DI Viena Ojalan opinnäytetyö hyväksyttiin Tampereen yliopiston Rakennetun ympäristön tiedekunnassa maaliskuulla 2021. Kysytään tekijältä itseltään, mikä sai infrarakenteiden opiskelijan valitsemaan lähestymistavaltaan näin virkistävällä tavalla erilaisen opinnäytetyön aiheen.
Useimmissa diplomityöopinnäytteissä mielenkiinnon kohteena ovat alan akuutit ongelmat ja tuoreimmat kehitystrendit. Kuinka päädyit itse valitsemaan aivan toisin ja tarkastelemaan opinnäytetyössäsi tietyn aihealueen kehitystä viimeksi kuluneiden reilun sadan vuoden aikana taaksepäin?
Olin jo aiemmin saanut alustavasti muualta erilaisia aiheita diplomityölleni, mutta aiheet olivat aika suppeita, ja ne eivät olisi erityisemmin tuottaneet uutta tietoa.
Koin hieman alisuorituneeni opinnoissa, joten halusin haastaa itseäni diplomityön osalta. Minulle oli tärkeää tehdä työ sellaisesta aiheesta, joka olisi kiinnostava ja siitä olisi konkreettista hyötyä.
Olin kuullut muilta opiskelijoilta kehuja professori Pauli Kolisojasta diplomityön ohjaajana, joten päätin kysellä häneltä diplomityön aiheita. Tien päällysrakenteen suunnittelun historia taisikin olla aiheena jo olemassa, eli diplomityö odotti vain tekijäänsä.
Päätin tarttua heti haasteeseen, koska koin aiheen ja työn erilaisuuden mielenkiintoisena mahdollisuutena. Työtä oli lähestulkoon jännittävää alkaa tekemään, koska en osannut ollenkaan aavistaa lopputulosta.
Mikä oli itsellesi suurin yllätys, kun perehdyit teiden rakenteellisen suunnittelun historiaan Suomessa?
Itselleni ehdottomasti suurin yllätys oli suunnittelun ja tekniikan nopea kehitys vuosisadan alkupuolella. Oli myös hienoa huomata, että suurin osa ohjeista ja työmenetelmistä olivat joko tuttuja tai helposti ymmärrettäviä. Suunnitteluohjeiden tulkinnassa tuli myös koko ajan huomioida yhteiskunnan muutokset aina sotavuosista työttömyyspolitiikkaan.
Oli myös mielenkiintoista lukea vanhoja kuvauksia tarkoista mitoitus- ja tutkimusmenetelmistä, joiden jälkeen saatettiin todeta, että hyvä tiemestari tunnistaa maalaadun luotettavasti lähestulkoon vain katsomalla maanpintaa.
Eli vaikka nyt itselläni on suhteellisen hyvä käsitys eri aikakausien tien päällysrakenteen suunnitteluohjeista niin se, miten teitä on oikeasti rakennettu, pysyy edelleen hämärän peitossa.
Oliko sopivan lähdeaineiston löytäminen vaikeaa tai tuliko työssäsi eteen jotain muita erityisiä ongelmia?
Sain heti alkuun muutamia hyviä lähteitä ohjaajaltani, joiden avulla pääsin liikkeelle työssäni. Tämän jälkeen tilasin itselleni muutaman kirjan, joissa käytiin läpi yleisesti teiden rakentamista ja suunnittelua eri aikakausina Suomessa. Kun olin saanut hyvin kapean käsityksen suunnittelusta, sain varattua kirjastosta tiesuunnitteluohjeita 1920-40 -luvuilta, joissa olikin yllätyksekseni avattu teiden suunnittelua yksityiskohtaisesti.
Kirjojen lisäksi Doria-julkaisuarkisto, jonne on koottu Väyläviraston ja sen edeltäjien julkaisuja yli sadan vuoden ajalta, osoittautui erittäin hyödylliseksi. Sieltä löytyi jopa teiden normaalipiirustuksia jo 1930-luvulta.
Erilaisten suunnitteluohjeiden määrä pysyi maltillisena1960-luvulle asti , jonka jälkeen erilaisten ohjeiden, työselitysten ja raporttien määrä lisääntyi huomattavasti, joten lähdeaineistojen läpikäyminen alkoi olla raskasta ja aikaa vievää.
Mikä oli opinnäytetyön merkittävin anti itsellesi?
Olen aina ollut kiinnostunut laajasti erilaisista asioista sekä niiden yhteyksistä. Koen, että sain parempia valmiuksia ymmärtää eri asioiden välisiä suhteita ja sitä, miten nykyisyys kytkeytyy aina menneisyyteen.
Työn tekeminen muutti myös aikakäsitystäni. Sadan vuoden takaiset asiat eivät enää tunnukaan niin kaukaisilta kuin aiemmin ajattelin.
Pelkäsin alun perin, että työhöni jäisi suuria aukkoja, mutta onnistuin lopulta kokoamaan yhtenäisen kokonaisuuden. Viime aikojen ohjeiden käsittelyn jätin hieman vähemmälle. Ehkä joku muu jatkaa teiden päällysrakenteiden suunnittelun historian kokoamista tulevaisuudessa.
On ollut hauska huomata, että työni on herättänyt mielenkiintoa myös insinööripiirien ulkopuolella. Työstäni voi saada yllättävän paljon irti, vaikka aihe ei olisikaan tuttu.
Onko mielessäsi jotain neuvoa tai vinkkiä diplomityön aloittamisvaihetta lähestyvälle opiskelijalle?
Suosittelen aloittamaan työn rivakasti, jolloin siihen on helpompi palata myöhemmin, kun sivuja on jo kirjoitettu jonkin verran.
Tein oman diplomityöni töiden ohella, jolloin paras tapa oli tehdä työtä vaiheissa. Eli välillä tein työtä lähes kaiken vapaa-aikani, jolloin sain tehtyä sitä hyvin tehokkaasti. Tämän jälkeen pidinkin aina kunnolla taukoa. Levon tärkeyttä ei kannata aliarvioida.
Mitä teet nyt kun opinnäytetyö on hyväksytty ja tuore diplomi-insinöörin tutkintokin on taskussa?
Olen opintojeni aikana tehnyt geosuunnittelua kolme vuotta, joten valmistuttuani olen jatkanut töitäni, joita onkin riittänyt aika paljon.
Nyt kun tutkinto on taskussa, niin opiskelukaan ei enää tunnu samalla tapaa pakolliselta kuin aiemmin, joten olen alkanut hieman jo tutkimaan esimerkiksi avoimen yliopiston tarjontaa. Ainakin oppiminen tavalla tai toisella tulee jatkumaan.
Linkki Viena Ojalan diplomityöhön: https://trepo.tuni.fi/handle/10024/124969
