Helsingin työväenopiston luokkahuoneessa on hiljaista. Kymmenkunta ihmistä keskittyy suomen kielen tutkija Olli Kuparisen antamaan tehtävään Kielikokemukset yhdessä tutkimuksen keinoin -kurssilla. Tehtävänä on tutkia murrekielisestä tekstistä, millaisissa tilanteissa ja miten usein suomen kielen a tai ä-loppuiset vokaaliyhtymät oikenevat pitkäksi vokaaliksi: palloo, kahvii, kouluu, korkee… Lasken montako kertaa tekstissä oa muuttuu oo:ksi, ea ee:ksi ja niin edelleen. Lopuksi vertailemme yhdessä, mitkä muodot kyseisen puhujan kielessä tyypillisimmin oikenevat.
Vokaaliyhtymät oikenevat: palloo, kahvii, kouluu, korkee….
Tämä on esimerkki laskennallisesta suomen kielen tutkimuksesta. Kuparinen kertoo, että oikeissa tutkimuksissa käsitellään laajoja tekstimassoja, joista kielen piirteitä tutkitaan, ja apuna ovat tietokoneohjelmat. Häntä kiinnostaa tutkijana kielen muuttuminen: mitkä puhekielen tai murteiden piirteet vahvistuvat ja mitkä ovat häviämässä.
Seuraavaksi kurssilaisten tehtävänä on keskustella pareittain, miten kieltä käytetään sosiaalisessa mediassa — esimerkiksi millaiset ilmaisut ovat tavallisia ja pitääkö somessakin noudattaa kielioppia. Tehtävä saa aikaan vilkkaan mielipiteiden vaihdon. Välillä tunnelma on suorastaan kiihkeä: kieli herättää tunteita. Keskustelut videoidaan kurssilaisten luvalla. Niitä voidaan analysoida yhdessä ja käyttää luvalla myöhemmin myös tutkimustarkoituksiin.
— Tarkoitus on, että kurssilaiset pääsevät tutustumaan kielentutkimukseen, saavat runsaasti tilaa keskustella ja tuoda esiin itselleen tärkeitä teemoja kieleen liittyen. Uskon, että sitä kautta voi syntyä myös sellaisia uusia ideoita, jotka vievät kielentutkimusta eteenpäin, kertoo kurssin pääjärjestäjä, suomen kielen tutkija Kaarina Hippi.
Jokaisella on omaa tietämystä
Kurssi on osa Arkisuomet-hanketta, jossa tutkitaan suomen kielen muutosta ja kielikäsityksiä. Se on niin sanottua kansalaistieteellistä tutkimusta, kanssatutkimusta, jossa tavalliset ihmiset toimivat tutkijoina tutkijoiden rinnalla, eivät ainoastaan tutkimuksen kohteena. Kansalaistiede on nykyisin iso trendi tutkimusmaailmassa.
— Tällainen lähestymistapa soveltuu erityisen hyvin kieliasenteiden tutkimukseen, sillä jokaisella on aiheesta omaa tietämystä ja omia näkemyksiä, Hippi kertoo.
Hipin mukaan kurssilla on kertynyt runsaasti kiinnostavaa materiaalia, nauhoituksia ja kirjallisia tuotoksia.
Kurssille osallistuneen Irja Tiitsin mukaan kurssilla on tullut esiin mielenkiintoisia asioita kieleen liittyen.
On ollut mielenkiintoista tutustua tällaisiin puhtaasti lingvistisiin kysymyksiin.
— Kieli on ollut minulle aina tärkeä juttu. Olen opiskellut Tarton yliopistossa ja opettanut Suomessa venäjän ja viron kieltä. Kurssilla on ollut mielenkiintoista, kun on voinut tutustua tällaisiin puhtaasti lingvistisiin kysymyksiin. Itse olen aina keskittynyt enemmän siihen, miten kieliä pitäisi opettaa, Tiits kertoo.
Tiits kiinnostui kurssista nähtyään siitä ilmoituksen työväenopiston esitteessä. Hän on inkerinsuomalainen ja asui pitkään Virossa, kunnes muutti Suomeen kesällä 1992. Hänellä on monenlaista kielten osaamista. Tiitsin mukaan tehtävät ja keskustelut kurssilla ovat olleet antoisia.
— Itse en ollut aiemmin esimerkiksi perehtynyt lainkaan suomen kielen murteisiin, Tiits kertoo.
Suomalaiset ryhtyvät herkästi kielipoliiseiksi
Martin-Éric Racine huomasi kurssista mainoksen X:n kautta. Hän on ollut aina kiinnostunut kielistä ja ne ovat olleet hänen harrastuksensa: häneltä löytyy yli kymmenen kielen osaamista. Lapsuudessa hän puhui ranskaa ja englantia. Sujuvan suomen lisäksi osaa muun muassa viroa, karjalan kieltä, pohjoissaamea, turkkia, venäjää, ruotsia ja saksaa.
Racine kokee, että taustansa vuoksi hän voi tarkastella suomen kieltä hieman sivustakatsojan näkökulmasta.
— Kurssilla kiinnostavia ovat olleet etenkin murteisiin liittyvät keskustelut. Olen huomannut, että Suomessa asennoituminen murteisiin on hyvin erilaista kuin Eestissä, jossa olen välillä asunut, Racine kertoo.
Yleiskielellä on omat puolustusvoimat ja kielipoliisit.
Eestissä murreilmaisuihin ja kielen muuttumiseen suhtaudutaan Racinen mukaan suopeammin kuin Suomessa.
— Eestissä saatetaan todeta, että jokin uusi kielellinen ilmiö on nousussa, mutta elämä jatkuu. Suomessa jos jotain uutta ilmenee, vanhoilliset piirit vastustavat sitä kiivaasti.
Yleiskielellä on ikään kuin omat puolustusvoimat ja kielipoliisit, joiden tavoitteena on karsia ja kieltää. Esimerkiksi kun suomen kielen lautakunta päätti vuonna 2014 hyväksyä käyttöön muodon ”alkaa tekemään”, siitä nousi valtava äläkkä ja vastalauseiden myrsky.
— Suomessa puhutaan paljon yhdenvertaisuudesta, mutta tosiasiassa esimerkiksi kielikysymyksiä lähestytään hyvin määräilevällä tavalla, Racine toteaa.
Muualta Suomeen tulevien kannalta tämä hankaloittaa suomen kielen omaksumista. Suomen kielen kursseilla opetetaan tyypillisesti pelkästään yleiskieltä, mutta sillä ei käytännössä pärjää.
— Ihminen on saattanut lukea kolme vuotta suomen kieltä, mutta hänen oppimansa ei vastaa juuri mitenkään puhekielen sanastoa ja rakenteita. Murteista ja arkikielestä ei kursseilla puhuta. Opettaja saattaa lähinnä sanoa, että minämuotoa ei juurikaan käytetä, vaan sanotaan mä.
Suunnitteilla yleisötilaisuus ja kielikokemustarinoiden keruu
Kaarina Hipin mukaan on ollut hienoa, että uudenlainen kokeellinen kielentutkimuskurssi saatiin toteutettua ja aktiivisia osallistujia löytyi.
— Olisi myös hyvä, jos jatkossa järjestettäisiin uusia tilaisuuksia, joissa hyvinkin eritaustaiset suomen kielen käyttäjät voisivat jakaa kielikokemuksiaan, Hippi toteaa.
Tarvittaisiin tilaisuuksia, joissa eritaustaiset suomen kielen käyttäjät voivat jakaa kielikokemuksiaan.
Hipin mukaan ensi syksylle onkin suunnitteilla kaikille avoin yleisötilaisuus, jossa jatketaan keskustelua kurssin teemoista ja käsitellään hankkeen muitakin osatutkimuksia.
Syksyllä on myös tarkoitus aloittaa Arkisuomet-hankkeen verkkosivujen kautta kielikokemustarinoiden keruu, johon voi osallistua kuka tahansa.
— Kurssilla huomasimme, että monille alkoi heti tulla mieleen muistoja ja hauskoja sattumuksia kielenkäyttöön liittyen. Haluamme kerätä näitä tarinoita kaikkien iloksi ja jaettavaksi. Lisäksi voimme hyödyntää niitä tutkimustarkoituksiin.
Teksti ja kuvat: Mari Heikkilä
Lue myös Kaarina Hipin blogikirjoitus: Kielikäsityksiä yhdessä tutkimassa
Lue lisää Arkisuomet-hankkeesta: Arkisuomet-hanke — tästä on kyse
