MIELI Suomen Mielenterveys ry. 2019.
Sulkunen, Irma: Liisa Eerikintytär ja hurmosliikkeet 1700 – 1800-luvulla. Gaudeamus 1999.
Sulkunen, Irma: Liisa Erikintytär. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997– (viitattu 18.12.2019)
Sulkunen, Irma: Rogel, Anna. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997– (viitattu 18.12.2019)
Viitaniemi, Ella: Muurarimestari Kustaa Stenman ja katumaton maailma. Teoksessa Annola, Kivimäki & Malinen. Eletty historia:Kokemus näkökulmana menneisyyteen. Vastapaino 2019.
Ylen uutisarkisto, Greta Thunbergin toimintaa koskevat uutiset
Kommentit