Kiskon sivukuluneisuuden raja-arvojen kasvattaminen vähentäisi kiskon vaihto- ja hiontatarvetta, joka johtaisi merkittäviin kustannushyötyihin. Sivukulumisen myötä raideleveys ja kiskon profiili kuitenkin muuttuvat, ja tämä vaikuttaa kaluston kulkuominaisuuksiin. Kiskot kuluvat kaarteiden ulkokiskoilla tyypillisesti sivusta ja suorilla osuuksilla sekä kaarteiden sisäkiskoissa päältä. Sivukuluminen on näistä voimakkain ilmiö, sillä sivukulumiseen liittyvässä vierintäkontaktissa esiintyy pyörän laipan ja kiskon reunan välisen kiertoluisuman takia eniten osittaisluistoa.
Laskennallisessa tarkastelussa kiskon sivukulumisen todettiin heikentävän aina ohjautuvuutta, mikä lisää pyöräkerran sivuttaissiirtymää kaarteessa. Raidevälys on kuitenkin tällöin kasvanut, joten pyöräkerralla on myös tilaa hakea ohjautuvuutta suuremman sivuttaissiirtymän kautta ennen laippakontaktin syntymistä. Laippakontakti aiheuttaa pyörän ja kiskon väliseen kontaktiin aina poikittaisvoiman, mikä kasvattaa suistumisriskistä kertovan Y/Q-suhteen arvoa.
Simulointitulosten perusteella todettiin, että kiskon sivukulumisen raja-arvoja voidaan kasvattaa useita millimetrejä, sillä kiskon sivukuluminen ei vaikuta merkittävästi suistumisriskiin tai matkustusmukavuuteen. Kaluston ohjautuvuuteen vaikuttaa ennen kaikkea kiskoprofiilin kulumismuoto, ei niinkään kiskon sivukulumisen määrä.
Tutkimustulokset on julkaistu Väyläviraston julkaisuja -sarjassa:
Kiskon sivukulumisen vaikutus kaluston suistumisriskiin
Lisätietoja: Väitöskirjatutkija Tiia Loponen