Yhdysvaltain perustamisen 250-vuotisjuhlan lähestyessä tämän vuoden heinäkuussa kolonialismin perintö on noussut jälleen keskustelun aiheeksi maassa. Myös Valkoisen talon pihalle pystytetty patsas on osa aiheesta käytävää kulttuurisotaa. Kolumbusta on pitkään juhlittu Yhdysvalloissa suurena sankarina, mutta nykyään hänen perintönsä on kiistanalainen. Mutta miten lähes 300 vuotta ennen Yhdysvaltain itsenäistymistä elänyt Espanjan kruunulle työskennellyt italialainen merenkävijä tähän kaikkeen oikein liittyy?
Kristoffer Kolumbus saapui laivoineen ja miehistöineen Karibian meren saaristoon lokakuussa 1492, ja perusti saman vuoden joulukuussa Espanjan ensimmäisen siirtokunnan Hispaniolaksi nimeämälleen saarelle, jolla nykyisin sijaitsevat Haitin ja Dominikaanisen tasavallan valtiot. Löytämisestä ei toki voida puhua, sillä saarella asui jo ennestään taino-, ciguayo- ja macorix-alkuperäiskansoihin kuuluneita ihmisiä, joilla oli myös saarelle omia nimiään, kuten Haiti tai Quisqeya.
Tainot ottivat espanjalaiset ystävällisesti vastaan, mutta saapuessaan saarelle toisella matkallaan 1493 Kolumbus alkoi vaatia heiltä veroa ja pakkotyösuoritteita Espanjan kruunulle aloittaen näin Amerikoiden haltuunoton ja alkueräiskansojen alistamisen. Kolumbus myös syyllistyi moniin julmuuksiin pakottaakseen tainot tottelemaan.
Espanjalaisten valloitus käynnisti myös alkuperäiskansojen joukkotuhon, jonka myötä Hispaniolan alkuperäiskansat käytännössä hävisivät ja sulautuivat valkoiseen sekä orjina saarelle tuotuun afrikkalaiseen väestöön 1500-luvun puoliväliin mennessä. Eurooppalaisten tuomat alkuperäiskansoille ennestään tuntemattomat taudit aiheuttivat paljon tuhoa, mutta eivät selitä valtavaa kuolleisuutta kokonaan. Myös espanjalaisten julmuudet, kova työ ankarissa olosuhteissa sekä useat espanjalaisten ja tainojen väliset sodat olivat isossa roolissa. Tätä valtavaa väestötuhoa onkin luonnehdittu kansanmurhaksi, joskin termin käytöstä on myös kiistelty.
Karibian saarilta espanjalaiset jatkoivat mantereelle ja valloittivat ainakin nimellisesti suuren osan Amerikoista 1500-luvun puoliväliin mennessä hyödyntäen jo Hispaniolalla käytettyjä metodeja. Seurauksena oli kaikkialla alkuperäiskansojen väestökato, vaikka monet kansat selvisivätkin ja ovat elinvoimaisia vielä tänäkin päivänä. Myöhemmin Amerikkoihin, tai Länsi-Intiaan, kuten aluetta tuolloin kutsuttiin, alkoi saapua myös muita eurooppalaisia, jotka perustivat sinne omia siirtokuntiaan ja valloittivat maita alkuperäiskansoilta. 1700-luvulla valtaosa niin Pohjois- kuin Etelä-Amerikastakin oli eurooppalaisten imperiumien hallussa, osa alueista tosin vain nimellisesti.
Amerikan mantereen eurooppalaisen siirtomaavallan purkautuminen alkoi Yhdysvalloista, joka julistautui itsenäiseksi brittiläisestä imperiumista 4.7.1776 ja varmisti itsenäisyytensä vuonna 1783 päättyneessä vapaussodassa. Kyseessä ei kuitenkaan ollut kolonisoitujen alkuperäiskansojen vapautuminen siirtomaavallan alta, vaan asutuskolonialistien irrottautuminen emämaastaan. Pian itsenäistymisensä jälkeen Yhdysvallat alkoikin levittäytyä länteen riistäen alueella asuvien alkuperäiskansojen maat.
Englantilaiset siirtolaiset harjoittivat Pohjois-Amerikassa asutuskolonialismia, ja Yhdysvallat jatkoi tätä itsenäistymisensä jälkeen. Asutuskolonialismi (settler colonialism) on yksi kolonialismin muoto, jossa asuttajat pyrkivät korvaamaan alkuperäiskansat ja ottamaan haltuunsa näiden maat. Se eroaa esimerkiksi Espanjan harjoittamasta kolonialismista, jossa alkuperäiskansat haluttiin valjastaa työvoimaksi, eikä tavoitteena ollut heidän hävittämisensä tai siirtämisensä pois, vaikka he Espanjan valloitusten seurauksena kokivatkin suuren väestökadon.
Historiantutkija Patrick Wolfen (1949–2016) mukaan asutuskolonialismi ei ole yksittäinen tapahtuma vaan rakenne, ja sitä ohjaa eliminoinnin logiikka. Tavoitteena on työntää pois tai tappaa alueen alkuperäiskansat ja ottaa maat asuttajien haltuun. Wolfe toteaakin, että asutuskolonialismista puhuttaessa on keskusteltava myös kansanmurhasta. Asutuskolonialistit pyrkivät myös tekemään siitä pysyvää muokkaamalla siirtokunnat lähtömaidensa kaltaisiksi.
Asutuskolonialismia on usein perusteltu niin sanotulla tyhjän maan periaatteella (terra nullius), joka on lainopillista fiktiota. Tosiasiassa kolonisoidut maat eivät juuri koskaan olleet tyhjiä vaan niillä asui lukuisia kansoja. Toinen peruste on ollut se, että maata asuttaneet kansat eivät olleet sivistyneitä eivätkä osanneet hyödyntää maata yhtä tehokkaasti kuin sivistyneet eurooppalaiset. Lisäksi heillä ei ajateltu edes olevan maanomistuksen käsitettä, joten he eivät sitä voineet omistaa. Nämäkään perustelut eivät kestä tarkempaa tarkastelua.
Asutuskolonialismin ominaispiirre on myös se, että se ei lopu asuttajien julistaessa maan itsenäiseksi emämaan alta. Tämä näkyy myös Yhdysvalloissa. Asutuskolonialistiset rakenteet ovat yhä olemassa, eikä todellista dekolonisaatiota ole tapahtunut. Alueen alkuperäiskansat sekä Afrikasta tuotujen orjien jälkeläiset ovat edelleen monella tapaa syrjittyjä ja marginalisoituja väestöryhmiä. Aito dekolonisaatio vaatisi menneiden vääryyksien tunnustamista ja korjaamista. Se tarkoittaa sortavien rakenteiden purkamista, hyvityksiä ja maiden palauttamisia alkuperäiskansojen hallintaan.
Ja nyt pääsemme takaisin Kristoffer Kolumbukseen. Ristiriitainen suhtautuminen hänen perintöönsä nimittäin kuvastaa hyvin sitä, miten kolonialismin haavat ovat yhä näkyvissä ja sen vääryydet käsittelemättä Yhdysvalloissa. Valkoisille yhdysvaltalaisille Kolumbus on perinteisesti ollut suuri sankari, Amerikan löytäjä, joka aloitti kehityksen, joka huipentui Yhdysvaltain täyttäessä niin sanotun kutsumuskohtalonsa (Manifest Destiny) ja levittäytyessä halki Pohjois-Amerikan mantereen. Hänen merkityksestään kertoo se, että The Washington Postin mukaan Yhdysvalloista löytyy yli 6000 Kolumbuksen mukaan nimettyä paikkaa. Suurelle osalle yhdysvaltalaisista hän on yhä sankari, vaikka myös kriittiset äänet ovat lisääntyneet.
Yhä useammille Kolumbus ei ole sankari vaan mies, joka käynnisti Amerikan valloituksen ja alkuperäiskansojen joukkotuhon. Erityisesti Amerikan mantereen alkuperäiskansoille hän on julma kansanmurhaaja, joka aloitti heidän sortamisensa, riistämisensä ja murhaamisensa sekä heidän maidensa ryöstämisen. Monille afrikkalaisamerikkalaisille hän puolestaan on osaltaan vastuussa transatlanttisesta orjakaupasta, jossa noin 12 miljoonaa ihmistä kuljetettiin Afrikasta Amerikan mantereelle orjuuteen. Kolumbus ei itse tätä aloittanut, mutta ensimmäiset orjat tuotiin Karibian saarille jo 1501, alle kymmen vuotta hänen saapumisensa jälkeen. Myös kasvava joukko erityisesti nuoria liberaaleja ja vasemmistolaisia eurooppalaisten jälkeläisiä yhtyy näihin mielipiteisiin.
Donald Trump tiesi hyvin, mitä teki pystyttäessään jo kerran kaadetun patsaan Valkoisen talon pihalle. Oli selvää, että se jakaisi mielipiteitä ja aiheuttaisi kiivastakin keskustelua. Trumpin kannattajille se merkitsi sankarin kunnianpalautusta, kun taas ainakin osalle hänen poliittisista vastustajistaan sekä alkuperäiskansoille ja afrikkalaisamerikkalaisille se tarkoitti haavojen repimistä auki, vaikka ne eivät ole edes koskaan umpeutuneet.
Lauri Uusitalo
FT, tutkija, Tampereen yliopisto
Käytetty kirjallisuus
Wolfe, Patrick (2006). ”Settler colonialism and the elimination of the native.” Journal of Genocide Research 8(4), 387–409.