Tutkimuksessa selvitettiin, miten korkeakouluinsinööriopetuksen opettajien (N = 12) fysiologiset virittynneisyyden tasot (elektrodermaalinen aktiivisuus) ja itsehavaitut tunteet liittyivät opetustilanteisiin (mm. opetuksen suunnittelu, opetus, ohjaus, arviointi). Kunkin korkeakouluopettajan tutkimusjakso oli kestoltaan 8-13 päivää.
Tulokset osoittivat, että opettajien virittyneisyystaso oli keskimääräistä perustasoa korkeampi kaikissa itseraportoiduissa tilanteissa. Matalimmat aktiivisuustasot mitattiin ohjaukseen liittyvien tilanteiden aikana. Tulosten mukaan aktiivisyystasoon ei juurikaan ole vaikutusta sillä, kuinka paljon tilanteeseen liittyy vuorovaikutusta muiden kanssa. Osallistujat raportoivat enimmäkseen positiivisia ja aktivoivia tunteita opetukseen liittyvissä tilanteissa, jotka vastasivat myös korkeampaa virittyneisyystasoa. Myös negatiivisia aktivoivia ja deaktivoivia tunteita raportoitiin.