PGL-tutkimusryhmästä konferenssiin osallistuivat tutkijat Ilmari Puhakka ja Eija Lehtonen, sekä professori Petri Nokelainen. Puhakka ja Lehtonen pitivät esitykset kuvaten tuloksia hiljattain päättyneestä HYBRIDI-hankkeesta (2022–2023), jota rahoitti Työsuojelurahasto.
Puhakan esitys, otsikolla “Well-being in post-pandemic hybrid expert work: The impact of remote working, basic psychological need satisfaction, and informal workplace learning”, käsitteli kyselyllä kerättyjä tuloksia ja johtopäätöksiä liittyen etätyön määrän, psykologisten perustarpeiden täyttymisen, sekä informaalin työssäoppimisen vaikutuksista työtyytyväisyyteen ja työpaikan vaihtoaikeisiin. Tulosten mukaan etätyön määrä oli negatiivisesti yhteydessä yhteenkuuluvuuden kokemukseen, mutta yllättäen ei muihin kyselyn muuttujiin. Lisäksi autonomian ja yhteenkuuluvuuden täyttyminen olivat vahvimmat ennustajat korkeammalle työtyytyväisyydelle ja matalammille työpaikan vaihtoaikeille. Informaalilla oppimisella oli positiivinen vaikutus työtyytyväisyyteen ja negatiivinen työpaikan vaihtoaikeisiin, mutta vain epäsuorasti työn imun kautta. Tulokset viittaavat siihen, että lisääntynyt etä- ja monipaikkainen työ ei ole muuttanut perustavanlaatuisesti asiantuntijatyötä, vaikka joitakin uusia yhteyksiä tutkimuksissa havaittiinkin. Organisaatioiden kannattaakin tarjota työntekijöille vaikutusmahdollisuuksia omaan työhönsä ja rohkaista informaaliin oppimiseen työssä (esim. palautekulttuuria kehittämällä). Lisäksi yhteenkuuluvuuteen panostaminen monipaikkaisen työn aikakaudella on tärkeää työntekijöiden hyvinvoinnin lisäämiseksi.
Lehtonen esitteli alustavia tuloksia esityksessään ”A typology of approaches to professional learning and development in post-pandemic multi-location expert work in the field of technology in Finland”. Mixed-method -tutkimuksessa yhdistettiin haastattelu- ja kyselyaineistoa, ja sitä analysoitiin ideaalityyppianalyysiä hyödyntäen. Aineistossa havaittiin neljä työtekijätyyppiä liittyen etävuorovaikutukseen ja oppimiseen työssä:
- “Eristäytyneet” kokivat etävuorovaikutuksen vaikeuttavan oppimista
- “Kukoistavat” kokivat etävuorovaikutuksen edistävän oppimista
- “Sopeutuvien” mukaan etävuorovaikutus sekä haittasi että edisti oppimista
- ”Ambivalentit” eivät kokeneet etävuorovaikutuksella olevan vaikutusta työssä tapahtuvaan oppimiseen.
Lomakeaineiston pohjalta oli nähtävissä, että työntekijät käyttävät erilaisia lähestymistapoja informaaliin oppimiseen työssä, ja siten etävuorovaikutuksella voi olla yksilöllisiä vaikutuksia. Esimerkiksi ”sopeutujat” hyödynsivät oppimisessaan muita enemmän itsereflektiota, kun taas ”kukoistavat” kuvasivat muita vähemmän käyttävänsä oppimisessaan muiden työskentelyn seuraamista. Yksilöllisten tekijöiden takia etävuorovaikutuksen negatiivisiin vaikutuksiin keskittymisen sijaan olisikin hyvä nostaa esille ja edistää etävuorovaikutuksen mahdollisuuksia työssäoppimisen edistämisessä.
Konferenssin aikana löydettiin ja luotiin uusia yhteyksiä kansainvälisiin ja kansallisiin tutkimusryhmiin, jotka työskentelevät samojen aiheiden äärellä, mikä toivottavasti johtaa tulevaisuudessa yhteistyöhön. Lisäksi molempien esitysten pohjalta kirjoitettavia tutkimusjulkaisuja esitetään sisällytettäväksi konferenssin teemanumeroon julkaisussa Studies in Continuing Education.
Konferenssin verkkosivut: https://liu.se/en/article/conference-researching-work-learning
Konferenssin esitykset ja aikataulu: https://urly.fi/3yhQ
