Keisarillisen Rooman poliittinen järjestelmä keskittyi vahvasti keisarin henkilöön. Poikkeuksen tekivät kuitenkin Severusten dynastia, joka hallitsi Roomaa vuosina 193–235. Tuolloin keisarin naispuoliset sukulaiset – puolisot, äidit ja isoäidit – saavuttivat merkittävän julkisen aseman. Kuuluisin keisarinna lienee Julia Domna, keisari Septimius Severuksen (193–211) vaimo ja keisari Caracallan (211–217) äiti. Domna muistetaan ahkerasta esiintymisestään keisarin rinnalla, filosofisen ja taiteellisen kulttuuripiirin keskushenkilönä ja hallinnollisena avustajana poikansa Caracallan hovissa. Suvun valta-asema joutui sittemmin useasti vaakalaudalle, mutta keisarinna Domnan rikas ja vaikutusvaltainen sisar Julia Maesa tyttärineen onnistui kerta toisensa jälkeen vakauttamaan olot ja säilyttämään valtaistuimen suvun hallussa. Maesan vanhempi tytär Julia Soaemias hallitsi ensin poikansa Elagabaluksen (218–222) taustatukena, kunnes keisarin kultti-elämän uudistushanke epäonnistui ja hänet syöstiin vallasta. Keisarinna Maesa järjestikin tällöin toisen tyttärensä Julia Mamaean hallitsemaan nuoren poikansa Aleksanteri Severuksen (222–235) kanssa. Hän oli Severusten viimeinen keisari, mutta hallinnosta kehkeytyi melko onnistunut ja viimeinen rauhallinen periodi ennen levotonta ja armeijan hallitsemaa kriisikautta. Äiti ja keisarinna Julia Mamaea vaikutti erittäin vahvasti poikansa taustalla, ja itse asiassa Aleksanteri Severus tultiin tuntemaan epiteetillä Mamaea Augustan poika. Roomalaisessa järjestelmässä nimi ja asema määrittyivät isän mukaan ja patrilineaarisuus kerrottiin jo henkilön nimessä (patronyymit). Severusten viimeinen keisari identifioitiin kuitenkin vahvasti myös äitinsä – ja isoäitinsä – kautta.
Kuva: Wikimedia Commons
Julia Mamaea oli vaurasta kuninkaallista sukujuurta nykyisen Syyrian alueelta Emesasta. Perheen miehet pitivät hallussaan isältä pojalle periytyvää paikallisen auringonkultin pappisvirkaa. Näin Mamaean suku saattoi nauttia eri puolilta valtakuntaa jumaluudelle virtaavista lahjoituksista ja rikkauksista. Mamaean äidin, Julia Maesan, kerrotaan edelleen kartuttaneen muutenkin jo mittavaa omaisuutta. Kuitenkin Mamaea itse oli tunnetuin varallisuudestaan ja ehtymättömästä kiinnostuksestaan rikkauksiin. Aikalaiskirjailijat kuvailevat, että suoranainen ahneus ajoi Mamaeaa hankkimaan varallisuutta ja että keisarinnalla oli erityinen himo kerätä kultaa omistukseensa. Tietysti ahneudella oli hintansa, ja sen kerrotaan hämärtäneen hänen muutoin hyvää arvostelukykyä. Kun keisarinnan olisi pitänyt palkita sotilaita ja käyttää varoja heidän tyytyväisyytensä varmistamiseksi, keisarinna pitikin saituuksissaan kaiken itsellään. Mies-kirjailijat antavat keisarinnan luonteesta melko yksipuolisen kuvan – hän on ahneuden turmelema.
Sen sijaan epigrafisen ja numismaattisen aineiston perusteella Mamaea oli monipuolinen yhteiskunnallinen toimija. Augusta kunniatittelin lisäksi hän saavutti kunnianimet ’sotaleirien ja armeijan äiti’. Historioitsija Mary Boatwright analysoi tuoreessa teoksessaan, että Mamaean toiminta ja sotaisat kunnianimet puhuvat sen puolesta, että nämä piirteet alkoivat tulla aiempaa yleisemmin hyväksytyiksi keisarinnan julkisuuskuvassa. Lisäksi Mamaean nimiin omistettiin julkisia rakennuksia, mikä kertoo hänen kenties kustantaneen niitä keisarillisin varoin. Tätinsä Julia Domnan tapaan hän piti yhteyttä aikansa filosofeihin ja oppineisiin.
Aleksanteri Severus on kenties yksi ylistetyimmistä Rooman keisareista. Historioitsija ja valtiomies Dion Kassios, Severusten aikainen moninkertainen konsuli, kertoo Aleksanterin olleen huolehtivainen hallitsija. Kaiken lähtökohtana oli erinomainen ja monipuolinen kasvatus ja koulutus, jonka äiti suunnitteli ja hankki pojalleen. Tässä suhteessa aikalaiset antavat Julia Mamaealle tunnustusta. Niin ikään aikalaishistorioitsija Herodianos kuvailee Aleksanteri Severuksen olleen luonteeltaan lempeä ja sivistynyt ja – kuten kävi ilmi pojan varttuessa aikuiseksi – hän osoittautui taipuvaiseksi hyväntahtoisuuteen. Hän ei murhauttanut ja vainonnut kilpailijoitaan, ja ankaran tuomioin saaneitakin hän armahti osoittaen näin keisarillista clementia-hyvettä. Myös hänen jälkimaineensa on erinomainen, mikä on poikkeuksellista 200-luvun lukuisien keisarien kirjavassa joukossa.
Keisarielämäkerta Historia Augustan yksityiskohtainen kuvaus Aleksanteri Severuksesta puhuttelee häntä ’mitä parhaimmaksi keisariksi’, imperator optimus. Hän näyttää olleen hyvä kaikessa mihin ryhtyi: keisari urheili, kirjoitti, osoitti taiteellista lahjakkuutta ja ennen kaikkea sääti oikeudenmukaisesti lakeja ja tuomitsi viisaasti. Lainsäädäntöön ja tuomiovaltaan paneutuminen olikin keisarin viisaan äidin keino saada pojan arki täyttymään tärkeillä ja kunniallisilla askareilla, sen sijaan että tämä olisi antanut hovin mielistelijöiden johdatella itsensä paheisiin ja skandaaleihin. Keisarin identiteetti näyttää olleen julkisuudessa sidottu hänen taustalla vaikuttaviin äitiin ja osittain myös isoäiti Julia Maesaan. Häntä kutsuttiinkin Julia Mamaean pojaksi ja Julia Maesan tyttärenpojaksi. Piirtokirjoitukset tukevat imagoa äitinsä ja isoäitinsä hallitsemasta poika-keisarista (AE 1912, 155). Aleksanteri Severuksen omaa luonnetta kehutaan myönteisin arvioin, mutta lähdeaineistossa korostuu ilman muuta äidin ja isoäidin panos hänen muokkaamisessaan ihanteelliseksi hallitsijaksi. Poika-keisari ja tämän julkisuuskuva olivat heidän luomuksiaan.
Välittömästi poikansa valtaannousun jälkeen Julia Mamaeaa alettiin kutsua perinteisellä Augusta-kunnianimellä. Titulatuuri antoi keisarinnalle tunnustetun ja legitiimin aseman hovissa. Aiempien keisarinnojen tapaan Mamaeaa kutsuttiin myös nimityksillä ’isänmaan äiti’ ja ’senaatin äiti’. Eräässä Daakian provinssista löydetyssä piirtokirjoituksessa häntä kutsutaan ’koko asutun maan valtiatar’-epiteetillä (CIL III, 7970). Tämä asettaa keisarinnan poliittisen ja kulttuurisen aatemaailman keskiöön, jota hän näyttää suvereenisti hallinneen. Ja kuten taivaalle mahtuu vain yksi aurinko, Mamaean mielestä Roomaan mahtui kiistatta vain yksi keisarinna. Niinpä Aleksanteri Severuksen nuoresta vaimosta ei ollut kilpailemaan hänen kanssaan kunniasta ja arvostuksesta. Keisarinna Sallustia Orbiana sai lähteä maanpakoon jo vuoden 225 jälkeen, vaikka liitto oli aikalaisten mukaan onnistunut ja nuoripari omistautunut toisilleen. Mamaea vahvisti lisää asemaansa lyöttämällä rahoja, joissa hän esiintyy voimakkaiden Juno tai Vesta jumalattarien rinnalla. Näin Julia Mamaea viestitti olevansa horjumaton, traditioon nojaava ja Rooman valtion jatkuvuuden turvaaja. Tutkija Clare Rowanin mukaan nämä perinteiset jumalattaret esiintyvätkin reilusti yli puolessa keisarinnan lyöttämistä rahoista – suuri volyymi kertoo keisarillisen politiikan painotuksesta.
Antiikin historiantutkija ja roomalaisen taiteen tuntija Natalie B. Kampen on todennut, että Severusten aikaan vallitsi erityisen salliva ja tasa-arvoinen ilmapiiri, jonka piirteitä voidaan jäljittää aikakauden taiteessa ja kulttuurissa. Sukupuolten nähtiin täydentävän toinen tosiaan muutoin vahvan patriarkaalisessa yhteiskunnassa, ja sukupuolijärjestelmän hierarkkiset rajat olivat liukuvampia ja epäselvempiä. Keisarillisten naisten toiminta voidaan nähdä tätä taustaa vasten.
Severus-suku rakensi monivaiheisen dynastian, jonka jatkuvuuden ja julkisen kuvan luomisessa suvun naisten panos oli korvaamaton ja arvostettu. Julia Mamaea polveutui kuninkaallisesta suvusta, hän oli saanut hyvän koulutuksen ja monien vuosien kokemuksen hovin elämästä ja julkisuudesta. Mittava omaisuus takasi mahdollisuudet toiminnalle ja vaikutusvallalle. Lähdeaineisto kuvaa Julia Mamaean harkitsevana ja neuvokkaana; hänessä oli nykytermein sanottuna johtaja-ainesta. Jälkimaine sekä moittii että antaa tunnustusta: toisaalta keisarinna oli hillittömän ahne ja saita, mutta toisaalta hänet kuvataan sivistyneenä ja aikaansaavana yhteiskunnallisena toimijana, joka jätti jälkeensä muiston oikeudenmukaisesta ja toimivasta hallinnosta. Mamaea oli Juno tai Vesta jumalattaren kaltainen vakaa tukipylväs, johon koko valtio saattoi nojata. Lisäksi hän kasvatti hallitsijan, joka tunnetaan yhtenä Rooman parhaimmista keisareista. Rooman keisarin valtaistuin oli 200-luvulla yhä tuulisempi paikka. Julia Mamaean julkinen toiminta kertoo kuitenkin loistavasta onnistumisesta vallan huipulla.
Outi Sihvonen
Kirjoittaja on tutkinut väitöstyössään The Vestal Virgins and Power: Tradition and Change in Third Century Rome 200-luvun Vestan kultin papitarten vaikutusvaltaa ja yhteiskunnallista näkyvyyttä. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1670-9
Tekstissä suluissa ilmoitetut vuosiluvut ovat hallintovuosia.
Lyhenteet:
AE L’Année Épigraphique
CIL Corpus Inscriptionum Latinarum
RIC Roman Imperial Coinage vol. IV
Kirjallisuutta:
Boatwright Mary T., Imperial Women of Rome: Power, Gender, Context. Oxford, New York, Oxford University Press 2021.
Kampen Natalie B., ‘Omphale and the instability of gender’ teoksessa Kampen – Bergman (ed.) Sexuality in ancient art: Near East, Egypt, Greece, and Italy. Cambridge, Cambridge University Press, 1996, 233-246.
Rowan Clare, ‘The Public Image of the Severan Women’ Papers of the British School at Rome, 79, 2011, 241-273.