Vanhojen laulutekstien suomentamisesta: Carmina Burana, ihmisen osa, ja Laura-tietokanta

Ville Vuolanto
Tampereen yliopisto

Joskus tulee kyseenalaistaneeksi, mihin nykypäivänä antiikin ja keskiajan kulttuurien tuntemusta tarvitaan. Joskus tämä relevanssi paiskataan silmille, kun sitä vähiten odottaisi. Kävi nimittäin niin, että olin marraskuisena iltana rentoutumassa Carl Orffin Carmina Buranan parissa Tampereella. Nautinnollinen ilta kerta kaikkiaan. Esityksen lopussa lavalla oli reilut 250 esittäjää, ja solistivalinnatkin osuivat upeasti: kuin Orff olisi säveltänyt teoksensa baritoniosuudet Jaakko Kortekangas mielessään. Voi vain kuvitella sitä työ- ja rahamäärää, joka tähän produktioon oli uponnut.

Pieni yksityiskohta aiheutti kuitenkin pettymyksen. En niinkään hämmästynyt: kuten niin useasti niissä konserteissa, joissa lauletaan keskiaikaisia tekstejä, ei käsiohjelman käännös perustunut alkuperäiskieliseen tekstiin, tai ainakaan kääntäjä ei ollut perehtynyt alkukielen saloihin tekstin kirjoittamisyhteyksissä. Aiemmin olen sivuuttanut käännösepätarkkuudet harmitellen, mutta nyt käännöksestä löytyi harvinaisen outo, suorastaan vastenmielisellä tavalla sekä vanhanaikainen että harhaanjohtava tulkinta, jonka haluan nostaa esiin.

Carmina Buranan kappaleessa In taberna säe ”bibit albus, bibit niger” oli käsiohjelmassa käännetty muotoon ”Ryyppää valkoinen, ryyppää neekeri”. Alkutekstin sanat albus ja niger tarkoittavat kuitenkin nimenomaan ja selkeästi ’valkoinen’ ja ’musta’. Esitetty käännös paitsi poistaa alkutekstin tulkinnanvaraisuuden ja tasa-arvoistavan vastakkaisuuden (joka toistuu muissa ko. runon säkeissä), myös tuo mukaan alkuperäisestä runosta täysin puuttuvan rasistisen tai vähintäänkin epäsymmetrisesti rodullistavan puolen.

Tämä käännös on otettu laulutekstien suomennostietokanta Laurasta, kääntäjänään pitkän linjan kapellimestari ja musiikkimies Erkki Pullinen. Käännöksessä on tendenssinä alkutekstin liioittelu ja selittely; ajatus lienee tekstin tuominen nykyaikaan, nykysuomalaisia huvittavaksi. Itse asiassa mainitussa säkeessä myös sana bibit on normaali latinan juomista tarkoittava sana: siis ”valkoinen juo, musta juo” – kuten suomenkin kielessä, ylenpalttiseen alkoholin litkimiseen voitiin laveasti viitata latinassa siis aivan normaalilla yleissanalla. Ja aivan kuten suomessa, myös latinassa löytyy ryyppäämiselle myös erityisverbi, potare, jota ei tässä kuitenkaan käytetä. Mainittakoon tässä myös, että Carmina Buranasta on Laura-tietokannassa myös toinen, runomuotoinen suomenkielinen versio. Se ei tietenkään voi saavuttaa käännöstarkkuutta, mutta silti esimerkiksi tämän nimenomaisen säkeen Juha Silvo selvittää asiallisesti: ”juopuu … kalpeat ja sysimustat”.

Pullisen käännös on erityisen harmillinen, koska koko Carmina Burana korostaa kaikkien ihmisten yhtäläistä osaa Kohtalon (Fortuna), kuoleman ja luonnon edessä. Tämä näkyy myös Omnia sol temperat -laulun alkusäkeissä ”Omnia sol temperat purus et subtilis”, jonka Pullinen kääntää: ”Kaikkia lämmittää kirkas ja korkealla paistava aurinko”. Käännös noudattaa uskollisesti internetistä ensimmäiseksi löytyviä englanninkielisiä versioita. Kuitenkin omnia = kaikkea (ei siis ’kaikkia’ = omnes); temperat = tasoittaa, rauhoittaa, hallitsee (ei siis ’lämmittää’); purus = puhdas, turmeltumaton (myös toki ’kirkas’); subtilis = hieno, syvällinen, koruton (ei siis ’korkealla oleva’). Sol on käännetty täsmällisesti: ’aurinko’. Säkeen käännös voisi siis olla: ”Kaikkea hallitsee puhdas ja koruton aurinko” – ajatuksena on, että aurinko on maallisen turmeltuneisuuden yläpuolella, ja sen loiste tasoittaa muuten epätasa-arvoista onnen jakautumista maailmassa.

Hyvin erilaisena esimerkkinä Pullisen käännöksen tendensseistä toimikoon vielä Orffin 24. laulun yläotsikon Blanziflor et Helena erillinen selitys, jossa Pullinen kuvaa mainittuja naisia tunnetuksi ”rakastavaksi naispariksi” keskiajalla. Todellisuudessa kyseessä on kuitenkin viite kahteen aivan eri yhteyksistä tunnettuun naiseen, toisaalta keskiajan legendan Blanchefleuriin ja toiseksi Homeroksen Ilias-eepoksesta tuttuun Troijan Helenaan.

Tämä riittäköön esimerkeistä. Tällaista seuraa, kun käytetään ilmaiseksi tarjolla olevaa harrastajakäännöstä, jonka nykyisin saa näppärästi esiin Laura-suomennostietokannasta. Tilannehan ei rajoitu tähän konserttiin. Itse olin vain viikkoa aiemmin Tampereella kuuntelemassa Mozartin Requiemiä – siinäkin käsiohjelman käännöksessä oli joitain outouksia sekä tarpeettomia selitteleviä ratkaisuja.

Mutta mikä olisi vaihtoehto? Toki suurimpiin produktioihin voisi vähällä vaivalla tilata kunnon käännöksen henkilöltä, joka tuntee lähdekielen riittävän hyvin – Carmina Buranan kohdalla siis latinaa ja keskiyläsaksaa. Koska monia keskiajan kulttuuria tuntevia suuresti miellyttää ajatus, että kyseisen ajanjakson tekstejä yhä lauletaan, tämä tuskin tulisi kovin kalliiksi.

On tietysti selvä, että jos pääsymaksua ei peritä, tai se korvataan esimerkiksi vapaaehtoisella käsiohjelmasta (!) perittävällä maksulla, ei käännöksen tilaamiseen ole usein varaa. Mutta olisiko mahdollista, että nämä pienemmätkin toimijat sitoutuisivat siihen, että maksavat edes kympin tai kaksi jo olemassaolevan Laura-käännöksen käytöstä – siinä missä taas isompaa pääsymaksua perivät toimijat, kuten palkkaorkesterit, voisivat maksaa jopa huimat sata euroa (joka olisi ollut esimerkiksi mainitussa Carmina Buranassa suunnilleen kahden pääsylipun hinta)? Mikäli tämä järjestely oikeasti saisi sijaa, voisi se innoittaa musiikista kiinnostuneita kääntäjiä tarjoamaan Lauraan omia tekstejään. Tämä nostaisi käännösten tasoa, ja antaisi huippukoulutetuille mutta usein pätkätöiden varassa sinnitteleville kielten tuntijoille hieman lisätienestiä. Jos taas tämä tuntuu liian idealistiselta ja vaikealta, voisiko Laura-tietokantaan edes laittaa varoituksia tai huomautuksia sitä mukaa kun ongelmia tai suoranaisia virheitä tulee esiin. Kaikki voittaisivat.

Vaikka tämä teksti lähti liikkeelle pienestä epäkohdasta, kyseessä on kuitenkin keskustelu siitä elävästä kulttuuriperinnöstä, jota me välitämme eteenpäin: miten arvostamme ja arvotamme menneisyyttä, miten käytämme sitä hyväksemme – ja miten arvostamme vanhempien aikojen ammattilaisten asiantuntemusta. Monessako Carmina Burana -esityksessä saamme vielä lukea ryyppäävistä neekereistä?

***

Kiitän Sari Katajala-Peltomaata, Susanna Niirasta, Tapio Salmista, Raisa Toivoa ja Venla Vuolantoa kommenteista sekä kannustuksesta.

Kirjallisuutta

Tuomas M. S. Lehtonen, Fortuna, money, and the sublunar world: Twelfth-century ethical poetics and the satirical poetry of the Carmina Burana. Helsinki: Finnish Historical Society, 1995.