Teräspalkkibetoninen laattasilta oli yleinen rakennetyyppi Suomen rautateillä 1900 –luvun alkupuolella. Kyseisessä siltatyypissä teräspalkit oli valettu betonilaatan sisään ilman erillisiä tartuntaelimiä. Rautatieliikenteen kuormien ja määrien lisäännyttyä sadan vuoden aikana on herännyt kysymys näiden vanhojen siltojen kantokyvystä. Jännemitoiltaan teräspalkkibetoniset sillat ovat yleensä vaatimattomia, mutta päätös pienenkin sillan uusimisesta rautateillä saattaa aiheuttaa suuria kustannuksia väylänpitäjälle ja haittoja liikenteelle.
Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää toimivatko teräspalkit ja betonilaatta liittorakenteisesti, jolloin rakenteen kestävyys olisi huomattavasti suurempi. Asian selvittämistä varten koekuormitettiin kaksi käytöstä poistettua laattaa murtoon saakka. Kuormituksen aikana tehdyistä mittauksista pystyttiin päättelemään, että rakenteen voi ajatella liittorakenteiseksi tietyin reunaehdoin. Tutkimuksen perusteella laadittiin ohjeistus vastaavien siltojen kantavuuden laskentaa varten sekä tehtiin alustava kantavuuden tarkistus lähes kaikille Suomen rautateillä oleville teräspalkkibetonisille silloille. Tarkastelun perusteella suurin osa kyseisen tyypin silloista kestää hyvin nykyiset rautatieliikenteen kuormat.
Vuosina 2011-2013 suoritettu tutkimus oli osa Liikenneviraston ja Tampereen teknillisen yliopiston yhteistä tutkimusohjelmaa ”Elinkaari tehokas rata – TERA”.
