1859. Kansallisgalleria/ Nina Pätilä
Suomalainen yhteiskunta oli mitä suurimmassa määrin metsäyhteiskunta teolliselle ajalle asti. Ihmisyhteisöjen koko materiaalinen kulttuuri oli riippuvainen puusta, jota tarvittiin niin rakentamiseen, työkalujen tekemiseen, viljelmien aitaamiseen, laivanrakennukseen ja asuntojen lämmittämiseen. Metsissä laidunnettiin, kaskettiin ja poltettiin tervaa ja metsistä kerättiin lehdeksiä, marjoja, tuohta ja niintä. Martti Lutherin sanoin: ”Lyhyesti, puu on yksi maailman suurimpia ja tärkeimpiä asioita, jota ilman ihmiset eivät voi tulla toimeen”.
Suomalaisessa historiantutkimuksessa on aina tiedostettu metsien keskeinen asema ihmisten jokapäiväisessä elämässä. Metsien käytön historia painottuu kuitenkin metsäteollisuuteen. Muut käyttömuodot ovat jääneet selvästi vähäisemmälle huomiolle.
Toivotammekin kaikki metsähistoriasta kiinnostuneet tutkijat kesäkuussa Suomen maatalousmuseoon Loimaalle keskustelemaan metsien käytön moninaisesta historiasta. tavoitteena on koota yhteen metsähistorian parissa työskenteleviä historioitsijoita ja lähialojen tutkijoita sekä edistää metsien käytön historiaan liittyvän julkaisun tekemistä.
Esitelmien aiheet voivat liittyä esimerkiksi erilaisiin hyödyntämistapoihin ja niiden ekologisiin vaikutuksiin, metsävarojen kontrollointiin tai metsien käyttöä koskeviin keskusteluihin ja uskomuksiin. Myös muut näkökulmat ovat tervetulleita.
Enintään 250 sanaiset abstraktit pyydetään lähettämään viimeistään 2.4.2026. osoitteeseen petri.talvitie@tuni.fi.
Seminaarin järjestävät Metsäyhteiskunta -hanke (Koneen Säätiö) ja Sarka-museo.