Mihin tarvitaan klassista sivistystä? - Vetoomus ja julkilausuma

Historian muusaa esittävä fresko, johon liitetty teksti: "Mihin tarvitaan klassista sivistystä? Vetoomus ja julkilausuma"
Historian muusa, Ostia antica. Kuva Ville Vuolanto.

Mihin tarvitaan klassista sivistystä?
Vetoomus ja julkilausuma

Pitääkö suomalaisissa yliopistoissa opettaa latinaa, klassista kreikkaa ja antiikin historiaa? Trivium, Tampereen yliopiston antiikin, keskiajan ja uuden ajan alun tutkimuskeskus, on huolestuneena seurannut keskustelua Turun ja Oulun yliopistojen aikeista lakkauttaa latinan ja kreikan kielten pysyviä opetusvirkoja. Näiden päätösten kerrannaisvaikutukset ulottuvat laajalle, eikä näitä voi arvioida yksin kyseisten oppialojen tutkintomäärillä, ei edes niissä tehtävällä korkealaatuisen kielen- ja kirjallisuudentutkimuksen volyymilla.

Klassisten kielten ja kirjallisuuden tutkimus, opetus ja osaaminen on perusedellytys koko antiikin- ja keskiajantutkimuksen laajalle ja kansainvälisesti korkeatasoiselle kentälle. Historia, arkeologia, kirjallisuudentutkimus, teologia, filosofia, kielentutkimus ja oikeustiede ovat kaikki riippuvaisia korkealaatuisesta vanhojen kielten osaamisesta.

Vastaavasti, uudella ajalla aina 1800-luvulle asti on klassisilla kielillä tuotettu paljon tutkimuksen kannalta keskeistä materiaalia ympäri Eurooppaa, myös Suomessa. Kaikkien näiden aikakausien alkuperäislähteiden tutkimus vaatii klassisten kielten hallintaa. Varhaisen historian jatkuva tarkoitushakuinen hyväksikäyttö julkisessa puheessa vaatii vastavoimakseen vankkoja, alkuperäislähteisiin perustuvia tieteellisiä tutkimuksia ja julkisia puheenvuoroja.

On surullista, kuinka yliopistot päätyvät toisistaan riippumatta samankaltaisiin ratkaisuihin, ja leikkaavat resursseja, rahanjakomalleja seuraten, ’huonommin tuottavilta’ oppialoilta. Kuitenkin laaja-alainen sivistys ja koulutus on kaiken uuden luomisen ja tuottavan toiminnan pohjalla. Klassiset kielet ja antiikin kulttuuri ovat myös kiistämättä länsimaisen kulttuurin perusta. Sivistyksen arvoa yhteiskunnalle on vaikea konkreettisesti laskea euroissa, mutta sen rapautumisen huomaa kyllä – myös taloudellisesti.

Tässä tilanteessa vetoamme eri yliopistoihin, jotta niistä löytyisi nyt malttia tarkastella ratkaisujaan laajemmassa perspektiivissä niin, että klassisten kielten opetuksen tulevaisuus turvattaisiin.

Viimekätinen vastuu on kuitenkin Opetus- ja kulttuuriministeriöllä: sen tulisi tarkistaa rahanjakomallejaan niin, ettei yksittäisten yliopistojen talouslaskelmointi ikään kuin sivutuotteena uhkaa lopettaa kokonaisia tutkimusaloja Suomesta.

Trivium, Tampereen yliopiston antiikin, keskiajan ja uuden ajan alun tutkimuskeskus