Tiina Miettinen
Tampereen yliopisto
”A long time ago in a galaxy far, far away…”
Galaksi saattaa olla kaukana, mutta kaikki sen tarinat ovat moneen kertaan kierrätettyjä. Yhdysvaltalaisen George Lucasin 1970-luvulla luoma ja yhdeksän osaiseksi laajentunut Star Wars -elokuvasaaga ammentaa kansansaduista, kreikan mytologiasta, Raamatusta, Brittein saarten historiasta sekä 1800-luvun romantiikan muokkaamasta historianäkemyksestä. Elokuvien suosion salaisuus on kaavamaisissa tarinoissa, joita on kerrottu linnoissa ja savupirteissä vuosisadasta toiseen. George Lucasin mukaan elokuvat kertovat Skywalker-suvun saagan, joten on syytä tarkastella elokuvissa esiin tuotua näkemystä käsitteestä nimeltä ”suku”.
Kaukaisessa galaksissa vallitsee vankka lineaarinen sukukäsitys, joka kehittyi Euroopassa 1500- ja 1600-lukujen kuluessa. Viimeisimmässä elokuvassa ylhäisestä sukutaustastaan tietämättömältä sankaritar Reyltä tivataan parillakin planeetalla sukunimeä. Hänellä sitä ei ole, mikä tuntuu olevan häpeä. Galaksin eliitin muodostavat jalosukuiset, jotka erottuvat planeettojen suvuttomasta rahvaasta: päähenkilöt ovat pitkiä, kauniita ja rohkeita. Heillä on lisäksi verenperintönä mystinen Voima.
Skywalkerien sukutarinaa voi verrata vaikkapa Englannin Tudoreihin tai Ruotsin aateliseen de la Gardie-sukuun – ja varsinkin siihen, miten he itse määrittivät oman sukunsa. Kuten alla olevassa kuvayhdistelmässä, hyvän ja pahan taistelu on otettu osaksi suvun historiaa. Elokuvajuliste käyttää samoja asetelmia kuin Tudoreista maalattu allegoria 1500-luvun alusta. Keskiössä on ydinperhe, jolla on rooli hyvien ja pahojen voimien välisessä kamppailussa. Kuvaparissa vasemmalla enkelin yhdistämät Henrik VII Tudor ja Elisabet York lapsineen. Taustalla Pyhä Yrjö kamppailee lohikäärmeen kanssa. Teltat viittaavat käytyyn sisällissotaan Lancasterien ja Yorkine välillä. Elokuvajulisteessa Skywalkerin perheen Pimeälle puolelle siirtynyt isä Anakin eli Darth Vader ja tämän lapset Luke Leia sekä vävy Han Solo käyvät hyvän ja pahan taistelua.
Esiosissa I-III kerrotaan Skywalker-suvun kantavanhempien tarina. Nuori Anakin elää äitinsä Shmin kanssa erämaassa. Myyttisen tarinan mukaan poika olisi saanut alkunsa neitseellisesti Voimasta, mikä takaa pojalle yliluonnollisia kykyjä. Ruhtinaallisissa suvuissa oman sukulinjan kantaisien liittäminen osaksi mytologiaa kuului asiaan jo 1500-luvulla. Hallitsijan valta tuli Jumalalta, joten Euroopan hallitsijat johtivat sukujuurensa Raamatun Nooan poikiin ja Aatamiin asti. Jumalallinen valta siis kulki kuninkaallisissa suvuissa verenperintönä, samoin kuin mystinen Voima Skywalkerien ja Palpatinien veressä.
Star Wars-saagassa naisten tehtävä on tukea miehiä, ja vaalia patrilineaarisen suvun mainetta ja jatkuvuutta. Padmé Amidalan, Leian ja Reyn osa on kärsiä, ja siivota Skywalker-suvun miesten jälkiä. He sovittelevat ja rauhoittelevat levottomia miehiä. Sankarittaret ovat kaikki neitseellisen puhtaita ja jalosukuisia. Epämääräinen seikkailija voi saada omakseen prinsessan, mutta seikkailijatar ei kelpaa jalosukuisen miehen vaimoksi. Ei sen paremmin galaksissa kuin uuden ajan alun Euroopassa.
Voimasta alkunsa saanut Anakin Skywalker avioitui Naboon kuningattaren Padmé Amidalan kanssa. Heistä tuli Skywalker-suvun kantavanhemmat. Ainoa poika Luke liittyi Voimaa palvelevaan jediritarikuntaan, joten kaksoissisaren Leian ja Han Solon poika Ben oli enonsa vallanperijä. Prinsessa Leian omakseen saanut salakuljettaja Han Solo vertautuu vaikkapa Ponce d’Escouperieen (1520–1585). Tämä oli kauppiaan poikaan Ranskasta, joka jäi ruotsalaisten sotavangiksi. Älynsä ja taitavuutensa ansiosta mies nousi kuninkaan lähipiiriin. Ponce otti nimekseen Pontus de la Gardie, ja sai puolisokseen Juhana III:n aviottoman tyttären Sofia Gyllenheimin. Siis lähes prinsessan.
Vaikeat ja tuhoisat isäsuhteet leimaavat Skywalkerien miehiä, mikä sekin korostaa elokuvien patrilineaarista sukukäsitystä. Voisi jopa kysyä, johtuiko Ben Solon epävarmuus ja kipuilu siitä, että hän oli isälinjaisesti mitätöntä Solo-sukua? Suvuton neito Rey sen sijaan osoittautuu viimeisessä elokuvassa keisari Palpatinen pojantyttäreksi, mikä selittää hänen poikkeuksellisen kykynsä käyttää Voimaa. Se on tullut hänelle verenperintönä suoraa isälinjaa toisin kuin Pimeälle puolelle langenneella Ben Sololla.
Keisari Palpatine tarjoaa pojantyttärensä Reyn kättä Kylo Renille eli Ben Sololle, mutta neito kieltäytyy. Miehet ovat Voiman Pimeällä puolella: he ovat pahoja ja vääräuskoisia. Koska Rey on isälinjaisesti Palpatine ja Ben Solo vallasta syöstyjen hallitsijoiden jälkeläinen, niin liitto heidän välillään olisi ihanteellinen. Torjuttu sulhanen suostuttelee vastahakoista neitoa vedoten sukuperimään: “You have his power. You’re his granddaughter. You’re a Palpatine. My mother was the daughter of Vader. Your father was the son of the Emperor. What Palpatine doesn’t know is that we’re a dyad in the Force, Rey. Two that are one.”
Rey pysyy lujana periaatteelleen puolustaa Tasavaltaa ja Voiman valoista puolta, vaikka tuntee vetoa sulhaskandidaattia kohtaan. Marttyyrin kruunu on siten ansaittu. Rey on kuin walesilaisten tarinoiden Pyhä Ursula, kristitty kuninkaantytär, joka kieltäytyi avioliitosta pakanakuninkaan kanssa. Yhden version mukaan Ursulaa syvästi rakastanut sulhanenkin kääntyi lopulta kristityksi ja uhrasi itsensä marttyyrinä.
Valtakuntia repiviä sisällissotia voitiin rauhoittaa poliittisilla avioliitoilla. Englannissa Yorkien ja Lancasterien kannattajien välillä käytiin vuosina 1455–1485 verinen valtakamppailu. Kuninkaaksi nousi vähäiseen aatelissukuun luettu Henrik VII Tudor, jota Lancasterien kannattajat tukivat. Henrik piti itseään profetioissa mainittuna uudestisyntyneenä Cadwallanderina, joka oli palannut yhdistämään kansaansa. Hän solmi avioliiton York-sukuisen kuninkaan Edvard IV:n tyttären Elisabetin kanssa, mikä turvasi valtakunnan yhtenäisyyden. Henrik Tudor olisi voinut perustella morsiamelleen järkiavioliittoa samoin kuin Kylo Ren: ”We´re dyad in Force.”
Skywalkerien saagan lopussa puhdassydäminen Rey selviytyy voittajaksi ja ottaa sukunimekseen Skywalker. Olihan hänellä ollut oppi-isänä ja tukena jedimestari Luke Skywalker. Loppuratkaisun, jossa ei synny perinteistä ydinperhettä, voi nähdä modernina – jos niin haluaa. Jokainen aikakausi valikoi niin taruista kuin historiastakin sopivaksi katsomansa ainekset. Pyhän Ursulan on arveltu pohjautuvan Artemis-jumalattereen tai karhujumalattareen. Pohjoisen kansat uskoivat, että naisen ja voimaan yhdistetyn karhun liitosta saattoi saada alkunsa mahtava hallitsijasuku. Skywalkerien sukusaagan yhdeksäs osa päätyykin takaisin alkuun: Jäljellä on vain neitsyt ja Voima keskellä erämaata.
“A thousand generations live in you now. But this is your fight,” (Luke Skywalker)
Lähteet:
Miettinen, Tiina: Juuria ja juurettomia. Suomalaiset ja suku keskiajalta 2000-luvulle. Atena 2019.
George of Monmouth: History of the Kings of Britain (Toim. Aaron Thompson). Cambridge 1999.
Tähtien sota (Episodi IV – Uusi toivo) 1977
Imperiumin vastaisku 1980
Jedin Paluu 1983
Episodi I – Pimeä uhka 1999
Episodi II – Kloonien hyökkäys 2002
Episodi III – Sithin kosto 2005
Episodi VII – The Force Awakens 2015
Episodi VIII – The Last Jedi 2017
Episodi IX – The Rise of Skywalker 2019
Kommentit