Tukholman Långholmenin kehruuhuoneella jokaisella vangilla oli oma taustansa ja tarinansa. Yksi heistä oli Lisa Erichsdotter Karikulachti, joka syyllistyi tahalliseen lapsensurmaamiseen, ja sai siitä kuuden vuoden kuritushuonetuomion Långholmenin kehruuhuoneelle. Lisa Erichsdotter oli pestattu Pyhäjoella Helakosken taloon, ja siellä hän oli aloittanut esiaviollisen sukupuolisuhteen talon vanhimman pojan Anders Anderssonin kanssa. Lisan kohtaloksi kuitenkin muodostui katteettomat avioliittolupaukset ja sukupuolielämän seurauksena hän tuli epäonnekseen raskaaksi.
1700-luvun elämää väritti yllättävä kurjuus tai toisaalta sattumusten summa, jotka löivät kohtalonkaltaisen leiman nuorten naisten elämänkulkuun. Myös 20-vuotias piika Lisa Jöransdotter Leder Tammelan pitäjässä syyllistyi lapsenmurhaamiseen. Hänenkin kerrottiin ryhtyneen sukupuolisuhteeseen talollisen pojan, Jacob Eliassonin kanssa. Lisa Jöransdotter sai teostaan kuolemantuomion, kuten Lisa Erichsdotter, mutta armahdusmenettelyiden seurauksena se muutettiin elinikäiseksi kuritushuonetuomioksi Långholmenin kehruuhuoneelle. Molempien naisten tarinat kertovat hyvin tyypillisen kehruuhuonetarinan vakavasta rikoksesta, jonka keskiössä on luvaton rakkaus seurauksineen ja lopputuloksena lapsenmurha.
Långholmenin kehruuhuoneelle saattoi toisinaan päätyä hyvinkin epätyypillinen vanki. Sellainen oli yhteisössään paremmassa asemassa ollut ratsutilan emäntä Maria Ericsdotter Hätäwara, joka syyllistyi vuonna 1784 kiukunpuuskassaan iskemään kirveen hamarapuolella miehensä, Kestin isännän Matts Mattsonin hengiltä Ikaalisten Kilvakkalassa. Hänet armahdettiin kovennetusta kuolemantuomiosta elinikäiseen kuritushuonevankeuteen, sillä takaraivoon kohdistuneelle teolle ei ollut silminnäkijöitä ja lisäksi Maria puolusti tekoaan miehen ilkeämielisyydellä.
Tapauksissa korostuvat erityisesti aikakauden olosuhteet, turvattomuus, taloudellinen epävarmuus ja elämän ennakoimattomuus. Maria Ericsdotterin kohdalla mahdollisesti myös keskinäiset avioliitto-ongelmat ja vaikeat valtasuhteet avioparin välillä. Nämä kolme naista kuitenkin tekaistiin uuteen ja odottamattomaan tilanteeseen. Heillä oli omat haasteensa ja keinonsa selvitä kehruuhuoneella vähäiseksi asetetun liikkumavaran ja elämisen mahdollisuuksien kanssa.
1780-luvun Långholmenin kehruuhuoneella vankien kohtalona oli kokea rangaistus nahoissaan kirjaimellisesti, mutta se tuottikin moniarvoista kokemusta. Kehruuhuoneella työskentely oli ankaraa työtä. Ahtaat ja epämiellyttävät olosuhteet muovasivat naisvankien kehollista kehruuhuonekokemusta. Näissä äärimmäisissä oloissa itsekkyys ja häikäilemättömyys ja henkilökohtaiset pyrkimykset ottivat helposti vallan.
Väitöskirjatutkija Virva Liski on perehtynyt selviytymiseen Santahaminan vankileirillä ja todennut, että tietyt ominaisuudet, kuten nuoruus, terveys sekä kyky sopeutua, työskennellä ahkerasti, liittoutua ja ystävystyä sekä vankien että esivallan kanssa, olivat hyödyksi – ja näin oli myös 1780-luvun Långholmenin kehruuhuoneolosuhteissa. Tarjoamalla tietyille vangeille etuoikeuksia ja parempaa asemaa, tarjottiin myös mahdollisuutta käyttää valtaa. Eri ihmistyyppien ja kykyjen kohtaaminen johti tilanteisiin, joissa joko hyödyttiin toisista ihmisistä tai ajettiin yhteisiä tavoitteita. Siksi keinovalikoimaan kuului haastaa alistettua asemaa ja luoda rajoitetussa ympäristössä uusia hierarkioita, liittoutua yhteistä vihollista ja vaikutusvaltaa käyttävää esivaltaa vastaan tai tilaisuuden tullen liittoutua valtaapitävien henkilöiden kanssa.
Långholmenin kehruuhuoneella tila, materiaalisuus ja yhteisö esiintyivät tunteita synnyttävinä sekä ohjaavina tekijöinä. Naisvangit olivat arjessaan kosketuksissa tilaan ja siellä tapahtuvaan arkiseen aherrukseen, kuten villa- ja pellavajalosteiden työstämiseen sekä kehräämiseen rukkinsa äärellä. Tilan ja materiaalisuuden sekä kovan työtahdin seurauksena vangit kokivat epämiellyttäviä fyysisiä kokemuksia, kuten kipua tai nälkää. Pakkotyö johti ärtymyksen lisääntymiseen, joka näkyi ongelmien kasautumisena ja vaikutuksena vankien keskinäiseen kanssakäymiseen. Kokemusyhteisössä myös korostui toiminta yhteisön jäsenenä ja sen kautta saavutettiin jaettuja henkisiä ja sosiaalisia tunnekokemuksia, kuten toivoa ja pelkoa. Työntekemisen ohella vangeilla oli mahdollisuus päästä myös kirkkoon, rukoushuoneeseen, pesutupaan, sairastupaan ja ruokailuhuoneeseen, ja virkistyä sekä henkisesti että fyysisesti. Emotionaalinen ulospääsy saattoi tarjota varsin tyynnyttävää kokemusta ja tarjota hetkellistä pakopaikkaa, lohtua ja keinoa hallita tunteiden kaaosta kehruuhuoneen ankarassa ilmapiirissä.
Ne vangit, joilla oli edelleen toivoa, toimintakykyä ja terveyttä, kykenivät hyötymään näistä oloista ja saivat merkittävää etua muihin nähden. 50-vuotiaalle Maria Ericsdotterille olot olivat erityisen vaikeat, sillä hän menehtyi jo kahdeksan kuukauden kuluttua kehruuhuoneelle joutumisensa jälkeen. Hänen paremmasta asemastaan alaspäin luhistuminen saattoi olla haitallista emotionaalisesti ja yhdessä heikentyneen fyysisen kunnon kanssa jopa täydellinen este täysin päinvastaisessa ympäristössä sopeutumiselle. Lisa Jöransdotter elinkautistuomiostaan huolimatta kykeni saavuttamaan kehruuhuoneella paremman aseman pyykkärinä ja siten helpotti omaa arkeaan elinkautisesta tuomiostaan huolimatta. Kun taas määräaikaisesta kehruuhuonetuomiosta hengissä selviytyneen Lisa Erichsdotterin voidaan nähdä hyötyneen vankeusajastaan, sillä se mahdollisti hänen omassa kotipitäjässään taidollisen erikoistumisen ja itsensä elättämisen käsityöpainotteisessa toimenkuvassa.
Kirjoitus perustuu vuonna 2023 julkaistuun pro gradu -tutkielmaani ”Aika vierii, kello lyö – iäisyys ymmärryksen suo”: Tukholman kehruuhuoneeseen tuomittujen suomalaistaustaisten naisten kokemushorisontti 1780-luvulla.
Susan Kiiski-Seiskari
FM, väitöskirjatutkija, Tampereen yliopisto.
Lähteet:
Riksarkivet. Justitiekanslern, Fånglistor.
Riksarkivet. Kommerskollegium, Stockholms spinnhus’ huvudböcker med verificationer.
Riksarkivet. Nedre Justitierevisionen, Högsta domstolen, Justitierevisions protokoll.
Kansallisarkisto. Vaasan hovioikeuden arkisto, Alistettujen asiain päätöstaltiot.
Boddice, Rob (2018). History of Emotions. Cheshire: Manchester University Press.
Liski, Virva (2020). Vankileirien selviytyjät: tuhat naista Santahaminassa 1918. Helsinki: Into Kustannus Oy.
Miettinen, Tiina (2015). Piikojen valtakunta. Nainen, työ ja perhe 1600–1700-luvuilla. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy.
Toivo, Raisa Maria & Miettinen, Riikka (2021). Varhaismodernin yhteiskunnan historia: lähestymistapoja yksilöihin ja rakenteisiin. Tallinna: Gaudeamus Oy.
Rudstedt, Gunnar (1972). Långholmen: Spinnhuset och fängelset under två sekler. Lund: Carl Bloms Boktryckeri A.-B.