Maija Ojala-Fulwood
Vuosina 1660-1770 tuhansia nuoria neitoja muutti Lontooseen oppiakseen käsityöammattin. Virallisten sääntöjen mukaan naisia ei huolittu oppipojiksi Lontoon kiltoihin (Livery companies). Korporaatioiden ylläpitämät siisäänkirjautumisluettelot, jäsenlistat sekä muut säilyneet dokumentit todistavat kuitenkin, että arkipäivän käytäntö poikkesi suuresti virallisista ohjesäännöistä.
Samanlainen havainto, jossa käytäntö poikkeaa säännöistä, voidaan tehdä eri puolilla Eurooppaa ja eri ammattialoilla tarkasteltaessa siirtolaisnaisten oppimahdollisuuksia, koulutusta ja työllistymistä aina 1500-luvulta 1900-luvun alkuun. Kuitenkin tutkimuksissa, jotka käsittelelvät joko koulutusta tai siirtolaisuutta esimodernilla ajalla miehet ovat pitkään olleet pääosassa. Tähän epäkohtaan on tarttunut tutkija Beatrice Zucca Micheletto, jonka johdolla järjestettiin heinäkuussa 2019 kutsuseminaari Cambridgen yliopistossa otsikolla: Mobility and capabilities: education, training and apprenticeship of migrant women and men (16th-early 20th century).
Zucca-Micheletto on itse tutkinut erityisesti Pohjois-Italian käsityöläisammattikuntia ja siirtolaisuutta 1700-luvulla. Hänen mukaansa naissiirtolaisten on usein katsottu seuraavaan miestään joko vaimoina tai lapsina, eikä heidän itsenäistä toimijuuttaan tai liikkuvuuden motiiveja ole tarpeeksi huomioitu. Lisäksi Zucca-Micheletto huomauttaa, ettei kykyjen ja taitojen merkitystä ei ole tarkasteltu esimodernin siirtolaisuuden yhteydessä. Hänen ja seminaariin osallistujien tavoitteena oli pohtia esimodernin ajan siirtolaisuutta uudesta näkökulmasta, jossa yhdistyivät sukupuoli, koulutus (tai sen puute), henkilökohtaiset kyvyt, ja siirtolaisen asema perheessä. Seminaariin osallistui yhteensä 12 historiantutkijaa, Iso-Britanniasta, Tanskasta, Ranskasta, Italiasta, Romaniasta ja Suomesta. Seminaarin esitelmät löytyvät kirjoituksen lopusta.
Väitöskirjantekijä Sarah Birt tutkii naisten kouluttautumista käsityöammatteihin em. Lontoon killoissa. Hänen mukaansa puolet koulutukseen otetuista naisista oli kotoisin Lontoosta mutta lähes yhtä suuri osa muutti kaupunkiin lähiseuduilta kuten Middlesexin ja Surreyn maakunnista. Osa oppiin tulleista nuorista naisista oli kotoisin kuitenkin huomattavasti kauempaa kuten Irlannista, Norjasta ja Skotlannista. Kasvava metropoli houkutteli muutamia naisoppipoikia aina Karibiaa myöten. Käsityöammattiin kouluttautumisen nähtiin olevan hyvä keino edetä elämässä ja ansaita (kunniallinen) elanto, mikä motivoi sekä siirtolaisia, että Lontoolaisia.
Lontoossa naisten kouluttautumista edesauttoi sisällissodan jälkeinen työvoimapula. Sarah Birtin mukaan vaikutus oli kumulatiivinen: itsenäisesti käsityöläisinä työskentelevät naiset palkkasivat usein naisia oppilaikseen. Myös perhesiteillä ja ystäverkostoilla oli suuri merkitys. Erään perhe Dwellin yhdeksästä tyttärestä viisi hankki käsityöammatin Lontoon killoissa ja vanhemmat tyttäret auttoivat nuorempia sisariaan koulutuspaikan ja myöhemmin työpaikan saannissa.
Normit ja käytäntö eivät kohdanneet orpolasten koulutuksessakaan. Helen Berry on tutkinut orpolasten kohtaloita Britanniassa 1700-luvun puolivälistä 1800-luvun alkupuoliskolle. Hänen mukaansa Lontoon orpolapset tuli kouluttaa merkantilistisen ja imperialistisen ideologian perusteella suurvallan palvelukseen, mikä pojilla tarkoitti maataloustyötä (primary sector) tai pestiä sota- tai kauppalaivastossa. Koulutus oli järjestetty näiden tavoitteiden ja sukupuolen mukaan: pojille opetettiin maatalon töitä ja hieman luku- ja kirjoitustaitoja, tytöille kodinhoitoon ja vaatteisiin liittyviä taitoja. Molemmat saivat oppia myös raamatunluvussa.
Kuitenkin liki 40 % pojista työllistyi toiselle sektorille teollisuuteen, vaatetus- ja rakennusaloille. Suurin osa tytöistä meni palvelukseen mutta monet päätyivät tehtaisiin, rakennusalalle ja metsätöihin. Ainoastaan 550 poikaa liki kuudesta tuhannesta päätyi maataloustöihin ja vain kaksi laivastoon! Koulutusideaali ei siis vastannut teollistuvan yhteiskunnan tarpeita.
Marie-Jose Ruizin ja Maia Silbertin esitelmät käsittelivät naisia, jotka lähtivät tai lähetettiin siirtolaisiksi Britti-imperiumin kolonioihin 1800- ja 1900-luvun taitteessa. Valtion tavoitteena oli lähettää siirtomaihin nuhteettomia ja siveellisiä, naimattomia naisia. Heitä varten järjestettiin kursseja eri puolella Englantia, joiden oli tarkoituksena valmistaa naisia siirtomaan oloihin. Koulutushanke oli kuitenkin jo alusta pitäen epäonnistunut, sillä karu todellisuus siirtomaissa, kuten infrastruktuurin puute ja kuumuus eivät vastanneet lainkaan kurssikeskusten siistejä ja moderneita tiloja.
Laivojen matkustajalistat puolestaan paljastavat, että lähtijöiden kirjo oli moninainen: naisten ikä, koulutus, ja siviilisääty vaihtelivat. Lisäksi osalla lähtijöistä oli rikollinen tausta. Silbertin tekemä prosopografinen tutkimus myös osoittaa, kuinka yksi jos toinenkin lähtijöistä halusi salata todellisen henkilöllisyytensä ja aviosäätynsä lähtien matkaan tekaistulla identiteetillä. Osassa näistä tapauksista taustalla oli epäonnistunut ja väkivaltainen avioliitto, jota paettiin siirtomaahan.
Nicoleta Romanin esitelmä koski siirtolaisia, jotka muuttivat Romaniaan Wallachian alueelle opettajiksi 1800-luvulla. Saksalaisia ja Englantilaisia, erityisesti naisia, palkattiin ylempien yhteisluokkien koteihin, mutta myös kunnallisiin kouluihin. Wallachiassa oli pulaa koulutetusta työvoimasta ja opettajia houkuteltiin hyvillä palkoilla. Strategia toimi: monet maahanmuuttajat integroituivat yhteiskuntaan nopeasti ja avioituivat paikallisen väestön kanssa.
Romanin tutkimus tuo osaltaan esiin myös valtavirrasta poikkeavan, mutta paikallisesti tärkeän siirtolaisuuden ilmiön. Historiallisessa siirtolaisuustutkimuksessa on usein korostettu kuinka muuttoliike kulki etelästä pohjoiseen ja idästä länteen. Näiden päätrendien varjoon jää usein pienempiä liikkuvuuden muotoja, joiden esiin nostaminen olisi tärkeää Euroopan monimuotoisuuden ymmärtämiseksi ja raja-aitojen murtamiseksi.
Seminaarin esitelmät:
Mobility and capabilities: education, training and apprenticeship of migrant women and men (16th-early 20th centuries), at University of Cambridge, Allison Richard Building, S3 (third floor)
Convenor: Beatrice Zucca Micheletto bz268@cam.ac.uk
Beatrice Zucca Micheletto (University of Cambridge), Welcome and introduction
Sarah Birt (Birkbeck University of London), Seeking a situation: women as economic migrants and livery company apprentices in early modern London
Deborah Simonton (University of Southern Denmark/ University of Turku), Apprenticeship, skills and mobility: British children in the eighteenth-century
Maija Ojala-Fulwood (University of Salzburg/ Tampere University), Immobile or invisible? Female artisans, craft guilds and gendered spaces of mobility
Patrick Wallis (London School of Economics), Migration and apprenticeship in early modern England
Helen Berry (Newcastle University), Gendered education and the distribution of apprentices from the London Foundling Hospital, c. 1751-1834′
Francesca Biancani (University of Bologna), Targets of control, mobile targets. Foreign female migrants and their moral regulation in inter-war Cairo.
Beatrice Moring (University of Helsinki/Cambridge), Finnish migrant women in Stockholm in the 17th and 18th century
Nicoleta Roman (New Europe College/”Nicolae Iorga” Institute of History, Bucharest), Coming from abroad. Foreign women and girls’ education in 19th century Wallachia
Manuela Martini (Université Lumière Lyon 2-LARHRA), Views from the Homeland. Skills, Migration and Family Resources across Southern and Western Europe (late Nineteenth-early Twentieth century)
Maia Silbert (University of Oxford), Terms of Service: British Domestic Migrants to the Transvaal and Orange River Colony, 1902-1914
Marie Ruiz (University of Picardie- Jules Verne), Women and men of good character and capacity: British colonial training centers at the turn of the twentieth century
Kommentit