Hauhon pitäjänkokous joutui elokuussa 1821 ratkomaan perin erikoista ja hankalaa tapausta. Muutamaa päivää aikaisemmin oli sattunut kirkonkylässä poikkeuksellinen tapaus. Mieleltään epävakaan (sinnesvag) Liisa Vibergin mökkiin oli hylätty tyttövauva, jonka äidin tämä kertoi kadonneen yön aikana.
Kuulustelut ja selvitykset aloitettiin heti. Karannut piika oli nimeltään Anna Ulrika. Hän oli kertonut olevansa talollisentytär Ikaalisista Rikoniemen talosta Ketolan kylästä. Ikaalisista ei löydy sen paremmin Ketolan kylää kuin Rikoniemen taloakaan. Joko kertoja muisti nimet väärin, tai piika oli puhunut omiaan, mikä tuntuu todennäköiseltä. Isännimeä eli patronyymia hän ei ollut papille ilmoittanut tuodessaan lasta kasteelle. Kirkkoherran sijaisena toiminut David Kriander (1791-1821) kirjasi lapsen äidiksi ”Anna Ulrikan piian Ikaalisista”.
Valokuva: Kansallisgalleria, Hannu Aaltonen
Anna Ulrikaksi esittäytynyt piika oli vasta edeltävänä talvena ilmaantunut kirkonkylään. Hän oli ollut palveluksessa muutamia viikkoja lampuoti Adam Rekolan talossa, sitten hatuntekijä Ullströmin luona, ja viimeksi Mikon lampuotitilalla. Työsuhteiden lyhyt kesto ei siis täyttänyt lain vaatimuksia. Tilapäistöitä ei katsottu hyvällä – ja jos tarkkoja oltiin, niin Anna Ulrika vaikutti pikemminkin irtolaiselta kuin palveluspiialta.
Aviottoman lapsensa Anna Ulrika oli synnyttänyt 17.6.1821 Kirkonkylän Mikon tilalla. Lapsi oli asianmukaisesti kastettu ja saanut nimekseen Anna Stina. Kummeiksi ilmoittautuivat Tapani Antinpoika Mikko, Erkki Juhonpoika Esko, Leena Ullström ja Anna Maria Bökman. Ensin mainitut kolme olivat Anna Ulrikan työnantajia.
Selvitys Anna Ulrikan vaiheista Hauholla kuulostaa vähintäänkin erikoiselta, jos sitä vertaa vuoden 1805 palkollissääntöön. Sen mukaan palkollinen piti ensinnäkin pestata koko vuodeksi. Sen lisäksi: ”joka pestaa palvelijan ilman päästökirjaa vetäköön sakkoa 9 ruplaa 60 kopeekkaa hopeassa.” Irtisanoutumisen vuosipalveluksesta piti tapahtua viimeistään syyskuun 3. päivänä. Palvelijaa ei saanut myöskään pestata, ennen kuin tämä oli asianmukaisesti sanoutunut irti edellisestä paikastaan. Jos joku kuitenkin niin teki, hänet voitiin määrätä maksamaan sakkoja.
Anna Ulrika ehti siis muutamassa kuukaudessa piikoa peräti kolmella eri työnantajalla, eikä se aiheuttanut sen kummempaa ihmettelyä tai kyselyjä. Tapaus viittaakin siihen, että lyhyissä pätkätöissä toimivia kierteleviä piikoja ja renkejä kätkeytyi väestökirjanpidon taakse luultavasti enemmän kuin voisi olettaa. Anna Ulrikan työnantajia olivat vuokratilallisia ja käsityöläisperhe, jotka mitä ilmeisemmin maksoivat naiselle pimeästi tilapäistöistä. He välttivät siten lain vaatimat muodollisuudet: pätkätyöläispiika tuli halvemmaksi kuin vuosipalkollinen.
Anna Ulrikaa ei löydy kertaakaan Hauhon rippikirjasta, eikä sen paremmin muuttaneiden luetteloista, jotka ovat muutenkin puutteellisesti säilyneet. Todennäköisesti Anna Ulrika ei ollut muuttokirjaa edes jättänyt. Palkollisen velvollisuus oli antaa muuttokirja isännälle heti palvelukseen tultuaan, joka toimitti sen kirkkoherralle. Mutta kuka ehti vahtia ja kysellä jokaisen vastaantulijan muutto- tai päästökirjoja?
Totuus oli, etteivät viranomaiset millään pystyneet valvomaan kaikkia ihmisiä, jotka oleskelivat eri syistä eri pituisia aikoja väkirikkaassa Hauhon kirkonkylässä. Ajankohtakin oli seurakunnassa vaikea: Edellinen kirkkoherra oli kuollut, ja virkaatekevä pappi David Kriander teki sen mitä lyhytaikaisena sijaisena pystyi. Sitä paitsi hän siirtyi elokuussa Sipoon kappalaiseksi. Uusi kirkkoherra Gustaf Lorenz Zetterman (1775-1823) astui virkaansa elokuussa 1821.
Näyttää siltä, että Hauholle ilmaantunut piika Anna Ulrika oli tullut raskaaksi jossain muualla suunnilleen syys-lokakuun vaiheilla. Saapuessaan talvella Hauhon kirkonkylään hän tiesi jo raskaudestaan. Anna Ulrikan tavoite saattoikin olla ei-toivotun raskauden peittäminen omalla kotipaikkakunnalla. Hän tuli Hauholle voidakseen synnyttää salassa lapsensa. Ja jos joku siellä tiesikin Anna Ulrikasta enemmän, hän piti suunsa kiinni. Anna Ulrika asusteli vauvansa kanssa jonkin aikaa Liisan mökissä ja livahti tiehensä yöllä 3. elokuuta. Vauva oli tuolloin parin kuukauden ikäinen.
Pitäjänkokous käsitteli hylätyn Anna Stinan kohtaloa 12.8.1821. Päätös oli, että äidistä pitää laittaa julki kuulutuksia, jotta hänet saataisiin kiinni ja vastuuseen teostaan. Siihen ei viitattu suoraan, että asiaan liittyi palkollissääntöjen räikeää rikkomista sekä Anna Ulrikan että kirkonkyläläisten taholta. Asia sivuutettiin, ja keskityttiin vain lapseen. Kieltämättä teko oli poikkeuksellinen.
Mutta miten voitiin kuuluttaa piikaa, josta ei tiedetty muuta kuin etunimi eikä sekään välttämättä ollut oikea? Ei ollut muuttokirjaa, ei tarkkaa tietoa syntymäpaikasta eikä edes päästökirjaa. Jos liikoja kuuluteltaisiin, niin joku viranomainen saattaisi ikävästi alkaa kiinnittää huomiota palkollissääntöjen räikeään rikkomiseen.
Anna Ulrikaa ei saatu kiinni, mutta vauva Anna Stina jäi Hauholle. Lapsi laitettiin ruodulle ja pitäjänkokous määräsi, että heidän, jotka olivat äidin työhön ottaneet, piti huolehtia lapsesta. Kovin pitkään lapsen elättäminen ei kestänyt, sillä Anna Stina kuoli alle vuoden ikäisenä 23.2.1822 näivetystautiin (aftyning). Koska lapsen asema pitäjässä oli epävarma, häntä ei merkitty lastenkirjaan. Ainoat merkinnät äidistä lapsesta tulivat syntyneiden ja haudattujen luetteloiden ohella pitäjänkokouksen pöytäkirjaan.
Lapsen kuolema tavallaan pisti ongelmalle sinetin: ikävä tapaus voitiin nyt vähin äänin unohtaa. Jossakin muualla jatkoi ”Anna Ulrika” elämäänsä, ehkä toisella nimellä, ja tunnollaan oman lapsensa hylkääminen. Salaisuus, jonka hän luultavasti vei mukanaan hautaan.
Jää arvoitukseksi paljonko Anna Ulrikan kaltaisia näkymättömiä pätkätyöläisiä kulki Hämeen maaseudulla 1700- ja 1800-lukujen taitteessa. Pimeä työ ja harmaa talous eivät olleet tuntematon ilmiö. Valvontakin oli leväperäistä, jos onnistui välttämään lukuset ja kinkerit. Kirkon väestökirjanpito ei pysty kertomaan kaikkea: siihen jäi aina pätkätyöläisten mentäviä aukkoja.
Tiina Miettinen
Tampereen yliopisto
FT Miettinen työskentelee parhaillaan tutkijana Koneen Säätiön rahoittamassa projektissa Pätkätyön pitkä historia: lyhyt kestoiset työt ja niiden tekijät osana suomalaista yhteiskuntaa 1450-1860.
Lähteet: KA Hauhon seurakunnan arkisto. Pitäjänkokouksen pöytäkirja 12.8.1821, syntyneet 1821, haudatut 1822. Rippikirja 1820-26, lastenkirja 1801-1822.
Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: David Emanuel Kriander. Verkkojulkaisu 2005 <https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=12256>. Luettu 29.4.2021.
Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Gustaf Lorentz Zetterman. Verkkojulkaisu 2005 <https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/henkilo.php?id=10558>. Luettu 29.4.2021.