Sauna, seurustelu ja seksi 1600-luvun Suomessa

Jenni Lares
Tampereen yliopisto

Olen, olen, olen, olen ongella ollut
ja saunan penkillä maannut
Kyllä ne kalat nyppiny on
mutta yhden vast’ olen saanut

Suomalainen kansanlaulu (https://open.spotify.com/track/7Jn2RAvHjnB27WMxgM0WVL?si=LeA_vkZMTAmTYGqZAlL1Sw)

Sauna oli uuden ajan alun suomalaisille tärkeä paikka: siellä peseydyttiin, suoritettiin maagisia rituaaleja, ja kuivattiin sekä savustettiin ruoka- ja juomatarpeita. Sauna saattoi sijaita joko asuinrakennusten yhteydessä, karjapihalla tai kauempana maatilan pihasta. Joskus saunan edessä saattoi olla kota tai eteinen, jota käytettiin likaisiin tai runsaasti vettä vaativiin taloustöihin, kuten pyykinpesuun, teurastukseen, viinanpolttoon tai oluenpanoon.

Sauna oli tärkeä myös ajanvietolle ja seurustelulle. Koko Pohjois-Euroopassa oli keskiajalla saunoja, joissa peseytymisen lisäksi syötiin, juotiin ja vietettiin aikaa ystävien kanssa. Uuden ajan alussa julkista saunomista alettiin kritisoida juuri seurallisuuden ja siitä seuranneiden moraaliepäilyjen takia. Ruotsin alueella keskiajalta periytyvä saunakulttuuri ja yhdessä kylpemisen perinne jatkui kuitenkin läpi uuden ajan, ja seurustelu on nykyajan saunailloissakin monesti peseytymistä tärkeämpää.

Viittaan tässä seurustelulla yhdessäoloon, ajanviettoon ja seuranpitoon myös isommassa seurueessa ja saman sukupuolisten välillä, en ainoastaan pariskuntien kesken. Saunalla seurustelu saattoi liittyä kylpemiseen, tai saunassa voitiin istua iltaa lämmittämättä sitä kuumaksi, samaan tapaan kuin muissakin asumisen ja oleskelun tiloissa.

Vaikka itse saunomista ei uuden ajan alun Ruotsissa nähty eroottisena alastomuudesta ja fyysisestä läheisyydestä huolimatta, sauna tarjosi erillisenä, lämpimänä tilana mahdollisuuksia seurustelulle myös kahden kesken. Jos sauna vielä sijaitsi pihapiirin ulkopuolella, tämä entisestään korosti mahdollisuuksia vetäytyä pois muiden katseiden ja valvonnan alta.

Ala-Satakunnan oikeuslähteistä löytyy joitain kertomuksia saunasta seurustelupaikkana. On huomioitava, että oikeuden tietoon saunassa vietetty elämä päätyy lähinnä silloin, kun asiassa on syytä epäillä rikosta. Monet hyvässä hengessä vietetyt saunaillat jäävät aikakauden lähteissä pimentoon, sillä niitä ei ole ollut tarpeellista tuoda julkiseen käsittelyyn.

Hirvikoskelainen leski Valpuri Petterintytär kestitsi kyläläisiä ja muita vieraita saunassaan (badstuga) ennen vuoden 1688 joulua. Paikalla olivat hänen miniänsä, paikallinen sotilaanvaimo, ratsumiehen leski, sotilas sekä naantalilainen porvari. Vieraille oli tarjottu olutta, mutta vävyn saapuessa metsältä hän oli suuttunut anopilleen, sillä juoma oli tarkoitettu myytäväksi eikä kotona juotavaksi. Kun vävy lisäksi arvosteli anoppinsa juomatapoja, syntyi heidän välilleen tappelu. Kylpemisestä tai osallistujien pukeutumisen asteesta ei käsittelyn yhteydessä mainita. (KA Loimaa 6.–8.6.1689 Ala-Satakunta II KO a4:242–244; KA Loimaa 23–25.9.1689 Ala-Satakunta II KO a4:395–397.)

Saunassa vietettiin aikaa myös huittislaisessa Hannulan talossa. Kyläläiset kertoivat, että talon väellä oli tapana juoda yhdessä saunassa (gårdsfålket esom åfftast pläga dryko tilhopa i badstugu). Tavassa ei kenties muuten olisi ollut mitään epäilyttävää, mutta se laski liikkeelle huhun talon emännän, Valpuri Jaakontyttären ja naimisissa olevan sotilaan Erikin välisestä suhteesta. Erikin vaimo Kaisa Jaakontytär oli valittanut kyläläisille, ettei hänen miehensä enää rakastanut häntä. Kaisa majoittui omassa pirtissään, kun taas Erik asui Hannulan saunassa yhdessä Valpuri-emännän ja erään irtolaisnaisen, Lisbeth Olavintyttären, kanssa. Erik kertoi olevansa sairas, ja hänen oli parempi viettää aikaansa lämpimässä saunassa kuin vaimonsa kanssa samassa pirtissä, jota ei lämmitetty kovin usein. (KA Huittinen 26.–28.2.1652 Ala-Satakunta I KO a7:345v–346v.)

Lisbeth todisti, kuinka Erik ja Valpuri olivat usein ”lyöneet rahansa yhteen ja antaneet hakea olutta, jokaiselle oman tuoppinsa, kun heillä kävi vieraita” (haffwer dhe skutit pening tilhoppa, och låthit hämpta ööll, af någonne hwar sin ståp och henne besynnerlighen när fremmande fålck dem besöcka). Lisbeth ei ollut kuitenkaan nähnyt sotilaan ja emännän makaavan yhdessä. Myös Valpurin 15-vuotias piika todisti nukkuneensa emäntänsä kanssa joka yö saunan penkillä, kun sotilas oli nukkunut lauteilla (opå lauan).

Uuden ajan alussa kaikki ei-aviollinen seksi oli rangaistavaa, joten oikeuden edessä selvitettiin, oliko laitonta yhdyntää tapahtunut. Jos pariskunta oli naimaton, oli kyseessä salavuoteus (lönskaläge), josta langetettiin häpeärangaistus ja pieni sakko. Jos jompikumpi taas oli naimisissa, tekoa nimitettiin huoruudeksi (horeri, hoordom), josta rangaistiin häpeärangaistuksella ja korkealla rahasakolla, vakavissa tapauksissa myös kuolemalla. Hannulan talon tapauksessa epäiltiin kaksinkertaista huoruutta, josta voitiin tuomita kuolemaan, koska molemmat osapuolet olivat tahoillaan naimisissa. Aviorikosten vakavuudesta johtuen näytön piti olla vahva, ja tuomiokirjaan on kirjattu useiden todistajien lausuntoja.

Joissain tapauksissa sauna tarjosi suojaisan paikan seksille. Pirilän kylässä juhlittiin häitä vuonna 1692, ja tämän yhteydessä sotilas Heikki Mikonpoika Kara oli etsiytynyt saunaan Marketta Tuomaantyttären kanssa. Juhlatalon isännän poika Jaakko oli yllättänyt pariskunnan makaamasta saunan penkillä. Heikki oli noussut ylös ja poistunut valittaen, kuinka Jaakko oli keskeyttänyt hyvän tilanteen, kun hän oli juuri ollut menossa Marketan kanssa pidemmälle (ach broder när du nu hijt kom, nogh har dett alliest tagit lag, menande sin olåfliga begiärelsse med Margeta att befria). Marketta taas pelästyi Jaakkoa niin, että oli yrittänyt paeta saunan ikkunaluukusta. Kun Jaakko myöhemmin kysyi tästä, Marketta vastasi, ettei hän olisi mahtunut Heikin kanssa samasta ovesta ulos. (KA Kokemäki 16.–17.3.1694, Vehmaa ja Ala-Satakunta II KO a3:60v.)

Tapaus ei ollut ensimmäinen, kun pariskunta oli viettänyt aikaa saunassa. Eräs Anna Tuomaantytär kertoi Heikin maanneen hänen saunassaan Marketan ja muiden naisten kanssa. Heikki ei voinut kieltää tätä, mutta sanoi, että paikalla oli ollut muutakin väkeä, eikä hän ollut naisten kanssa kaksin. Heikki ja Marketta oli nähty yhdessä myös eräillä lapsenoluilla, kylän aitassa sekä nimismiehen ulkorakennuksessa. Kylillä myös huhuttiin, että Heikki olisi Marketan kaksivuotiaan tyttären isä. Heikki oli naimisissa, ja hänen vaimonsa oli yrittänyt puuttua miehen käytökseen jo aiemmin.

Näiden aviorikosepäilyjen todellisia tekoja ja aikomuksia voi tuomiokirjan perusteella vain arvailla. Ne kuitenkin kertovat maailmasta, jossa sauna oli peseytymisen ja terveydenhoidon lisäksi ajanvieton ja seurustelun paikka, ja jossa etenkin kaksin vietetty aika saattoi herättää epäilykset laittomasta parisuhteesta ja seksistä. Sauna seksin paikkana on tuttu myös suomalaisessa kansanperinteessä, kuten alussa mainitussa kansanlaulussa, ja myöhemmässä kirjallisuudessa. Väinö Linnakin sijoitti Akseli Koskelan ensimmäisen seksikokemuksen saunaan.

Lähteet:

KA, Kansallisarkisto, digitoitu http://digi.narc.fi/digi/

Kihlakunnanoikeuksien renovoidut tuomiokirjat

• Ala-Satakunnan tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat
• Vehmaan ja Ala-Satakunnan tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat

Kirjallisuutta:

Aalto, Seppo 1996. Kirkko ja kruunu siveellisyyden vartijoina. Seksuaalirikollisuus, esivalta ja yhteisö Porvoon kihlakunnassa 1621–1700. Suomen Historiallinen Seura, Helsinki.

Carlsson, Lizzie 1947. ”Om bad och badstugor i äldre tid.” RIG – Kulturhistorisk tidskrift vol. 30 no. 3 (1947:3) 113-141. https://journals.lub.lu.se/rig/article/view/8664, luettu 29.6.2020.

Forss, Charlotta 2019. Some like it hot – Sex and the sauna in early modern Sweden. http://notchesblog.com/2019/03/19/some-like-it-hot-sex-and-the-sauna-in-early-modern-sweden/, luettu 29.6.2020.

Kietäväinen-Sirén, Hanna 2015. Erityinen ystävyys. Miehen ja naisen välinen rakkaus uuden ajan alun Suomessa (n. 1650–1700). Jyväskylä studies in humanities 245. Jyväskylän yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-6095-7

Miettinen, Tiina 2012. Ihanteista irrallaan. Hämeen maaseudun nainen osana perhettä ja asiakirjoja 1600-luvun alusta 1800-luvun alkuun. Tampere University Press, Tampereen yliopisto. http://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-8887-0

Talve, Ilmar 1979. Suomen kansankulttuuri. SKS, Helsinki.