Kuvakyselyn sato oli erittäin kiinnostavaa, joten päätimme toteuttaa kyselystä vielä toisen kierroksen eri kanavien kautta. Tavoitteenamme on saada kuvia ja vastauksia eri-ikäisiltä ja erilaisissa elämäntilanteissa olevilta ihmisiltä.
Kotikuvat -kyselyymme voi vastata 15.6.2021 saakka täältä.
Kysymyksen taustalla tutkijoiden tavoitteena on saada tietoa suomalaisten kotien kirjosta. Tutkimushankkeessa Suomalainen koti ja kestävä hyvinvointi tarkastelemme koteja niihin liittyvien hyvinvointivaikutusten osalta. Asuinympäristö vaikuttaa ihmisten toimintamahdollisuuksiin, ja voi joko tukea tai haitata asukkaan yleistä hyvinvointia ja terveyttä.
Kodit ovat yksityisyyden, itsehallinnan ja levon kuin myös sosiaalisen kanssakäymisen paikkoja ihmisille ja heidän lähipiirilleen. Arkielämän toimintamahdollisuuksien kannalta koteihin liittyvät fyysisen ympäristön ominaisuudet ja kodeissa tai niiden lähiympäristössä tarjolla olevat palvelut toimivat yhteisvaikutuksessa asukkaan omien resurssien, sosiaalisten verkostojen ja niissä tapahtuvien muutosten kanssa. Kodin tilallinen ja sosiaalinen kokonaisuus voi edesauttaa terveyttä ja hyvinvointia ylläpitäviä elämäntapoja, mutta toisaalta se voi myös muodostaa esteitä omaehtoiselle toiminnalle ja sitä tukeville palveluille. Lisäksi kodin erilaiset merkitykset korostuvat muutostilanteissa, jolloin aiemmasta kodista joudutaan muuttamaan toisaalle.
Koti muodostaa hyvin kiinnostavan kentän asuntosuunnittelun ja hyvinvointipolitiikan välisten vaikutusta tutkimukselle. Toisaalta lähtökohta ei ole lainkaan itsestään selvä. Kodin käsite tuntuu pakenevan selkeitä määritteitä. Arkkitehdin näkökulmasta on tärkeää huomata, että koti on jotain muuta kuin asunto, joita hän työssään suunnittelee. Koti on asukkaan tekemä, ja hänen omista määrityksistänsä riippuvainen. Koti muodostetaan asuntoon paitsi arkielämän, myös erilaisten mieleenpainuvien tilanteiden kautta. Kodin käsite onkin rajattu usein suunnittelualaan liittyvän ammattitiedon ulkopuolelle. Tämä voi kuitenkin aiheuttaa ongelmallisen tilanteen, jossa asuntojen fyysisiin tiloihin kohdentuvien tarpeiden ja merkitysten moninaisuus jää suunnittelussa liian vähäiselle huomiolle.
Toisaalta koti ei välttämättä ole edes paikasta riippuvainen. Yhdelle koti on omissa läheisissä ihmissuhteissa, ja se kulkee mukana, minne milloinkin asetutaan. Toiselle kodissa on kyse erilaisista toimintamahdollisuuksista. Kodin reviiri laajenee ja supistuu fyysisessä tilassa asunnosta naapurustoon ja takaisin erilaisten elämäntilanteiden myötä. Kotia ei voida tyhjentävästi kuvata minkään asuinympäristön piirteiden kautta, vaan koti elää arkielämän tilallisten, sosiaalisten ja toiminnallisten käytäntöjen mukana.
Valokuvakyselyssä asettamamme kysymys pakottaa miettimään asiaa myös omalta kannalta. Mikä on minulle kodin tärkein paikka, jonka haluaisin jakaa tutkijoiden tiedoksi? Vaihtoehtoja on ainakin muutama. Keittiön ikkunan edessä oleva pöytä, jossa voi nauttia etätyöpäivän lounaan ja samalla seurata lintuja ja oravia lounaspuuhissansa pihalla? Tämä paikka on tullut kuluneen vuoden aikana uudella tavalla tärkeäksi. Oma työpiste on ollut aiemmin paikka, jossa tunnen saavani rauhaa ja voimaa omaan työhön keskittymiseksi. Tänä vuonna työpiste on tullut vain jo liiankin paljon kulutetuksi, ja tunneside siihen on toistaiseksi vähän säröinen.
Lopulta päädyn valinnassani nojaamaan tilallisuuden tunteeseen. Tilakokemusten havainnointi on ehkä korostunut arkkitehdin ammatin myötä. Toisaalta muistan fiilistelleeni samantyyppisiä asioita jo lapsena. Olohuoneessani on yksi piste, josta avautuu näkymät asunnon läpi useaan suuntaan. Näen samalta paikalta sekä työhuoneen että keittiön. Ikkunan läpi katse hakeutuu taivaalle ja tuulessa huojuvien mäntyjen latvukseen. Toisaalta näen pihan poikki myös appivanhempieni keittiön suuntaan, en paljoakaan sisään asti, mutta kuitenkin sen verran että tiedän, milloin siellä keitetään kahvit. Katse liikkuu myös olohuoneen katon paneloinnissa, ikkunapielissä, tilaa jakavassa seinäkkeessä, ja terassikatoksessa, jotka yhdessä muodostavat rakennuksen ja tilan keskeisiä jäsentäviä elementtejä. Kyse on pohjimmiltaan hyvästä tilasuunnittelusta, jossa rakennuksen aikanaan suunnitellut arkkitehti on mielestäni onnistunut hyvin. Tilassa tulee hyvä olo.
Tähän kyseiseen pisteeseen olohuoneessa olen sijoittanut lempinojatuolini, jossa istun toisinaan lukemassa, ja toisinaan vain ihmettelemässä elämää. Tilakokemus paikassa tuottaa tietynlaista rauhaa ja tasapainoa. Kokemuksen kautta ankkuroin itseni tilaan ja aikaan, ja myös osaksi laajempaa ympäristökokemusta, jossa katseen kautta taivas on rajana.
No tämä menee nyt tietysti jo aika pitkälti metafyysisen puolelle. Todellisuudessa koti on minullekin arjen rutiineissa, jotka luovat toistuvuutta, luotettavuutta ja hallinnan tunnetta elämään. Olennaista on, että rutiineihin pystyy vaikuttamaan itse riittävässä määrin, jotta ne eivät muodostu pakottaviksi vaan niissä säilyy omaehtoisuuden tunne. Korona-aikana erilaiset rajoitteet ovat tuoneet tähän yhtälöön selviä haittoja. Toisaalta kiitollisena tunnistan, että omalla kohdalla nämä rajoitteet ovat väliaikaisia. Toisille liikkumiseen tai sosiaalisiin suhteisiin liittyvät rajoitteet ovat pidempiaikainen todellisuus. Asunnon ja asuinympäristön tulisi tukea yksityisyyden ja omaehtoisuuden sekä sosiaalisten kontaktien ja asunnosta ulos lähtemisen mahdollisuuksia myös tilanteissa, joissa näihin kohdistuu rajoitteita.
Kulunut vuosi on osoittanut, että muutokset voivat olla nopeita, ja ne voivat koskea hyvin suurta osaa väestöstä. Toisaalta rajoitteet ja muutokset kuuluvat myös normaaliin elämänkulkuun. Niin ikääntyminen, sairastuminen, kuin myös työelämässä tai perhesuhteissa tapahtuvat muutokset voivat vaikuttaa toimintamahdollisuuksiin. Kodin merkitys, mitä se kullekin tarkoittaa, voi saada näissä tilanteissa korostuneen aseman.
Katja Maununaho
katja.maununaho@tuni.fi
Projektitutkija, Rakennetun ympäristön tiedekunta